21.PÄIVÄ

Keittiöpuuhat jatkuvat... maistuisiko mantelit kolmella tavalla?

Sokerimantelit:

• 200g manteleita (kuorineen)
• 2dl sokeria
• Ripaus kanelia

Tee näin:

• Sulata sokeri paistinpannulla
• Lisää mantelit ja kaneli
• Kaapa sokeri-manteliseos uunipellille leivinpaperin päälle.
• Irroittele mantelit toisistaan (Ole varovainen ja nopea! Sokeri on polttavan kuumaa ja se jähmettyy nopeasti).

Suolamantelit:

• 2dl vettä
• 3rkl ruususuolaa (tavallinenkin käy)
• 200g manteleita (kuorineen)
• 20g voita

Tee näin:

• Kiehauta vesi
• Lisää suola kiehuvaan veteen. Suolan liuettua ota kattila pois liedeltä.
• Lisää mantelit ja laita kansi päälle. Anna manteleiden liota vedessä n. 15min.
• Laita uunipellille leivinpaperin päälle 20g voita pieninä nokareina ja suolavedessä lionneet mantelit.
• Paahda manteleita uunissa 150 asteessa n.15-20min.
• Ota mantelit pois uunista ja kääntele vielä sulaneessa voissa.
• Ota mantelit kuivumaan lautaselle talouspaperin päälle.

Sokerihuurretut mantelit:

• 2dl vettä
• 200g manteleita (kuorineen)
• 200g sokeria
• ripaus kanelia

Tee näin:

• Laita paistinpannulle vesi, mantelit ja sokeri.
• Anna seoksen kieuhua hiljalleen.
• Lisää kaneli, kun sokeri on muuttunut ruskeaksi ja neste on lähes haihtunut.
• Kaada seos uunipellille leivinpaperin päälle kun neste on haihtunut ja irroittele mantelit toisistaan (tämä on helpompaa, kun sokerimanteleiden kanssa)

20. PÄIVÄ

Leipuri Hiiva asuu kumputiellä... tai sitten meidän keittiössä. Uuni on paahtanut koko päivän ja valmistakin on saatu aikaiseksi. Jopa onnistumisia uskallan sanoa. Ilmeisesti leipurin taidot ovat parhaimmillaan yön valvomisen jälkeen (Peikkopojan kolme hammasta kerralla on melkoinen tuskien taival) :) tiedä sitten mitä se kertoo jauhopeukalon omistajasta...

Päivä alkoi karjalanpiirakoilla. Reilut 50 piirakkaa paistui uunissa paistomestarin vahtiessa ja Peikkopojan touhutessa mummin kanssa. Mummi hälyytettiin apuun, koska Peikkopojalla on lyömätön tilannetaju... jos äiti on kyynerpäitään myöten taikinakulhossa, mikä olisi otollisempaa puuhaa, kuin puuhellan nuohusluukkujen avaaminen tai imurin kanssa painiminen tai hellapuiden maistelu... Siispä mummi paikalle piirakoiden leipomisen ajaksi keksimään muuta hyörittävää. Ottaen huomioon, että olen itseoppinut piirakoiden tekijä ja niitä tulee tehtyä kerran tai kaksi vuodessa, yllättävän monta läpäisi laatuseulan. Laatuseula tarkoittaa, että piirakat näyttäisivät ainakin suunnilleen siltä miltä pitääkin :D ainakin melkein

Piirakoiden jälkeen uuniin päätyi joulunäkkärit. Ensimmäinen kerta, kun maltoin lisätä jauhoja kaikessa rauhassa taikinaan kohottamisen jälkeen. Tähän asti olen saanut kaapia taikinaa pöydästä muutamaan otteeseen ennen kuin sen on ollut oikeasti leivontavalmista. Näkkäri-possut, -sydämet ja -lampaat paistuivat rapeimmiksi kuin ennen ja jäivät mukavan ohuiksi. 

