22. Luukku, havukranssi

Vesisade jatkuu vain. Ei siis ihme, että pihalla ei juuri joulutunnelmaa ole. Edellispäivänä lenkiltä kotiin palatessamme tajusin, että edes kuisti ei ole joulukuosissa. Kanervat kyllä tököttävät ruukuissaan, mutta ei lyhtyjä, ei kranssia tai mitään muutakaan. No osittain se johtuu siitä, että viime kesän maalausurakan jäljiltä emme ole vielä laittaneet kuistin hyllyä kiinni, mutta mutta...

Erään askartelulehden vinkkisähköpostissa oli kuva havukranssista, joka oli tehty pesulahenkariin. Sellainen voisi olla kiva. Henkarikin olisi valmiiksi tallessa ja havut löytyivät autotallin takaa kaadetuista kuusista. Peikkopoika leikkeli innokkaasti oksia puutarhasaksilla. Vähän piti jo toppuutella, että tokkopa oksia ihan niiiiiiiin valtavasti tarvittaisiin. Mutta toisin kävi. Kahteen kranssiin menee yllättävän paljon pieniä oksia. Lopulta niitä piti lähteä hakemaan lisää.

Itse kranssin tekeminen on varsin helppoa. Ja olisin kyllä tehnyt niitä enemmänkin, jos olisi ollut tarve. Pitänee ryhtyä haalimaan pesulahenkareita jo tulevia jouluja varten 😂 Itse en käsineitä käyttänyt, mutta sellaisia kyllä suosittelen. Tekee nimittäin aika makeaa, kun käsidesiä laittaa käsiin, joissa on pieniä pisteitä kuusenneulasten jäjiltä 😬

 

Tarvikkeet:

Pesulahenkari tai paksumpaa rautalankaa

Ohutta rautalankaa

Oksasakset

Havunoksia

Nauhaa rusetttiin

 

Ohje:

1. Taivuta pesulahenkari haluamaasi muotoon (pyöreä / sydän). Muodon ei tarvitse olla niin justiinsa. Havut kyllä peittävät rautalangan muhkurat ja töyssyt.
2. Leikkaa havut noin vaaksan mittaisiksi.
3. Tee havuista noin 5-7 oksan paksuinen nippu ja sido se rautalangalla henkariin. Jos teet sydämen muotoisen kranssin, aloita kiinnittäminen sydämen kärjestä (ensin toinen puoli ja sitten toinen.
4. Peitä seuraavalla havunipulla edellisen nipun kiinnityskohta.
5. Sido rusetti sydämen yläosaan, jolloin se peittää viimeisenä kiinnitettyjen havujen tyven.

20. Luukku, heijastimia

Heijastimia ei koskaan voi olla liikaa, kuten olen tainnut mainita jo aikaisemminkin. Pitää muistaa, että kaikkia ei lasketa virallisiksi heijastimiksi. Virallisissa heijastimissa on CE-merkintä ja ne on testattu. Tässä postauksessa olevat heijastimien lisäksi tarvitaan oikeita heijastimia, mutta lisäkimmellys ei ole pahitteeksi.

Kesällä minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä blogiyhteistyötä Nappikauppa Punahilkan kanssa 😀 Lupasin yhteistyön merkeissä tehdä postauksen heijastinhelmistä, joita löytyy verkkokaupan valikoimista erikokoisia ja värisiä. Valkoisen sävyisiä helmiä on saatavilla omina pusseinaan. Värilliset helmet ovat sekoituspussissa, jolloin tietyn värin määrää ei voi taata. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee tilausta. Pienillä helmillä tehdessä helmikuviosta tulee tiivis ja selkeä, mutta toki myös heijastinpinta on silloin pienempi.

Helpoin tapa käyttää heijastinhelmiä on ommella niitä kiinni esim. pipoon tai takin helmaan (olen nähnyt kyseisiä helmiä mustan villakangastakin helmassa, eikä näyttänyt ollenkaan hullummalta). Moni on varmasti myös nähnyt sudenkorentoheijastimia, joissa korennon siivet on tehty heijastinkankaasta ja vartalo tavallisista helmistä. Nyt nuo vartalon helmet voi korvata heijastavilla versioilla.

Helmiä voi myös punoa kuten mitä tahansa muitakin helmiä. Netti ja etenkin Pinterest on pullollaan erilaisia ohjeita ja vinkkejä helmien punontaan. Roikkuvia heijastimia tehdessäni huomasin, että koruvaijeri on liian löysä isompien heijastimien punontaan, mikäli haluaa punotun kuvion säilyvän selkeänä. Kappaleet pysyivät paremmin muodossaan, kun helmet pujotteli ohueen rautalankaan. Helmet voi myös ommella kiinni esimerkiksi paksuun huopaan, jolloin taakse voi kiinnittää rintaneulan käyttöä varten.

