8. Luukku, Jumppapussi

Syksyllä arjessa puhalsivat uudet tuulet, kun Peikkopoika aloitti viskarihommat läheisessä päiväkodissa. Jäimme Pikkuveljen kanssa kahdestaan kotiin pöllöilemään, kun iskä ja Peikkopoika suuntasivat aamuisin omille ”työmailleen”. Pikkuveljen riemuksi isoveli haetaan kotiin aina puolita päivin ja yhteiset puuhat voivat alkaa päikkäreiden jälkeen. Viskarin myötä tarvittiin hieman uusia varusteita arkeen. Reppu tuntui aluksi suuremmalta kuin poika, mutta kevyesti se näkyy kulkevan päivittäin ees-taas. Jumppareissuja varten tarvittiin kassi vaatteille. Aluksi toiveissa oli Ryhmä Hau -jumppapussi. Sellaista ei siihen hätään löytynyt. Yksisarviset ja hämähäkkimiehet eivät saaneet kannatusta. Äidin ompelema sentään kelpasi.

Kankaaksi Peikkopoika valitsi sinisen softshell-kankaan, jossa on vaaleansininen fleecevuori. ”Ei tuu ainakaan jumppavaatteille kylmä”, totesi poika. Eurokankaan sivuilta löytyi kaava jumppapussille. Sen verran ohjetta muutin, että leikkasin pussia varten etu- ja takakappaleen erikseen, jotta voisin ommella sivusaumoihin heijastintereen. Etupuolta koristaa kiinnisilitettävä heijastintähti. Yritin etsiä siihen kaivinkonetta tai traktoria, mutta sellaista ei ollut sillä hetkellä saatavilla. 

Jumppapussi on nopea ommeltava. Tosin tuo paksu softshell tuntui aluksi hieman haastavalta sivusaumojen ostalta kankaan ollessa kaksinkertainen ja heijastintere vielä lisäksi. Alakulmissa olevat sirkkarenkaat riittivät juuri ja juuri noin paksulle kankaalle. Yläreunaan niiden kiinnittäminen oli huomattavasti helpompaa, kun kangas ei ollut kaksinkerroin. 

6. Luukku, pipot

Tänäkään syksynä /talvena ei ole hirvittävästi villapipoja tarvittu 😬 Välillä kyllä tuulee siihen malliin, että kunnon myssy on syytä kaivaa esille. Muutoin kypärämyssyille tms. ei oikein ole ollut käyttöä. Mutta näille nykyään tyypillisemmille viileämmille välikeleille ompelin pipot niin Peikkopojalle kuin itselleni. 

Peikkopojan tähtipipo on ommeltu merinovillakankaasta ja siinä on fleecevuori. Pipon malli on hyväksi havaittu neliöpipo. Trikoopipostakin saa varsin lämpimän fleecen avulla. Kankaita leikatessa pitää vain muistaa, että paksumpi vuorikangas pitää leikata hieman pienemmäksi, kuin päälle jäävä kangas, jotta vuori mahtuu pipon sisälle. 

Itselleni ompelin pipon vähän paksummasta trikoosta trikoovuoren kera. Pipo on riittävän lämmin sellaisenaan. Mutta, mutta… Tärkein opetus tämän ompelemisessa oli, että kun löydät hyvän pipomallin pidä siitä kiinni. Voi nimittäin olla, että kaikki mallit eivät vain tunnu omilta. Ei vaikka kuinka luulee, että sama se, mitä kaavaa käyttää, kunhan lopputulos lämmittää. Sydänpipo on kyllä sopivan kokoinen, mutta jokin ei nyt toimi. Voi tietysti olla, että suurin ongelma on tuo väri. Ehkä pipo vain näyttää vähän kummalliselta omassa päässä, kun ei ole tottunut vaaleanpunaiseen. Eikä väri varmasti ole parhaimmillaan, jos puhkut posket punaisina raikkaassa ulkoilmassa. 😏

Hernaria purkkiin

Se olisi sitten toukokuun puoliväli ja ulkona sataa lunta. En nyt aio vinkua, että joo mä toivoin lunta, mutta siitä on jo muutama kuukausi! 😒