Viimeisenä uuniin päätyi pellillinen siemennäkkäreitä. Niitä paistoin jo aikaisemmin viikolla kolme pellillistä. Nyt varmaankin riittää niitä jouluksikin :)

19. PÄIVÄ

Olohuoneen ikkunat saivat tänään uudet koristeet :) Tuikkulyhdyt siirtyivät keittiön ikkunaan. Sieltä ne näkyvät pihaan tultaessa paremmin. Ja nyt ei tarvitse joulupöydässä varoitella ikkunalla olevista kynttilöistä eikä Peikkopoika vahingossakaan onnistu keinutuolissa keikkuessaan nappaamaan tuikkulyhdystä kiinni.

En ollut ajatellut olohuoneen ikkunoihin mitään lyhdyt siirtäessäni, mutta ne (yhteensä 6 ikkunaruutua) näyttivät niin kovin paljaille sellaisenaan, että oli pakko kehitellä jotain. Pari päivää tuumailin ennen kuin ryhdyin hommiin, visio oli valmis :) Tarvikkeetkin löytyivät varastosta valmiiksi, joten saatoin aloittaa askartelun heti (suom. Peikkopojan nukahdettua yöunille).

Nämä on tehty Fimo-massasta. Kyseinen massa kuivuu itsestään (saatavilla myös uunissa "paistettavia"). Fimo-massa ei ole myrkyllistä, joten sitä voi työstää myös lasten kanssa. Pinnassa oleva pitsikuvio on tehty pitsileimasimella (voi kuvioida toki myös oikealla pitsillä). Valitettavasti tajusin illan jo pimettyä, että koristelluista ikkunoista olisi voinut ottaa kuvat... Mutta palaan asiaan huomenna, kun päivä on valjennut ja ikkunasta näkyy muutakin kuin salaman välähdys :b

Tarvikkeet:

• Fimo-massa (Fimo air kuivuu ilman uunia)
• Kaulin
• Piparkakkumuotti
• Leivinpaperi / askartelualusta
• Leimasi / pitsiliina/pitsinauha
• Lankaa ripustamiseen
• Lisäksi halutessasi voit lisätä helmiä ripustuslankaan.

1. Kauli massa levyksi, kuten piparkakkutaikina.
2. Paina leimasimella / liinalla pitsikuvioita massalevyyn. Voit käyttää kaulinta apuna.
3. Ota massasta kuvioita piparkakkumuotilla.
4. Tee pillillä ripustamista varten reikä (huom! älä tee reikää aivan reunaan, jotta reuna ei halkea kuivuessaa.
5. Jätä kuviot kuivumaan tasaiselle alustalle ilmavasti ja käännä kuvioita kuivumisen aikana. Fimo air kuivuu vuorokaudessa (riippuen kuvioiden paksuudesta.

18. PÄIVÄ

Pengoin tuossa joulukoristelaatikkoa ja löysin jotain sellaista, mikä olisi kuulunut tänne joulukalenteriin jo paljon aikaisemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Tässä on kirjankannet. Sitä voisi tietysti kysyä, että miksi ihmeessä olen ommellut valmiiseen kirjaan kannet. Mulla on siihen erityisen hyvä ja looginen selitys :b Muutama vuosi takaperin "tonttu" toi joulukuun ensimmäisenä päivänä satukirjan, jota oli tarkoitus lukea pätkä jokapäivä joulua odotellessa. Mutta jostain syystä siinä "tontun" tuomassa kirjassa oli kirjaston tarrat takakannessa. Siis onko tontulla kirjastokortti? Miten sen on uskaltanut mennä kirjastoon lainaamaan? Toimiiko lainausautomaatit yölläkin? Miten tonttu voi palauttaa sen kirjan takaisin sinne kirjastoon? jne, jne... Päässä raksutti aivan liian monta kysymysvariaatiota, joten tuumasin pääseväni helpommalla, kun peitän alkuperäiset kannet näillä.

