14. Luukku, Klompelompe aikuisille

Kuten jo aikaisemmin kerroin Klompelompe neulekirjat ovat ihastuttaneet kovasti. Vaikka kirjoissa onkin enimmäkseen neuleohjeita lapsille, on joukkoon mahtunut muutama myös aikuisille. Viime kevättalvena rohkaistuin kokeilemaan hameen neulomista. Klompelompe Neuleita koko perheelle -kirjasta ohje löytyy Vestlandet nimellä lapsen ja aikuisen koossa. Klompelompe Ihania neuleita lapsille -kirjassa puolestaan hame kulkee Siksakhameen nimellä ja siitä löytyy vain aikuisten kokoja.

Hame tuntuu mukavan lämpimältä päällä ja miksikäs ei sitä voisi käyttää myös pyllyttimenä. Hieman kyllä jännittää minkälaiseksi hame menee käytössä, mutta kokeilemallahan se selviää.

Annie-myssyn (Klompelompe Neuleita koko perheelle) neuloin itselleni tehtyäni ensin pari samanlaista lastenkoossa lahjaksi. Pitsikuvio muodostuu neljästä kerroksesta, jotka toistuvat koko työn. Nopeasti oppi muistamaan, mitä milloinkin piti tehdä ja neulominen sujui vauhdilla. Lopun kavennuksissa oli kyllä pakko vaihtaa pyöröpuikko sukkapuikkoihin, että homma eteni. Omaan pipooni virkkasin pienen kukan, jonka kiinnitin helmiäisnapin avulla pipon reunaan.

Tämä pipo on kyllä yksi suosikeistani. Pipon merinovillalanka ei kutita eikä hiosta kauppareissullakaan (siis silloin kun vielä tein kauppareissut livekeikkoina) ja silti se lämmittää kylmemmälläkin kelillä.

 

12. Luukku, Klompelompe pipoja

Olen ihastunut kovasti Klomppelompen ohjeisiin, joita onneksi on julkaistu useamman kirjan verran lapsille ja löytyypä niitä ohjeita myös aikuisten neuleisiin. Tähän mennessä ohjeilla on syntynyt muutama pipo ja yksi hame (kuva tulossa myöhemmin). Monet Klomppelompen neuleista on tehty ihanan pehmeästä merinovillalangasta, joka ei kutita ja lämmittää mukavasti. 

Viime talven neuloin pojille samanlaiset lippapipot eli Vesselimyssyt (Klompelompe Ihania neuleita lapsille). Neulekuvio oli simppeli ja eteni jouhevasti. Lipan kohdalla piti hieman miettiä, mutta kyllä se ohje aukeni. Ilman lippaakin pipon olisi voinut jättää, mutta hauskat autoilijan lakit niistä tuli lipan kera. Peikkopoika leikki monta kertaa autoleikkiä keittiön penkillä pipo päässä ja Pikkuveli vierellä turvaistuimessa. Pojat olivat matkalla lappiin maasturilla 😀 Ilmeisesti lunta etsimään.

Toinen pipo on niin ikään Klomppelompe ohjeella tehty Peikkonen-myssy (Klompelompe Neuleita koko perheelle). Tuota ristikkokuviota oli hauska neuloa, vaikka siinä vähän laskea pitikin. Tupsun kiinnitin jälleen napin kanssa, jotta pipo on helpompi pestä.

6. Luukku, pipot

Tänäkään syksynä /talvena ei ole hirvittävästi villapipoja tarvittu 😬 Välillä kyllä tuulee siihen malliin, että kunnon myssy on syytä kaivaa esille. Muutoin kypärämyssyille tms. ei oikein ole ollut käyttöä. Mutta näille nykyään tyypillisemmille viileämmille välikeleille ompelin pipot niin Peikkopojalle kuin itselleni. 

Peikkopojan tähtipipo on ommeltu merinovillakankaasta ja siinä on fleecevuori. Pipon malli on hyväksi havaittu neliöpipo. Trikoopipostakin saa varsin lämpimän fleecen avulla. Kankaita leikatessa pitää vain muistaa, että paksumpi vuorikangas pitää leikata hieman pienemmäksi, kuin päälle jäävä kangas, jotta vuori mahtuu pipon sisälle. 