Alla muutama vinkki, mitä helmistä voi tehdä. Kuvista on nähtävissä ainakin suunnilleen, miten rautalanka kulkeen helmien lomassa. Rohkeasti vain kokeilemaan! Pahinta mitä voi sattua on, että työtä pitää purkaa tai sommitelma ei miellytäkään silmää, jolloin työn voi aloittaa alusta ja kokeilla jotain muuta.

Näihin liimasin taakse koruneulan. Pienien valkoisten helmien "uloin kehä" on tehty viimeikseksi. Sen voi tehdä myös erillisellä rautalangalla. 

Isot valkoiset helmet sekä pinkit helmet on pujotettu korvakorurenkaaseen. Pienet valkoiset helmet kiertävät ympäri erillisen rautalangan kanssa.

Pyöreän muodon voi punoa myös ilman kehikkoa.

15. Luukku, Nallen koti

 Tämä laukku sisältää yllätyksen.

Sen sisältä löytyy Nallen koti. Peikkopojan Nalle sai oman kodin kesällä. Nalle on ollut Peikkopojan matkassa syntymästä asti ja aika erottamaton pari valjakko on kyseessä. Salailin kesällä kirjastosta lainaamaani Nuppunen 2 kirjaa. Ihastelin kirjassa olevia nukkekotiin sopivia askarteluja. Peikkopoika kävi vilkaisemassa kirjaa ja bongasi pieneen laukkuun tehdyn kodin. Jonkin ajan päästä leikkien lomasta kuului huikkaus ”Nalle saattais tykätä sellasesta talosta”. Kahden pojan äitiä ei hirvittävästi tarvinnut ylipuhua taloprojektiin. Itsekseni totesin, että kyseessä on ota tai jätä -tilanne. Pojat tuskin ihan hirvittävän useasti tulevat pyytämään ”nukkekotia” rakentamaan. Korkeintaan, jos siitä tehdään autokorjaamo ja silloin iskä on luultavasti parempi auttamaan sen suunnittelussa.

Tuollaisia pieniä laukkuja on näkynyt kaupoissa kuin kaupoissa, mutta lähdepä hakemaan sellaista… 😬 Joo hetki piti etsiä. Sitten mietittiin, että mitä Nalle tarvitsee kotiinsa ja mitä niiden tekemiseen voisi käyttää. Iskä ja Peikkopoika sahasivat vanerista sängyn ja rimoista tuet sekä nojatuoliin tarvittavat kappaleet. Kangasvarastot tuli käytyä siinä samalla läpi, kun etsittiin sopivaa lakanaa ja päällistä nojatuoliin sekä mattoon. Sängyn alla olevat laatikot ovat suuria tulitikkulaatikoita, jotka päällystettiin askartelupaperilla. Pöytä tehtiin purkinkannesta ja lankarullasta. Kirpparilta aikoinaan hankitut puiset lankarullat osoittautuvat monikäyttöisiksi. Niistä tehtiin myös kukkaruukku ja tv:n jalusta. TV on pieni tulitikkulaatikko ja siinä näyttäisi menevän parhaillaan Ryhmä haun talvijakso (joulukalenterin luukussa ollut kuva). Pikkuinen rahi, joka päällä voi istua ruokapöydän äärellä, tehtiin kivennäisvesipullon korkista ja vanusta.

Nallen piti asustella kodissa lähinnä reissujen aikana, mutta koska sattuneesta syystä matkustaminen on jäänyt vähiin, Nalle on välillä käynyt siellä nauttimassa pienet päiväunet tai rentoutumassa lempiohjelmansa parissa.

13. Luukku, Joulupallot

Tänä vuonna Tampereen kädentaitomessut pidettiin virtuaalisesti. Kävimme Peikkopojan kanssa katsomassa erilaisia esittelyvideoita Pikkuveljen nukkuessa. Erityisesti mosaiikkityöt ja saippuan valmistaminen kiinnostivat messuseuralaistani. Enemmänkin videoklippejä olisi saanut olla. Vink, vink…

Messuviikonlopun aikana tein pienen tilauksen askartelutarvikkeista joulua silmälläpitäen. Pakettiin päätyi mm. joulupalloja, joihin voi tehdä minimaailman. Pakkauksessa oli viisi joulupalloa. Lisäksi saatavilla oli hopeisia minikuusia ja pieniä miniatyyrihahmoja pallojen koristeiksi. Koska talossa asustelee automiehiä, tilasin kahden tontun lisäksi Kuplaa muistuttavan pienen auton sekä lava-auton.