Äitienpäivänä ei sentään satanut mitään ylimääräistä. Onneksi, sillä meillä äitienpäivää vietettiin pihaolympialaisten merkeissä. Aamupalan jälkeen meidän perhe suuntasi kohti kisojen suorituspaikkoja. Kenttäkuuluttajana toiminut Peikkopoika komensi poppoon nurmikolle, jossa kisat aloitettiin heittolajeilla. Suorituksista sanottakoon sen verran, että sanomalehtikeihäässä ja pallonheitossa entinen pesäpalloilija meni omilla metriluvuillaan ja Peikkopoika ja äiti kirittivät toisiaan 😉 Pikkuvelikin suoriutui mainiosti pallonheitosta melko omintakeisella tyylillään 😄

Heittopaikalta siirryttiin alapihan ympärijuoksuun, jonka kaikki erät menivät Peikkopojan nimiin. Kenttäkuuluttajan komennossa hengästyneet juoksijat jatkoivat tasataitoilemaan, eli tasapainoilemaan. Kilpailijoiden tuli kulkea kaadetun puhelinpylvään päästä päähän.

Kisat huipentuivat tarkkuusheittokisaan. Raksapenkin päälle oli aseteltu maalattuja peltipurkkeja, joihin tuli osua pienillä hernepusseilla. Jokaisella heittäjällä oli käytössä kolme hernepussia. Lajista muodostui hitti, joka jaksoi naurattaa Pikkuveljeä ja jossa kisattiin kierroksia enemmän kuin muistettiin laskea. 

Hernepussit ovatkin tämän postauksen varsinainen aihe. Pienet tetran muotiset hernepussit ovat juuri passelin kokoisia ja muotoisia heittämiseen. Ne sopivat mainiosti niin isompaan kuin pienempäänkin käteen. Eikä niiden ompeleminenkaan ole hankalaa.

Ompelin meille 12 hernepussia jämäkankaista. Leikkasin kankaista 10cm X 20cm kokoisia paloja (3kpl kustakin kankaasta). Taitoin kangaskappaleet kahtia lyhyet sivut vastakkain ja ompelin kaksi reunaa kiinni, kolmannen jäädessä auki kääntämistä varten (neljäs reuna on muodostuu taitteesta). Pussinsuu ommellaan kiinni, siten että ommeltu sivusauma osuu kohdakain taitetun sivun kanssa. Näin pussista tulee tetran muotoinen.  Täyttämisessä kannattaa olla tarkkana, että pussia ei tule täyttäneeksi liian täyteen, jolloin ompelusta muodostuu tuskien taival ulos pyrkivien herneiden tai jumiin jääneen pussin ansiosta. Peikkopoika keksi, että pussit voisi punnita, jotta ne olisivat samankokoisia. Punnitusoperaation myötä hernepussit painavat nyt suunnilleen 78g 😅

Tuossa ne nyt komeilevat valmiina seuraavaan kisaan. 

Peikkopoikaa lainatakseni ”Ei muuta kuin hernaria purkkiin!” 😂

17.-18. luukku, Jumpsuit

Tämä jos mikä on kahden joulukalenteriluukun arvoinen 😉

Viime keväänä löysin Jujunan verkkokaupan, josta on mahdollista tilata kaavoja (osa on ilmaisia ja osa maksullisia). Kaavat voi tilata, joko sähköisenä suoraan sähköpostiin ja tulostaa sieltä tai sitten perinteisesti kirjepostina. Kaavoja on joka lähtöön, mm. tonttulakki, housuja, paitoja, lapsille ja aikuisille. Sähköpostikaavat ainakin tulevat nopeasti perille.

Kaavavalikoimasta löysin itselleni mekkojen kaavapaketin ja Peikkopojalle Jumpsuitin. Vähän tuo Jumpsuitin ompeleminen arvelutti... huppu ja vinovetoketju tuntuivat haastavilta jo ihan vain ajatuksena, mutta pakko oli kokeilla. Jujuna on julkaissut blogissaan kuvalliset ompeluohjeet, jotka kieltämättä tekivät ompelusta huomattavasti helpompaa kuin olin kuvitellut.

Alla lopputulos. Kangas on Metsolan ja raidalliset resorit Jyväskylän kangaskaupasta (verkkokauppa). Koska Peikkopoika kasvaa rikkaruohoa nopeammin, näyttää siltä että uudelle haalarille olisi tarvetta...

16. luukku, pellavakukkaro

Nopeiden käsitöiden kategoriaan kuuluvat pienet kukkarot, mutta se kuuluvatko ne myös helppojen käsitöiden sarjaan onkin sitten ihan eri juttu. Vastaus on kyllä, jos tekee kukkaron valmiilla kaavalla, joka on juuri sopiva käytettävissä oleviin kehyksiin...