Itselleni ompelin pipon vähän paksummasta trikoosta trikoovuoren kera. Pipo on riittävän lämmin sellaisenaan. Mutta, mutta… Tärkein opetus tämän ompelemisessa oli, että kun löydät hyvän pipomallin pidä siitä kiinni. Voi nimittäin olla, että kaikki mallit eivät vain tunnu omilta. Ei vaikka kuinka luulee, että sama se, mitä kaavaa käyttää, kunhan lopputulos lämmittää. Sydänpipo on kyllä sopivan kokoinen, mutta jokin ei nyt toimi. Voi tietysti olla, että suurin ongelma on tuo väri. Ehkä pipo vain näyttää vähän kummalliselta omassa päässä, kun ei ole tottunut vaaleanpunaiseen. Eikä väri varmasti ole parhaimmillaan, jos puhkut posket punaisina raikkaassa ulkoilmassa. 😏

14. Luukku, neliöpipo

Tänään luvassa on vinkki jämäkankaiden käyttöön. Tämä helppo neliöpipo on nopea tehdä. Kuvassa näkyvä tähtipipo on Peikkopojan.

1. Mittaa päänympärys ja mitta niskasta pään yli silmien yläpuolelle.
2. Leikka trikoosta kappale, jonka leveys on päänympärys -1cm (saumavaroja ei tarvita, jotta piposta ei tule liian löysä) ja korkeus niska-silmät +2cm saumavara.
3. Taita kangas pitkittäin oikeat puolet vastakain. Ompele sivu kiinni.
4. Kohdista ommeltu sauma keskelle juuri ompelemaasi tuubia.
5. Ompele toinen lyhyt reuna kiinni (tuubi edelleen oikeat puolet vastakain).
6. Käännä oikea puoli päälle.
7. Ompele auki jäänyt lyhyt sivu kiinni ja työnnä juuri ompelemasi reuna "pipon sisään"
8. HUOM! Mikäli käytössäsi on saumuri, voit kohdan 3 jälkeen kääntää kankaan oikeinpäin, taittaa kankaan kaksinkerroin (muodostuu lyhyt tuubi) ja ommella lyhyet reunat yhdessä kerralla kiinni ja kääntää työn sen jälkeen oikeinpäin.

Pipo ennen taittamista. Pitkä sauma kappaleen keskellä, ylä- ja alareuna ommeltuna.

VALMIS

5. Luukku, lippapipo

Tässä näitä menneitä ja tulevia päivityksiä tarkastellessani huomasin, että Peikkopoika kulkee niissä mukana hyvinkin tiivisti 😊 kieltämättä ne käsityöt, mitä on ylipäätään tullut tehtyä, ovat tulleet Peikkopojan käyttöön. Tai ainakin idea on lähtenyt jostain hänelle värkätystä. Ja niin tälläkin kertaa.

Nosh lienee tuttu vaatteineen ja kankaineen. Noshin sivuilta löytyy myös muutama ilmainen ladattavissa oleva kaava. Sieltä löytyy tämän kyseisen lippapipon kaava. Ja mikä parasta, myös aikuisten koossa. Itse ompelu on nopeaa. Aikaa menee tukikankaan kiinnittämiseen, mutta ei siihenkään valtavasti 😉

Mielestäni kaavaan mitoitus pitää aikas hyvin kutinsa, joten niihin en muutoksia tehnyt. Ohjeessa puhutaan lipan vahvistamisesta. Itse käytin siihen tarkoitukseen kiinnisilitettävää huopamaista tukikangasta, jota löytyi valmiiksi kaapista. Jossain verkkokaupassa olen kyllä törmännyt ohuesta muovista tehtyihin lippakovikkeisiin, mutta en todellakaan muista missä niitä oli. Huopavahvike on ajanut asian riittävän hyvin. Peikkopojan kaksi lippapipoa ovat pitäneet käytössä hyvin muotonsa.

4. luukku

Tälle päivälle on luvassa neulontaohje. Näiden tupsupipojen ohje löytyy Novitan sivuilta. Lankana on Isoveli (1kerä / pipo) ja puikot 5-5½. Aikaan kuluu pari iltaa. Kierrekuvio näyttää vaikeammalta kuin oikeasti onkaan. Tuttu 2oikein, 2nurin joustinneule vain liikkuu parin kierroksen välein yhdellä silmukalla eteenpäin. Pipon tupsu kiinnitetään keikkumaan napilla. Näin ei tarvitse pestä tupsua, kun pesee pipon J Ja tupsun väriä voi helposti vaihtaa fiiliksen mukaan J Tekemiini tupsuihin olen laittanut heijastinlankaa mukaan n. 5metriä. Kyllä ne sieltä ainakin vähän näkyvät.