Pikkuveljen nukkuessa pääsimme Peikkopojan kanssa rakentamaan minimaailmoja. Netistä löytyy useampikin vinkki minimaailmojen tekemiseen. Päädyimme soveltamaan varastoissa olevien materiaalien kera. Omiin palloihin liimasimme ensin geelimäisellä liimalla lunta pohjalle (muovirouhetta) Liima oli helpoin levittää pallonpuolikkaiden ollessa erillään. Liimaa laitoimme hieman korkeammalle, kuin "maanpinta". Liiman levittämisen jälkeen laitoimme puolikkaat kiinni ja rouhetta palloon. Ravistelemalla palloa rouhe varmasti tarttuu kaikkialle (kunhan muistaa peittää pallon suuaukon 😅) Paksusta huovasta leikatun kiekon päällystimme valkoisella fleecellä ja liimasimme sen muovirouheen päälle maanpinnaksi, jotta saimme palloon tasaisen alistan kuusta ja autoa varten. Hetken kuivumisen jälkeen laitoimme geeliliimaa pallon suuaukkoon ja liimasimme lumirouhetta koristeeksi. Samalla tavalla valmistuivat myös joulupallot tonttujen kera. Sen verran painavat palloista tuli, että ei niitä oikein voi joulukuuseen laittaa. Niinpä leikkasimme vessapaperirullasta kiekon, jonka päällystimme hopeisella teipillä. Nyt pallot voivat olla omilla jalustoillaan ilahduttamassa.

Peikkopoika valitsi itselleen lava-auto eli Hilux-pallon ja Pikkuveli sai Kupla-pallon.

9. Luukku, lumiukko iltasella

Lumi antaa odottaa itseään. Jos tästä talvesta tulee yhtä musta kuin edellisestä, en ala. 😬 Puoli vuotta marraskuuta oli ihan liikaa. Ei kiitos taas. Kovin meillä muutkin odottavat lumentuloa. Rattikelkka on jo tuotu vintiltä alas odottamaan hurjia laskuja. Tähän mennessä lunta ei ole vielä ollut rattikelkalle, mutta minikokoinen lumiukko tervehti pihalla lyhdyn kera yhden illan.

Tein edellispäivänä lumiukon kaavapaperista. Peikkopoika hämmästyi aika tavalla, kun kotiin tullessa ikkunasta näkyi korkeuksiin tähyilevä lumiukko. Ensin epäilyksen alle joutui verstaalla asuva tonttu. Mutta tunnustin sitten, että olin itse ollut asialla Pikkuveljen tutkiessa samalla isoveljen legoja

Yhdessä sitten mietittiin, mitä lumiukko mahtaa tähyillä. Tähtiähän se siellä ihastelee. Tähdet teimme yhdessä leikkurilla ohuesta kartongista.

Vastaavalla tavalla toteutettuja lumiukkoja on näkynyt pinterestissä vähän joka paikassa. Niitä on tehty kuusenkoristeisiin, ikkunoihin, peileihin, kortteihin... Tuo on kyllä hauskaa, miten pienellä jujulla saa mukavia juttuja. Eikä tarvitse olla kummoinen piirtäjä. 

 

4. Luukku, id-korttihelmet

Jatketaan tänään eilisen teemalla. Kesällä tosiaan löysin liikkeen, jossa myytiin tähden- ja sydämenmallisia avainrenkaita. Samassa paikassa myytiin myös jojoja id-kortteja varten. Siis niitä hissilipuista tuttuja vempaimia, joissa klipsi kelautuu takaisin. Hinta ei päätä huimannut, joten tilasin kokeeksi kahdenlaisia. Ennen äitiyslomalle jäämistä ehdin käydä kuvassa id-korttia varten. Kortinpidikkeen mukana tuli kankainen nauha, jossa ei ole turvalukkoa, joten sellaisena sitä en voi käyttää. Tuumailin, että jojoa hyödyntämällä voisin kiinnittää sen joko vaatteessa olevaan taskuun tai avainnauhaan päivän ajaksi. Jotta mokoma ei häviäisi laukunpohjalle, päätin tehdä helminauhan laukkuun kiinnittämistä varten (helminauhan saa vaikka laukun sangan ympäri). Helmet, helmivaijeri ja isompi kiinnityshaka löytyivät jo valmiiksi.

 

Jäljellä on vielä yksi ongelma ennen kuin tämän saa käyttöön. Äitiyslomani alkutaipaleella työkaverini soitti ja kyseli naureskellen, milloin olen tulossa korttia hakemaan. Äänensävystä oli pääteltävissä, että kortti ei nyt mennyt kuin Strömsössä. 😬 Olin aivan varma, että silmälasini linssit ovat perinteisen kaavan mukaan hohkaneet vihreinä, joten olen kuvassa "kurkut" silmillä. No, ne silmälasit taisivat lopulta olla se ainut kohdallaan oleva asia siinä kortissa. Tehtävänimike on väärä ja pääni on hädin tuskin mahtunut kuvaan. Kuvan rajaus on niin tiukka, että korvakoruni hipovat kuvan reunoja. Pidä sitä sitten julkisesti. 😕 (Voikohan siihen ottaa uuden kuvan kotona, kun kortti pitää kuitenkin uusia...)