Tämä kukkaro on tehty pellavaverhojen jämäpaloista, kaapista löytyneestä kukkarokehyksestä jä laatikossa lojuneista nauhoista. Olipa hyvä markkinointi puhe 😉

Yleensä sellaisiin kukkarokehyksiin, joissa on reijät jo valmiina, kiinnitetään neulottu tai virkkattu kukkaro. Mutta voi niitä käyttää kankaankin kanssa. Pitsinauhan ompelin erikseen etu- ja takakappaleeseen ja kohdistin ne sivuilta yhdistäessäni kappaleet.

14.&15. luukku, tyllikassi

Siskontytöt ovat innokaita tanssahtelijoita tyllihameissaan ja siksi päätin ilahduttaa heitä aiheeseen sopivilla jumppakasseilla. Näin kuvat vastaavista tyllikasseista Villa&Villa-blogissa (ilman ohjetta) jo ajat sitten. Aikani kankaita kaapissa marinoituani, päätin viimein ryhtyä toimeen. Laukun "runko" on taftista, kimaltava tylli alemyynnin 2€:n tyllihameesta ja laukun vuorin tein kulmistaan kärsineestä koristetyynynpäällisestä. Jotta tafti pitäisi muotonsa, silitin siihen kiinni vahvikehuopaa ennen ompelemista.

2. luukku, sisustustyynyt

Joulukoristeet alkavat olla vähitellen paikoillaan siitäkin huolimatta, että Peikkopoikaan iski jouluvillitys 😅 Alkoi jo huumori olla TODELLA koetuksella... Mutta eiköhän se tästä... tammikuussa sitten viimeistään...

Piti laittaa kuva siitä, että osaan minäkin välillä mennä siitä mistä aita on matalin 😉 Kuvan sisustustyynynpäällinen on tuunattu Ikean valmiista tyynynpäällisestä. Pitsiliina löytyi (itseasiassa 2 samanlaista) kirpparilta. Alunperin liinat olivat luonnonvalkoisia, mutta värjäsin ne mustiksi. Ensimmäisen värjäyksen tein "perinteisesti" ämpärissä, mutta lopputulos jäin laikukkaaksi. Ei kiva. Toisen värjyksen tein pesukoneessa ja laikuista ei ollut tietoakaan. Pesukone piti tosin puhdistaa tarkaan värjäyksen jälkeen, ettei tule värjättyä muutakin. Pesukonevärin väri jäi kiinni lähinnä tiivisteeseen, mutta lähti siitä melko helposti pyyhkimällä pois. Värjätyihin liinoihin suikutin tärkkiä silityksen yhteydessä. Liinat kiinnitin valmiiseen tyynynpäälliseen pienillä pistoilla (lähinnä pitsin kärjistä). Hyvin on pysynyt 😊

8. Luukku, hihatin

Tänään vuorossa on helppo ompelus, jonka ehtii mainiosti toteuttaa vaikka ennen joulua. Ohjeet tähän hihattimeen löysin Mallikelpoisen-blogista (löytyy nykyään Pinterestistä). Trikookangas on Eurokankaan palalaarista, varsin pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Ensimmäisessä kuvassa kangas näyttää todellista tummemmalta.

Hihat on tehty kaksinkertaisesta kankaasta, mikä tekee niistä miellyttävän napankat. Hihatinta kiertävä kaulus on ommeltu samoin kaksinkertaisesta kankaasta (minun tapauksessani myös kahdesta kappaleesta, sillä jostain syystä eka kauluspala oli puolet siitä kuinka pitkä sen oikeasti piti olla…). Etu- ja takakappale muodostuvat samasta suorakaiteen muotoisesta palasta. Alimmaisesta kuvasta näkyy paremmin minkälaisista paloista hihatin muodostuu. Mallikelpoisen mukaiset mitat löytyvät, kun hakusanoiksi laittaa "hihattimen kaava" tai "mallikelpoinen".

5. Luukku, tuplakukkaro

Siinä kun niitä edellisessä luukussa olleita laukun kehyksiä jemmastani etsin, löysin jotain muutakin… Vastaan tuli tuplakukkaron kehykset, jotka olin napannut jo tovi sitten, jotta jonain kauniina päivänä voisin sellaisen yrittää tehdä. Messuilla ja käsityötapahtumissa olin niitä ihastellut ja halusin kokeilla onnistuisiko itseltä moinen.