Harmaata x2

Mikä on harmaa, eksyksissä ja pulisee omiaan? Navigaattori tietysti. Mokoma epeli päätti tehdä kunnon kepposet maanantain kunniaksi. Sitä ihan viattomasti näpyttelee näytölle osoitteen ja klikkaa ”aja”. Ja mitä se vekotin tekee! Väittää että määränpäähän on matkaa 2h 50min, vaikka karttaohjelma edellisenä iltana arvio matkan kestoksi 29 minuuttia. Olen kuullut että unissa voi matkustaa, mutta että sitä voi herätä uudessa osoitteessa, on kyllä jo VÄHÄN liikaa. Pihalta käännyttyäni katsoin näytöllä ollutta karttaa hieman tarkemmin ja tajusin että siinä huristava auto ajelee Tampereella eikä kotimme edessä menevällä hiekkatiellä kuten minä. Just! Vaadittiin 3 uutta osoitteensyöttöä, 2 sammuttamista ja 1 piuhan irti repiminen, ennen kuin vekotin uskoi, että olen tosissani emmekä ole Tampereella. Vielä se kuitenkin yritti kierrättää ylimääräiset lenkit niin meno- kuin paluumatkallakin…

No se varsinainen blogin aihe on myös harmaa, mutta se ei toistaiseksi ole edes hukassa J

Etsin aiemmin netistä kokotaulukkoa pipoille. Mikä on se noin koko eri-ikäisille lapsille ja aikuisten peruskoot... Ja mitä sieltä löytyikään! Mitä ihanin pipo! 

Vähän salapoliisityötä ja sain selville, että ohje ja kaava löytyivät Moda-lehdestä 7/2012 (lisää kuvia piposta löydät kun laitat hakusanaksi "moda pipo"). Ja niin vain kävi, että lehti löytyi kirjastosta ensimmäisellä yrityksellä. Pipoon käytin harmaata trikoota. Hirvittävän lämmin piposta ei tullut ottaen huomioon, että pakkanen keikkuu siinä parin kympin korvilla. Ohjeessa pipon rypytetyllä sivulla keikkuu rusetti, mutta koska en osannut kuvitella itseäni rusetti päässä kuin Minni Hiiri konsanaan, laitoin tilalle pitsinauharuusukkeen. Pitsi nauhaa löytyi kaapista ja samoin yksinäinen helmiäsnappi. Ompeleminen ei oikeasti vaadi kummempia taitoja. Pipossa on vain yksi sivusauma ja sekin rypytetään. Sisäpuolella olevat muotolaskosten saumat puolestaan eivät jää edes näkyviin. Rohkeasti vain kokeilemaan!

PS. Löytyi ne kokotaulukotkin... J

Tauko päättyi...

Vuosi vaihtui ja saatiin sitä lunta viimein tänne eteläänkin! Jo oli aikakin J

Sukkapuikot ovat kilisseet joululomalla ahkerasti. Varpaan lämmittimet odottavat vielä kuvaushetkeä. Mutta jotta blogin joulutauko ei venyisi ja venyisi, löytyy onneksi valmista kuvamateriaalia joulupukin etäpisteen tuotoksista. Blogitauko sinänsä teki ihan hyvää, kun joulukuussa tuli oltua koneessa melko tiiviisti kiinni. Kolmea päivää pitempää taukoa en onnitunut käsitöistä pitämään... Mutta olihan sekin jo jotain J

Siskontytön pakettiin päätyi pikkuinen mekko sekä lapaset ja pipo.

Mekko on toteutettu Ottobren kaavoilla. Olin juuri ennen mekon ompelua ommellut itselleni siilipaidan, joka vilahti blogissa aikaisemmin. Arvaatkaapa oliko haastavaa heittäytyä sen jälkeen tekemään pikkumekkoa kokoa 56! Onneksi kukaan ei keksinyt napata kuvaa itse ompeluvaiheesta, kun kieli keskellä suuta yritin saada tuon ruskean kanttinauhan kiertämään siististi mekon ympäri. Mekko on tehty yhdestä kappaleesta ja sen olkaimet menevät selästä ristiin. Olkaimet laitetaan kiinni painoneppareilla, jotka piilotin sydän koristeiden alle.  

Pipon ja lapasten ohje löytyy Novitan lehdestä Syksy 2013. Pipo ja lapaset on neulottu Ipana-langasta puikoilla nro 4 (puolipatentti). Ihanan pehmeää lankaa J Kiinnittäkää erityisesti huomiota pipon tupsuihin! J Pari vuotta sitten löysin käsityömessuilta sydämenmallisen tupsukehikon. Pieniin tupsuihin tulee käyttää ohutta villalankaa (paksusta ei onnistu). Vähän trimmausta joutuu tupsuille tekemään, kun kehikon irrottaa. Hieman oli tupsuntekotaidot päässeet ruostumaan, kun vasta kuudes yritys onnistui. Mistä lie johtui, että aikaisemmat tupsut levisivät lattialle lankasilppuna. No kannatti kuitenkin sitkeästi yrittää uudelleen ja uudelleen… Aika veikeähän tuosta tuli J