3. Luukku, avainnauhoja

Tämän päivän luukussa on kaksi avainnauhaa. Toinen meni lahjaksi uudelle ekaluokkalaiselle. Vahattuun korunyöriin pujottelimme teemaan sopivasti kirjaimia ja numeroita sekä tähtiä. Avainrengas on tavanomaisuudesta poiketen sydämenmallinen. Tilasin kirjain- ja numerohelmet eräästä askarteluliikkeestä. Arvioni oli, että kaksi pussillista helmiä riittää sekä avainnauhaan, että itselleni myöhempää käyttöä varten. Kun pussit saapuivat VALTAVAAN 😲pahvilaatikkoon pakattuna, ehdin jo säikähtää, että mitä pirskattia olen oikein tilannut. No täytyy sanoa, että helmet olivat kyllä todella hyvin pakattu. 😅

Peikkopojan kanssa kaadoimme pussillisen helmiä pahvilautaselle ja ryhdyimme hommiin. Tarkoitus oli laittaa kirjaimet ja numerot avainnauhaan järjestyksessä. Helpommin sanottu kuin tehty. Joitakin kirjaimia etsimme ja etsimme. Lopulta kaadoimme lautaselle myös toisen pussin helmiä. VIRHE!😬 Niin kuin se etsiminen olisi yhtään helpottunut sillä, että helmien määrää lisää. Juu ei helpottunut. Sen sijaan niistä sai rahisevan aakkossopan, kun helmiä pyöritti pitkin lautasta. Aikani tuskailin, kunnes tajusin kokeilla sopivatko helmet varrastikkuun. SOPI! Siispä ryhdyimme lajittelemaan kirjaimia ja numeroita omiin tikkuihinsa. Sanotaanko että urakassa meni muutama tovi (ei todellakaan yhden iltapäivän juttu). 

Lajittelun seurauksena huomasin, että kahdessa helmipussissa ei ollut lainkaan Y-kirjainta. Sisäisen manauksen saattelemana laitoin askarteluliikkeeseen viestin tiedustellakseni, löytyykö varastosta Y-kirjaimia. Tilatessani ei mieleeni todellakaan tullut, että jokin kirjain voi puuttua kokonaan. Saamastani vastauksesta selvisi, että helmet pussitetaan sen enempää tarkistamatta, mitä niihin päätyy, mutta he yrittävät etsiä minulle pussin, josta löytyy ainakin yksi Y-kirjain. Sellainen päätyi postilaatikkoomme parin viikon kuluessa.

Hetki siis meni ennen kuin pääsimme jatkamaan varsinaista pujottelua. Saimme avainnauhaan mahtumaan myös saajan nimen ja koulutaipaleen aloitusvuoden.

 

Toinen avainnauha valmistui sutjakammin. Se on tulossa itselleni koekäyttöön. Koekäyttöön siksi, että se on yliolan avainnauha. Perinteinen avainnauha on töissä hulahtanut milloin soppalautaselle ja roikkunut tiellä opetustilanteissa. Tämän pitkän version ei pitäisi päätyä sinne lautaselle, mutta se on sitten eriasia, kuinka monta kertaa onnistun jäämään siitä kiinni esim. ovenkahvaan tai olen muuten vain solmussa sen kanssa. Sitä voi tehdä vähän turhankin dramaattisen vaikutelman, kun ampaisee seuraavaan tilanteeseen ja perässä rämisee tuoli, jonka selkämykseen on sotkeutunut näppärä avainnauhani. Pessimisti voi yllättyä vain positiivisesti. 😁

Tämäkin avainnauha on tehty vahattuun korunauhaan ja helmet ovat muovia. Voin siis pestä sen huoletta, jos onnistun kaikesta huolimatta uittamaan sen soppakulhossa tai kuralätäkössä. Nauhan kruunaa tähdenmuotoinen avainrengas. Testin alkamista odotellessa...

2. Luukku, liikennemerkit

Tämän päivän postaukseen pyysin luvan Peikkopojalta. Tämä oli nimittäin hänen projektinsa. 

Syyslomaviikon kauppareissulla huomasin askarteluosastolla softiksesta tehtyjä liikennemerkkejä. Tarkempi tarkastelu paljasti, että pussissa oli sekalainen valikoima merkkejä, joilla voisi koristella vaikkapa synttärikortteja. Nappasin pussin mukaan ja yllätin sillä Peikkopojan kotiin päästyäni. Merkit saivat hyväksynnän, mutta ”Mut missäs näiden tolpat on?” Peikkopoika kysyi pussia tutkiessaan. Tuumimme, että tolpat saadaan tikuista ja maitopurkkien korkeista voisi saada jalustat tolpille. Jos korkki osoittautuisi liian heppoiseksi, voisi toinen vaihtoehto olla taikataikinasta tehdyt jalustat. Tolpiksi sopivia jäätelötikkuja ei löytynyt, mutta onneksi iskältä löytyi automaalin sekoitustikkuja 😂 Tikkuja hieman lyhennettiin ja softismerkit liimattiin kuumaliimalla. Korkkeihin tehtiin puukolla viilto tolppaa varten. Sen verran köykäisiä merkit ovat, että korkki pitää ne pystyssä. 

