18. Luukku, viltti

Lokakuun lopulla sain ilouutisen. Minusta oli tullut täti toistamiseen! Koska isosiskokin sai aikanaan tädin virkkaaman viltin, sai nyt uusin tulokaskin omansa. Kuvioksi valikoitui 150 neulottua ja virkkattua kuviota-kirjasta Neliapila-niminen tilkkumalli ikään kuin onnea tuottamaan. Lankana käytin ihanan pehmeää Red Heard Soft -lankaa. Pikkuisen pelkäsin miten kaarevareunaiset palat saa liitettyä toisiinsa siististi niin, että kuvio säilyy. Aikani tuumailtua totesin, että ei auta kuin kokeilla miten käy. Ja tässä on lopputulos. Tykkään!

12. Luukku, päiväpeitto

Tämä on suhteellisen helppo ja nopea idea toteutettavaksi. Löysin Peikkopojan sänkyyn sopivaa tikkikangasta nallekuosilla poistopalojen joukosta. Päiväpeiton reunat huolittelin kanttinauhalla. Muuta kankaalle ei sitten tarvinnutkaan tehdä 😊

Täällä taas!

Ja täten julistan blogitauon päättyneeksi J

Käsityöt eivät sentään ole olleet totaalitauolla, mutta koneen ääreen ei ehdi aivan samalla tavalla istahtaman kuin aikaisemmin. Ohi kiitävistä päivistä saa kiittää huhtikuussa syntynyttä peikkopoikaani J Säännöllinen päivärytmi on toistaiseksi laitettu odottamaan otollisempia hetkiä. Joku sanoi, että vauvat vain syövät ja nukkuvat. Kukakohan kertoisi sen meidän pikku miehelle… Mutta toisaalta minkäs teet kun maailma on niin kummallinen paikka, että sitä pitää silmät suurina ja suu tötteröllä tuijotella. Äidin onneksi yöt sentään ovat sen verran hämäriä, että silloin voi nukkuakin kun ei näe mitään mitä voisi ihmetellä J

Mutta nyt niihin käsitöihin!

Vuoden vaihtuessa päätin ryhtyä pitämään kirjaa kuluttamistani langoista ja kankaista. Valmiit neulomukset ja virkkaukset on helppo punnita, jolloin selviää paljonko lankavarannot sillä kertaa hupenivat. Ompeluksia sen sijaan on turha ryhtyä metreittäin arvioimaan. Hankitusta kankaasta kun jää yleensä jotain ylikin seuraavaa projektia varten. Niinpä päädyin mittaamaan ompeluksetkin grammoina (ja siihen lasketaan niin napit kuin vetoketjutkin). Koska epätoivoinen yritykseni saada jemmavarastot pienemmiksi on edelleen kesken, päätin jakaa tekeleet kahteen luokkaan ”Kätköt” ja ”Uudet”. Ääneen lausumaton toive on, että vuoden lopulla ”Jemma” sarake painaa enemmän… Lisäpotkua yritykseen saadakseni laitan tuohon blogin sivuun laskurin kulutetuista materiaaleista.

Joululomalla aloittelin virkatun peiton tekemistä pikkuiselle. Koneella surffatessa ja käsityölehtiä selatessa näin kuvan virkatusta peitosta, jossa seikkaili nallen nassuja. Ohjetta moiseen en löytänyt, joten sovelsin ja sävelsin. Aluksi virkkasin ruutuja, joiden keskusta on pyöreä (niihin löytyi kuvitettu ohje myöhemmin täältä). Tein tilkkuja, joissa osassa oli nallen nassut ja osassa vain erivärisiä palloja. Korvat virkkasin nalleille erikseen. Harmi että en tullut kirjoittaneeksi niiden ohjetta ylös. 

Lopuksi kiinnitin korvat paikoilleen ja tein mustalla puuvillalangalla silmät ja kuonon. Palat liitin yhteen ompelemalla ja koko peittoa kiertää vielä kierros kiinteitä silmukoita. Peitto valmistui tammikuun puolella ja siihen sain käytettyä siskolta saamiani lankoja oikein urakalla (niitä kyllä jäi vielä).

Lankana: Nora yht. 750g

Lisää naisenergiaa

Suunnilleen pari viikkoa sitten aloitin uudessa pestissä. Olen nimittäin nykyään täti. Elämä on aika jännittävää, kun yhtenä päivänä isosiskosta tulee täti ja pikkusiskosta äiti. Tiedä sitten kumman roolimuutos on häkellyttävämpää… Suvun naisenergia vahvistui yhdellä pikkuneidillä ja sen kunniaksi pakkasin pienen paketin uuden perheen iloksi.

Pakettiin tuli jotain pehmeää…

Tämä pikkupeitto oli kaiken puuhastelun alku. Pahaa aavistamaton siskoni nimittäin toi kesällä muutaman vyyhdin lankaa, joille hänellä ei ollut enää käyttöä. Siskon lähdettyä keksin, että niistä saisi oivan vauvapeiton, tosin lanka ei ehkä ihan riittäisi. Vyötteitä vyyhdissä ei enää ollut, mutta löysin kuin löysinkin verkkokaupasta pienen salapoliisityön avittamana lisää kyseistä lankaa. Peiton kuvio on nimeltään ”isoäiti kulmassa” (nimesin sen kyllä uudelleen ”täti kulmassa” –kuvioksi). Kuvion virkkaaminen alkaa siis tuosta kulmassa olevasta erivärisestä osasta ja loppu tilkku virkataan sen ympärille. Kirjasta 150 neulottua ja virkattua kuviota löytyy ohje tilkkuun. Yhdistin tilkut virkkaamalla nurjalta puolelta. Yhdistämisen jälkeen virkkasin vielä peiton reunan ympäri kiinteitä silmukoita.

Tämä seuraava on oikeastaan tilaustyö. 

Sisko toivoi pikkuiselle unipussia, jonka saisin toteuttaa oman visioni mukaan, ilman väri ja malli toiveita.  Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä 11-12/2010. Tässä unipussissa saa pienet kädet sujautettua suojaan hihojen sisälle ja helman saa nyörillä kiristettyä suppuun. Tämän tekeminen tuntui varsinaiselta miniatyyrityöltä, varsinkin kun olin tätä ennen ommellut oman paitani, joka oli kaikkea muuta kuin samaa kokoa. Vaikka ompelinkin pussin pienintä kaavaa käyttäen, se on yllätys, yllätys vielä liian suuri pikkuneidille J No ainakin täti teki kasvunvaraa… 

Pikkuneidille sujahti pakettiin mukaan pari tuttinauhaa. Nämä toivottavasti helpottavat myös vanhempien arkea. Tuttinauhatarvikkeisiin törmäsin vahingossa etsiessäni päällystettäviä nappeja Nappikauppa Punahilkan valikoimista.  Nauhat ovat samasta paikasta.  Pöllönauha on suosikkini ja sitä jäi onneksi myös varastoon...Tuttinauhanompelu on todella helppoa ja nopeaa. Nauha leikataan sopivan mittaiseksi. Nauhan päät kannattaa polttaa, jotta se ei pääse purkautumaan. Tuttirinkula ja kiinnitysklipsu vain ommellaan koneella kiinni ja VALMIS.