Pohjalla on sinistä puuvillakangasta, lumihanki on huovasta samoin kuuset ja pikkuiset tonttulakit. Tähdet taivaalla ovat helmiä.

Aluksi mallailin kirjan kokoa kankaan päälle. Kangas on pidempi kuin kirja, jotta sain riittävät kaistaleet taitettua kansien sisäpuolelle. Siten kirja pysyy kansien sisällä eikä tarvitse muuta kiinnitystä. Tein siniseen kankaaseen kapeat taitteet kaikkiin reunoihin, jotta kannet pysyvät siisteinä. Sen jälkeen ompelin lumihangen kiinni pohjakankaaseen. Huopa ei purkaannu, joten siihen ei tarvinnut varata saumavaroja.Sitten taitoin päätyjen lipareet nurjalle puolle ja ompelin ne kiinni ylä ja alareunasta. Alla olevasta kuvasta näkyy miten päädyt on taitettu.

Lopuksi liimasin kuuset ja tonttulakit paikoilleen ja ompelin muutaman tähtihelmen taivaalle. Ja meni muuten läpi sinä jouluna. Tottakai tonttu tuo kankaalla päällystettyjä kirjoja. Sellaisia on vain Korvatunturilla!

17. PÄIVÄ

Joskus kaiken sälän ja turhan tilpehöörin keskeltä voi löytää, jotain kerrassaan vastustamatonta. Tallustelin taannoin pahaa aavistamatta tilpehööriputiikki Tigeriin. Tarkoituksenani oli hakea pitsinauhaa, jossa on teippi valmiiksi takana. Siinä sitten seuralaiseni kanssa ihmeteltiin kaikenlaisia hilavitkuttimia, joita hyllyiltä löytyi samalla kun etsimme teippiä. Peli- ja paperiosasto vaikutti varsin luppaavalta, mutta sitten silmäkulmassa jotain. Siili! Askartelu/käsityö-osaston ja keittiöhärveleiden tuntumassa oli keittiöpyyhe, johon oli painettu siilin kuva. Eikä mikätahansa siili, vaan ommeltava siili! Keittöpyyhe oli tarkoitettu sellaisenaan käytettäväksi tai siitä pystyi ompelemaan siilipehmon. Tarkempi tutkailu paljasti, että siilin lisäksi tarjolla myös kettu- ja pöllöpyyhkeet. Arvaatte varmaan, että otin kaikki kolme mukaani. Ja arvaatte varmaan senkin, että se pitsiteippi jäi sinne kauppaan...

Kangas on varsin napakan tuntuista. Pesuohjeessa varoiteltiin, että kuva saattaa päästää väriä ensimmäisessä pesussa. Pesun jäljiltä kaikki oli kuitenkin kunnossa. Sitten vain leikkaamaan kuvat irti katkoviivoja pitkin. Sitten nuppineulojen kanssa kuvat oikeat puolet vastakain. Ompelukoneella ympäri (saumavarat olivat juuri sopivat, kun ompeli paininjalan etäisyydeltä reunasta). Ompelus oikein päin ja vanua sisälle.

Näissä on vähän retrokäsityön makua. Muistelin nimittäin, että itselläni on ollut  lapsena Tammelantorin noutaja -pehmokoira, joka oli valmistettu Tampellan kankaasta samalla tavalla. Aika mukava joululahjaidea tämä on myös. Voi joko surauttaa itse tälläisen valmiiksi ja laittaa pakettiin tai sitten laittaa kankaan ja langat pakettiin. Lahjan saaja pääsee näin itse harjoittelemaan ompelemista :)

16. PÄIVÄ

Tiedätkö tunteen, kun näet jotain uutta ja hauskaa, mutta kyseinen työ on niin suuri tai vaatii niin paljon aikaa, että se jää vain haaveilun asteelle? Itselleni käy useinkin niin. Tuota, tuota ja tuota voisin yrittää tehdä, tuohan on hauska sitäkin voisin kokeilla. Jos oikesti toteuttaisin kaikki käsityöhaaveet, olisin luultavasti eläkkeellä ennen kuin nykyiset olisivat valmiit ja miettikääpä kuinka monta uutta ajatusta ja haavetta ehdinkään siihen mennessä keksiä... Loputon suo.