Liikennemerkit pääsivät heti automatolle leikkeihin mukaan ja lisää merkkejä on luvassa, kunhan korkit saadaan puhdistettua. 😊

Pienet ballerinat

Säät ovat olleet varsin kesäiset viimepäivinä. Olemme poikien kanssa olleet ulkona suunnilleen koko päivän ruokailuja lukuun ottamatta. Pikkuveli on tehnyt makutestejä hiekkalaatikolla Peikkopojan estelyistä huolimatta ja Peikkopoika puolestaan on selkeästi nauttinut, kun pihalla on kaikenlaista puuhailtavaa. Pihaelämästä nauttiessa en ole oikein malttanut istahtaa koneen ääreen postausta tekemään ennen kuin nyt.

Taannoin käydessäni kankaitani läpi, löysin pienen palan kimaltavaa tylliä, josta ompelin pari vuotta sitten kaksi laukkua pikkuballerinoille. Mielessä käväisi, että siitä voisi saada balettihameen, jos ompelisin nuken Tilda-kirjojen ohjeille. Kaavat nukkeen minulla on jo valmiina, mutta tuumittuani totesin nuken olevan liian isoprojekti tällä hetkellä. Pikkuveljen päiväunien kestosta, kun ei aina ole takuita… Myöhemmin etsiessäni Pinterestistä kirjanmerkki-ideoita, törmäsin tyllitupsusta tehtyyn ballerinaan. Pakko oli kokeilla! 

Tiedän, että puuhelmiä on saatavilla myös valmiiksi piirretyillä kasvoilla, mutta koska käsittelemättömiä puuhelmiä löytyy omasta takaa, päädyin käyttämään niitä. Pitkään mietin, millä hiukset kannattaa maalata. Tavallinen askartelumaali saattaa lähteä vähintäänkin leviämään, jos sattuu kastumaan… Päätin kokeilla voiko kaapista löytyneellä liki kuivahtaneella kynsilakalla maalata puupalloa. Voihan sillä 😮 Karmea haju siitä kyllä tuli ja vaati lakkaa useamman kerroksen. Lakanlopulla sai juuri ja juuri maalattua tarvittavat pallot kahteen ballerinaan. Pallojen kuivuminen ei tosin tehnyt askarteluprojektista nopeaa, mutta työ oli helppo jättää kesken odottamaan jatkamista. Ballerinojen mekot tein tyllisuikaleista tupsukehikolla. Valmis tupsu oli melkoisen pörheä ja ballerinan kasvot jäivät kokonaan piiloon sovittaessani palloja paikoilleen. Ongelma ratkesi litistämällä mekkoa hieman ja ompelemalla sen muutamalla pistolla muotoonsa. Samalla sain varmistettua, että mekosta ei myöhemmin irtoa vahingossa tyllisuikaleita. Siitä huolimatta, että tupsut on tehty yhtä pitkistä tyllisuikaleista ja tupsukehikko on sama, mekoista tuli hieman eri muotoiset 😮

Samalla idealla voisi tehdä valkoisesta tyllistä lumikeijuja talveksi tai pastellinvärisistä kevätkeijuja. 

Hämäyskoru

Aiemmin kerroin jo, että tilasin silikonihelmiä Nappikauppa Punahilkasta. Purulelun lisäksi tilasin tarvikkeita kaulakorua varten. Ajattelin kaulakorun helpottavan kantoliinan / kantorepun käyttöä, kun kyydissä keikkuva voisi mutustella korua. Kokemus opetti, että myös korvien tutkiminen oli helpompaa Pikkuveljen natustellessa helmiä. Helmet kiinnostivat siinä määrin, että Pikkuveli ei juuri kiinnittänyt huomiota ympärillä häärivään lääkäriin. Tavoite saavutettu siis, varsinainen hämäyskoru :D

Kaulakorun tekeminen oli nopeaa. Pujottelin ensin helmet sopivassa järjestyksessä valmiiseen satiininauhaan. Lopuksi lyhensin nauhan itselle sopivaksi ja varmistin, että turvalukko on kunnolla kiinni.

Koru on ollut kovassa käytössä!

Käytetyt tarvikkeet:

Satiininauha

Turvalukko

2kpl hexakon helmi 17mm, harmaa

1kpl hexakon helmi 17mm, vedensininen

2kpl 15mm helmi, vedensininen

2kpl 15mm helmi, valkoinen

2kpl 12mm helmi, valkoinen

Muotohemmot

Meillä on natusteltu Herra Hakkaraisia jo useampi vuosi Peikkopojan toimesta. Nyt myös Pikkuveli on päässyt Hakkaraisten makuun. Isoveli saa kyllä niin ihailevia katseita, tarjoillessaan Pikkuveljelle puolikkaan Hakkaraisen ruokailun jälkeen. Hakkaraispurkit ovat napakoita muovirasioita ja enhän minä niitä ole raaskinut heittää pois, kun ajattelin että niille varmasti keksii jotain järkevää käyttöä 😊 Purkkeja on kertynyt aika monta 😅, vaikka olenkin niitä lahjoittanut eteenpäin. Nyt Hakkaraisia saa kaupoista myös täyttöpusseissa, joten rasioiden kertyminen ainakin hidastuu.

