Näytetään tekstit, joissa on tunniste lelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lelu. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. toukokuuta 2020

Hernaria purkkiin


Se olisi sitten toukokuun puoliväli ja ulkona sataa lunta. En nyt aio vinkua, että joo mä toivoin lunta, mutta siitä on jo muutama kuukausi! 😒

Äitienpäivänä ei sentään satanut mitään ylimääräistä. Onneksi, sillä meillä äitienpäivää vietettiin pihaolympialaisten merkeissä. Aamupalan jälkeen meidän perhe suuntasi kohti kisojen suorituspaikkoja. Kenttäkuuluttajana toiminut Peikkopoika komensi poppoon nurmikolle, jossa kisat aloitettiin heittolajeilla. Suorituksista sanottakoon sen verran, että sanomalehtikeihäässä ja pallonheitossa entinen pesäpalloilija meni omilla metriluvuillaan ja Peikkopoika ja äiti kirittivät toisiaan 😉 Pikkuvelikin suoriutui mainiosti pallonheitosta melko omintakeisella tyylillään 😄

Heittopaikalta siirryttiin alapihan ympärijuoksuun, jonka kaikki erät menivät Peikkopojan nimiin. Kenttäkuuluttajan komennossa hengästyneet juoksijat jatkoivat tasataitoilemaan, eli tasapainoilemaan. Kilpailijoiden tuli kulkea kaadetun puhelinpylvään päästä päähän.

Kisat huipentuivat tarkkuusheittokisaan. Raksapenkin päälle oli aseteltu maalattuja peltipurkkeja, joihin tuli osua pienillä hernepusseilla. Jokaisella heittäjällä oli käytössä kolme hernepussia. Lajista muodostui hitti, joka jaksoi naurattaa Pikkuveljeä ja jossa kisattiin kierroksia enemmän kuin muistettiin laskea. 

Hernepussit ovatkin tämän postauksen varsinainen aihe. Pienet tetran muotiset hernepussit ovat juuri passelin kokoisia ja muotoisia heittämiseen. Ne sopivat mainiosti niin isompaan kuin pienempäänkin käteen. Eikä niiden ompeleminenkaan ole hankalaa.

Ompelin meille 12 hernepussia jämäkankaista. Leikkasin kankaista 10cm X 20cm kokoisia paloja (3kpl kustakin kankaasta). Taitoin kangaskappaleet kahtia lyhyet sivut vastakkain ja ompelin kaksi reunaa kiinni, kolmannen jäädessä auki kääntämistä varten (neljäs reuna on muodostuu taitteesta). Pussinsuu ommellaan kiinni, siten että ommeltu sivusauma osuu kohdakain taitetun sivun kanssa. Näin pussista tulee tetran muotoinen.  Täyttämisessä kannattaa olla tarkkana, että pussia ei tule täyttäneeksi liian täyteen, jolloin ompelusta muodostuu tuskien taival ulos pyrkivien herneiden tai jumiin jääneen pussin ansiosta. Peikkopoika keksi, että pussit voisi punnita, jotta ne olisivat samankokoisia. Punnitusoperaation myötä hernepussit painavat nyt suunnilleen 78g 😅

Tuossa ne nyt komeilevat valmiina seuraavaan kisaan. 




Peikkopoikaa lainatakseni ”Ei muuta kuin hernaria purkkiin!” 😂



torstai 17. joulukuuta 2015

17. PÄIVÄ

Joskus kaiken sälän ja turhan tilpehöörin keskeltä voi löytää, jotain kerrassaan vastustamatonta. Tallustelin taannoin pahaa aavistamatta tilpehööriputiikki Tigeriin. Tarkoituksenani oli hakea pitsinauhaa, jossa on teippi valmiiksi takana. Siinä sitten seuralaiseni kanssa ihmeteltiin kaikenlaisia hilavitkuttimia, joita hyllyiltä löytyi samalla kun etsimme teippiä. Peli- ja paperiosasto vaikutti varsin luppaavalta, mutta sitten silmäkulmassa jotain. Siili! Askartelu/käsityö-osaston ja keittiöhärveleiden tuntumassa oli keittiöpyyhe, johon oli painettu siilin kuva. Eikä mikätahansa siili, vaan ommeltava siili! Keittöpyyhe oli tarkoitettu sellaisenaan käytettäväksi tai siitä pystyi ompelemaan siilipehmon. Tarkempi tutkailu paljasti, että siilin lisäksi tarjolla myös kettu- ja pöllöpyyhkeet. Arvaatte varmaan, että otin kaikki kolme mukaani. Ja arvaatte varmaan senkin, että se pitsiteippi jäi sinne kauppaan...






























Kangas on varsin napakan tuntuista. Pesuohjeessa varoiteltiin, että kuva saattaa päästää väriä ensimmäisessä pesussa. Pesun jäljiltä kaikki oli kuitenkin kunnossa. Sitten vain leikkaamaan kuvat irti katkoviivoja pitkin. Sitten nuppineulojen kanssa kuvat oikeat puolet vastakain. Ompelukoneella ympäri (saumavarat olivat juuri sopivat, kun ompeli paininjalan etäisyydeltä reunasta). Ompelus oikein päin ja vanua sisälle.














































Näissä on vähän retrokäsityön makua. Muistelin nimittäin, että itselläni on ollut  lapsena Tammelantorin noutaja -pehmokoira, joka oli valmistettu Tampellan kankaasta samalla tavalla. Aika mukava joululahjaidea tämä on myös. Voi joko surauttaa itse tälläisen valmiiksi ja laittaa pakettiin tai sitten laittaa kankaan ja langat pakettiin. Lahjan saaja pääsee näin itse harjoittelemaan ompelemista :)