Keväällä näin kuvan peitosta, joka oli virkattu sisäkkäisillä silmukoilla. Ja ensimmäinen ajatus oli, että mitä?! Ikinä kuullutkaa sisäkkäisistä silmukoista. Kuvassa peitton toinen puoli oli raitalangasta ja toinen yksivärinen. Tuota on pakko kokeilla tuumailin. Jos ei muuten niin ihan vain siksi, että pääsen testaamaan jotain minulle uutta. Torkkupeitto kuulosti liian suurelta työltä siihen hätään ja vaunupeitto oli jo olemassa. Aikani tuumailtuani keksin. Pannulappu! Se on riittävän pieni, jotta sen ehtii tehdä ja riittävän suuri, jotta näen miten mokoma virkataan sisäkkäisillä silmukoilla. Eikä siinä vielä kaikki! Keksin että jos teen pannulapun siskon tytön kotileikkiin, saan virkata vielä pienemmän kokeilun. :) 

Ja voi kuulkaas oli se vain hyvä, etten lähdellyt soitellen sotaan ja ryhtynyt virkkaamaan torkkupeittoa siltä istumalta... Seitsemännen kerran kun purin epämääräisen pannulappuretaleen ajattelin, että liimalla langat päällekäin pääsisi helpommalla. Oli pakko viheltää peli hetkeksi poikki ja laittaa koukku ja langat jäähylle. Tauko teki tehvänsä ja sain kiinni ohjeen sepustuksesta. Vielä en ole rohjennut ryhtyä uuteen urakkaan, vaikka valmis työ näyttikin hauskalle. Mutta jonain päivänä...

Jos haluat haastaa itsesi, ohje löytyy mm. Lankavan nettisivuilta. 

Edestä

Takaa

15. PÄIVÄ

Jo on aikoihin eletty! Täällä tuli edellisyön lunta!! Ihan on kuulkaas sen verran, että pihaa voi juuri ja juuri sanoa valkoiseksi. Niin kauniin näköisiä olivat puut aamulla, että hyvä kun muisti aamupalaa syödä.

Tämän päivän käsityö liittyy mieltymyksiini heijastimia kohtaan. Roikkuvat heijastimet ovat hieman hankalia lasten vaatteissa. Jostain kumman syystä naperot jäävät aina kiinni heijatimistaan jonnekin ja naps - se oli heijastimen menoa se. Neonkeltaiset heijastinliivit ovat varsin turvallisia, mutta... eivät niin silmäystävällisiä (mikä kai on osa tarkoitustakin). Päätinkin muokata tuota pelastusliiviksikin kutsuttua turvavarustatta hieman pehmeämpään muotoon. Taikaviitoiksihan noita nykyään kutsutaan ja uudistamiseen on lähtenyt tänä syksynä moni muukin. Enkä minäkään viime talvena suinkaan ollut ensimmäinen, joka puuhaan ryhtyi. Näitä on näkynyt mm. messuilla jo aiemmin. 

Tämä päätyi siskon tytölle joululahjaksi viime vuonna. Kankaana olen käyttänyt fleeceä ja sivuilla olevat mustat härpäkkeet ovat kuminauhaa. Heijastinliivi mahtuu siis muhkeammankin toppahaalarin päälle. Eteen ja taakse ompelin tavalliset heijastinnauhat. Lisäksi silitin toiselle puolelle kukan ja toiselle saajan nimen. Kukka ja nimi olivat valmiita kamaa (löytyi Pikku Piltin valikoimista). Varsinaista kaava käytössäni ei ollut, vaan sovelsin lasten valmista heijastinliiviä (sellaista, joka kiinnitetään tarroilla edestä) ja takin kaavaa. Ja muistin jopa laittaa piirtämäni kaavan talteen!