Tässä taannoin värkkäiltiin Peikkopojan kanssa, Pikkuveljen vedellessä sikeitä ulkona, Muotohemmoja edellä mainituista purkeista. Näin kuvan tämän kaltaisista lajittelupurkeista Pinterestissä (luultavasti). Muotohemmot päätyvät todennäköisesti aikanaan työkäyttöön, mutta nyt niillä voi puuhastella näin kotioloissa. Idea on, että Muotohemmot syövät vain tietyn muotoista ”ruokaa”, kolmioita, neliöitä tai ympyröitä. Mitä muotoja Muotohemmo syö, selviää ruokaa odottavasta ammottavasta suusta :D Ruuat valmistin värillisistä ”hukkapapereista”, joita on jäänyt yli esim. kortteja askarrellessa.

Käytetyt tarvikkeet:

Muovirasioita

Kontaktivuovia (mustaa)

Irtosilmiä

Kontaktiliimaa

Värillistä paperia (ruuat)

(Laminointikalvoja)

Sakset

Aika hauskan näköisiä Muotohemmoista tuli. Peikkopoika niitä jo innokkaasti syötti sitä mukaan, kun leikkelin ”ruokia”. Naureskelin itsekseni, että näillä kavereillahan voisi olla serkkutapaaminen Numero- ja Kirjainhemmojen kanssa. Numerohemmot voisivat hotkia kortteja, joissa on oikea lukumäärä tai vaikkapa laskutoimitus, jonka tulos vastaa Numerohemmon numeroa. Kirjainhemmot voisivat puolestaan natustella tietyllä kirjaimella alkavia kuvakortteja… Voi näitä vaihtoehtoja on lukematon määrä! Jos purkkeja ei ole käytettävissä tusinoittain, voisi kylkeen liimata liitutaulukontaktimuovia, jolloin voi liidulla merkitä, mikä kaverille kelpaa syötäväksi. Silloin olisi ehkä myös hieman helpompi säilyttää niitä 😊

Pyykkiä kerrakseen

Tiedättekö sen tunteen, kun olet pessyt konetolkulla pyykkiä ja sitten löydät pyykkikorin pohjalta pyykkiä, joka olisi pitänyt värinsä puolesta pestä edellisessä koneessa tai jo sitä edellisessä koneessa. Kaiken huipuksi siellä luultavasti on myös lempipaita, jonka saamista takaisin käyttöön on odotettu ihan liian kauan. Että on ärsyttävää…

Päädyttiin tuossa päivänä eräänä pohtimaan Peikkopojan kanssa, että mitä ongelmalle olisi tehtävissä. Peikkopoika oli vähän sitä miltä, että jos pyykkikaapissa on kolme koria, kuten meillä, ei voi millään muistaa mitä mihinkin kuuluisi laittaa. Muistilappu kuulemma voisi auttaa. 😉

Ryhdyttiin sitten tuumasta toimeen. Pikkuveljen nukkuessa päiväunia piirsin Peikkopojalle t-paitoja väritettäväksi ja pengoin kätköistäni pahvia muistilapun taustaksi. Sitkeästi Peikkopoika väritti kaikki 9 t-paitaa 😊 jotka liimattiin pahveille. Lopuksi kortit päällystettiin kontaktimuovilla ja yläreunaan tehtiin reiät kiinnitystä varten.

Kiinnitys hoidettiin puuvillalangalla korin ritilään (Meillä on siis verkkokorit. Muutoinhan ne olisi voinut lätkäistä kontaktimuovilla suoraan kiinni pyykkikoriin…). Ylpeänä Peikkopoika on lajitteluohjeita esitellyt aina tilaisuuden tullen. Tietysti hirvittävän ilahduttavaa, että vieraat (silloin kun niitä vielä kävi) ovat päässet tutustumaan pyykkikaappimme sisältöön 😅. Hyvin ovat lajittelukortit toimineet näiden kolmen kuukauden ajan, jonka ne ovat jo ehtineet olla käytössä 😊 välillä olemme käyneet keskustelua teemalla ”Sininen vai musta” 😂 

Käytetyt tarvikkeet:

Pahvia

Piirustuspaperia

Värikyniä

Puikkoliimaa

Kontaktimuovia

Puuvillalankaa

Rei’itin.

10. luukku, kuppikakut

Viime vuonna laitoin tänne kuvan virkatuista kekseistä. "Kahvilan" tuotevalikoimaa olen sen jälkeen laajentanut kuvassa olevilla kuppikakuilla sekä jäätelöpuikoilla ja tikkareilla (pitääkin muistaa laittaa kuvat niistäkin).

Kuppikakkuja varten tarvitaan pahvisia kuppikakkuvuokia, massapalloja, kreppipaperia, liimaa ja korteeksi pieniä helmiä tms.

1. Kietaise massapallon ympärille kreppipaperia (liima kannattaa laittaa vain pallon alaosaan, jotta kreppipaperi ei värjää koko palloa).
2. Laita liimaa kuppikakkuvuuan pohjalle ja paina massapallo tiukasti kiinni.
3. Koristele lopuksi massapallon päällinen (mikäli haluat).

9. luukku, käpypallo

Tänään haettiin joulun tunnelmaa Kauneimmista joululauluista. Vähän hullulta tuntui lähteä joululauluja laulamaan, kun vettä on satanut koko päivän ja piha on yhtä suurta vesilätäkköä.

Nyt on kuulkaas tainnut löytyä jouluaskartelu, joka ei ole mun juttu. Ei sitten ollenkaan... Päätin kokeilla käpypallon tekemistä. Viime kesä / syksy oli kummallinen, kun pihan männyt pudottelivat käpyjä oikein urakalla. Kottikärryillä niitä vietiin nuotiopaikalle ja yhden ison ämpärillisen keräsin talteen, jotta saisin tehtyä jouluksi kivoja käpypalloja. Joopa joo...

Tästä aloitin. 

Valkoisen styroxpallon (halkaisija 12cm) maalasin ruskeaksi (ONNEKSI).

Kuumaliima pitäisi olla hyvää tähän hommaan, joten sillä sitten liimasin auki kuivuneita käpyjä juomalasin päällä olevaan palloon. Tai siis yritin liimata. Ne mokomat pomppivat pois itsekseen! Irti pompatessaan ne veivät tietysti maalit mukanaan...

Tässä lopputulos. Lähitarkastelua se ei oikein kestä, mutta kauempaa se on ihan ok. Roikkuvaa käpypalloa en ihan heti yritä tehdä. Yritän toipua vielä tästä...

20. Luukku, paperinarukuusi

Marraskuussa Tampereella järjestettiin kädentaitomessut. Viime vuonna messut jäivät väliin, mutta tänä vuonna tein täsmäiskun. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun kiersin ennalta suunnitellut ja pari suunnittelematontakin kohdetta. Aikaa olisi varmasti saanut kulumaan enemmänkin, mutta tällä taktiikalla tänä vuonna.

Sinellin osaltolta mukaan tarttui 3 eri kokoista puista kolmiokuusta (ennalta suunnittelematta 😉. Sisko nappasi niistä yhden. Pienin on nyt työpöydän koristeena. Suurempaa ajattelin kuistille, mutta se ei ehkä ole tämän joulun projekti 😏

1. Maalaa kuusi askartelumaalilla ja anna kuivua.
2. Kierrä kuusen ympärille ohutta paperinarua. (Omaani en liottanut liima-vesiseoksessa, mutta kestävämmän siitä varmasti saisi liiman kanssa.)
3. Kierrä hopealankaa kuusen ympärille.
4. Kierrä pienet jouluvalot kuusen ympärille.

Kun aloitin...

Valmis

19. Luukku, tupsuoksat

Tämä askartelu on alunperin tehty keväällä, mutta älä anna värien hämätä. Värejä vaihtamalla tästä tulee passelikoriste jouluksi. Tähän saa myös ujutettua sopivasti kaapeista löytyviä jämälankoja 😊 Kuten kuvasta näkyy, omaani käytin tuulen riepottamia koivunoksia ja ohutta villalankaa. 

1. Kerää ja kuivata muutama puun oksa. Koko riippuu käyttämästäsi purkista.
2. Tee pieniä tupsuja esim. haarukkaa apunakäyttäen. Kiedo lankaa haarukan piikkien ympärille. Sido nippu kiinni keskeltä haarukan piikkien välistä (kannattaa jättää pitkä lanka).
3. Leikkaa tupsu auki nipun päistä.
4. Kiinnitä tupsut oksiin langalla, jolla sidoit tupsun keskeltä kiinni.
5. Laita valitsemaasi astiaan hiekkaa ja upota oksat siihen
6. Huom. samalla tavalla voit tehdä myös ovikoristeen, kun sidot oksat kimpuksi. Varaudu siihen, että keväällä linnut käyttävät tupsuja pesän rakentamiseen... 😏

1. 

18. Luukku, liitutaulu

Hakiessani kaavapaperia lasiverannalta, tajusin että seinällä oleva liitutaulu ei ole vielä päässyt kuvattavaksi. Päätin korjata tilanteen tämän joulukalenteripäivityksen yhteydessä. Liitutaulu on tehty ylimääräisestä vanerilevystä ja ikkunalistojen hukkapätkistä. Liitutaulu on ajanut hyvin asiansa. Tehdessä en tosin tullut ajatelleeksi, että magneettisen liitutaulumaalin käyttö olisi voinut olla parempi idea 😊

1. Sahaa vanerista sopivan kokoinen pala. Pala kannattaa olla sen verran iso, että kehykset mahtuvat vanerin päälle.
2. Hio vaneri huolella. Epätasaisuudet ärsyttävät viimeistään, kun yrität pyyhkiä taulun puhtaaksi.
3. Maalaa liitutaulumaalilla.
4. Liimaa kehykset kiinni.
5. Ruuvaa kehykseen silmukkaruuvit ripustamista varten.
6. Huom. mikäli listoista tehdyt kehykset kuullostavat liian hankalilta, voi taulun ympärille liimata köyttä tai vaikkapa nappeja koristeeksi.

17. Luukku, lumikeijut

Osaatko arvata, mitä näistä tulee? Kuvassa on samettilankaa, huopaa, sekä puuhelmiä, pieniä tupsuja ja helogeenilamppuja (kaikkia 3).

Usempi vuosi sitten lainasin kirjastosta joulukirjan, jossa yhdellä sivulla oli kuva halogeenilampuista tehdystä enkelistä. Idea jäi mieleeni ja viimein Peikkopojan huoneen halogeenit sanoivat sopimuksensa irti... Mitenkään kauan tätä odottanut 😉 

Ensin lampuista piti sahata rautasahalla metallitapit poikki. Vinkkinä, älä yritä kiinnittää lamppua sahaamisen ajaksi mihinkään. Hajoaa kuitenkin...

Halogeenilamppu metallitappien kanssa.

Liimasin kontaktiliimalla samettilankaa lampun alareunaan. Lampun päälle liimasin pienen huopapalan, jotta puupallo pysyy varmasti kiinni samaisella liimalla. Valkoisesta huovasta leikkasin puoliympyröitä, joista tein hattutötteröt (kokoa en osaa sanoa, sillä jälleen kerran kokeilemalla löytyi oikea koko). Hattujen  päähän liimasin pienet tupsut. Huovasta leikkasin vielä kaulaliinat ja kiinnitin solmukohtaan pienet tähdet.

11. Luukku, ovikranssi

Saatiin viimein ovikranssikin paikoilleen. Tai miten sen nyt ottaa... Sehän itseasiassa ei ole ovessa, vaan oven vieressä seinällä, mutta kuistin seinäkranssi kuullostaa jotenkin hölmöltä.

Kranssipohjana toimii vanha tuttu pajukrassi ja tällä kertaa siihen tehtiin punaisesta kimaltavasta verkkonauhasta rusetti ja kaksi joulupalloa laitettiin silkkinauhalla keskelle kiinni. Rusetti on tehty kolmesta osasta. Ensin kiedoin kaksi kierrosta nauhaa löysästi käteni ympärille. Rusetin keskiosan kiristin "ruttuun" rautalangalla ja pujotin väliin rusetin roikkuvat nauhat, jotka todellakin ovat päättäneet kiemurrella ihan oman tahtonsa mukaan. Rautalangan piilotin lyhyellä suikaleella nauhaa, jonka taitoin kaksinkerroin (ei tarvinnut kaventaa leikkaamalla). 

En tiedä pitäisikö huolestua, kun noita punaisia joulujuttuja alkaa ilmestyä meille aina vain enemmän... Punainen kun ei varsinaisesti ole mun juttu... ainakaan se ei ole ollut... Tuota verkkonauhaa muuten löytyi sattumalta puutarhalta. Jotenkin valmiissa kransseissa ja asetelmissa se näytti todella kivalta eikä se hullumpi tuossakaan ole 😏

1. Luukku, tonttuovi

Joulukuu on täällä taas! Ja niin on myös Lankataikojen joulukalenterikin. Kuten aikaisemminkin luukkuja on luvassa 23, aattona on muuta puuhaa J

Meille on kuulkaas muuttanut pikkuinen tonttu! Enkä nyt puhu Peikkopojasta, joka vilistää tonttulakin tiuku kilisten suuntaan jos toiseen. Toivon ainakin, että keittiön ja olohuoneen väliseen hirsiseinään ilmestyneen oven takana on tontun eikä hiiren tupa!

Alun perin minun ei pitänyt lähteä tähän tonttuovi hömpötykseen laisinkaan mukaan. Toisin kävi. Vähitellen kypsyttelin ajatusta ja tuumasin, että Peikkopoika saattaisi tontun tuvasta ilahtua ja siinä se nyt on. Suksia en sentään asetellut ovenpieleen, mutta postilaatikko ja tikkaat olla pitää. Postilaatikko itse asiassa toimittaa joulukalenterin virkaa. Sinne nimittäin ilmestyy joka päivä pieni puuha siivittämään joulunodotusta.

Tonttuoven hankin Tampereen käsityömessuilta. Pakkauksessa tuli mukana niin ovi, postilaatikko, tikkaat kuin maalit ja pensseli. Kyse oli siis paketista, jossa kaikki oli maalausta vaille valmiina. Paketin maalit paljastuivat varsin hyviksi. Pensseli liukui pinnoilla mainiosti ja värit peittivät jo ensimmäisellä maalauskerralla. Oikeasti ovi oli tarkoitettu avattavaksi, mutta meillä tuohon taakse liimattiin pala vaneria. Nyt tontun ovi on ”lukossa” eikä takana oleva hirsiseinä tule näkyviin.