Koska silloinen kukkaroni ei enää vetänyt sisäänsä ainuttakaan clubi- tai muutakaan korttia / lappua / lippua oli aika tarttua toimeen. Sinellinen kaavaa käytin pohjana omassa kokeilussani. Muutoksia tuli kukkaron syvyyteen ja pohjan muotoon. Nettiä selaamalla löysin kuvallisia ohjeita tuplakukkaron tekoon. Pikkuisen piti miettiä mitkä ommellaan vuorikankaasta ja miten ne liitettään päälliseen. Mutta sain kuin sainkin ne oikein!  Kehyksen kiinnitin jälleen kontaktiliimalla. Ihan hauska tapa käyttää kankaiden loppuja 😉

4. Luukku, pikkulaukku

Tämän päivän käsityö on pikkulaukku, jonka ompelin kesällä. Kesävaatteista ei aina löydy passelia taskua avaimille tai puhelimelle. Johonkin ne kuitenkin piti saada turvaan, etteivät päädy hiekkalaatikon uumeniin tai rikkoudu pudotessaan. Jostain syystä noita laukkukehyksiäkin löytyi jo valmiiksi kotoa ja kangas on vettähylkivää verhoilukangasta (sitäkin oli valmiiksi). 

Valmiin kaavan löytäminen ei onnistunut. Sinellin nettisivuilta löytyi muutamia kaavoja, mutta mikään niistä ei sopinut näihin kehyksiin suoraan. Kaavojen ”logiikkaa” pähkäiltyäni päädyin piirtämään oman kaavan. Ensimmäisestä versiosta tuli liian tiukka suuaukon osalta, mutta toinen onnistui toivotulla tavalla. Ommellessani vuorta kiinni jätin kääntöaukon vuorikankaan pohjaosaan. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä näin suuaukon kohdalta kangas jäi sauman vuoksi sopivan paksuksi kehykseen kiinnittämistä varten. Kehyksen kiinnittämiseen käytin kontaktiliimaa. Liimaa laitoin hammastikkua apuna käyttäen kehyksen koloon ja annoin olla hetken ennen kankaan laittamista. Aika huolellinen ja varovainen sai olla, jotta sitkeä liima ei tarttunut väärään paikkaan. Olkahihna on ommeltu samasta kankaasta ja se on riittävän pitkä yli olan laitettavaksi. Hyvin laukku on puhelimen ja avainten painon kestänyt, vaikka kehys on vain liimalla kiinni.

16. Luukku, käsityöpussukka

Etsiessäni lankaa ja sopivia puikkoja lasiverannalta muistui mieleeni, että tämä on jäänyt esittelemättä.

Jaa, että mikä se on. Se on pieni käsityöpussukka, johon mahtuu 2 lankakerää ja puikot. Alkuperäisessä ohjeessa tämä taisi keikkua neulojan käsivarrella. Vaikka neuloessani pystynkin katsomaan telkkaria samalla, en sentään lenkille lähtisi puikot heiluen. Ajatus pienestä käsityöpussukasta oli kuitenkin hauska ja hetken tuumailtuani päädyin tekemään kaavaan pari muutosta.

Alkuperäisessä pussukassa etu- ja takakappale ovat yhtenäiset (sauma vain pohjassa ja sivuilla), jolloin käsi pujotetaan lenkin läpi. Linkki alkuperäiseen kaavojen kera löytyy täältä. Omaani hieman muokkasin. Levensin pussukkaa hieman, jotta mukaan mahtuu 2 lankakerää. Lisäksi vuorissa on pieni tasku, johon mahtuvat pikkuruiset lankasakset. Mutta ennen kaikkea omassani etu- ja takakappale ovat erilliset ja "kahva" osuus on osa takakappaletta. Miksi? Jotta voin kiinnittää pussukan tuolin käsinojaan 😏 Kangas on Marimekon Muija-kangas (kirppislöytö) ja vuorissa varastoista löytynyttä puuvillakangasta.

15. Luukku, huivi

Vaihteeksi jotain pienille sopivaa. Peikkopojan kuolauskautta odotellessani ompelin pari trikoista "kuolalappua" valmiiksi. Löysin simppelin kaavan netin uumenista (linkki). Lopulta kuolalapuista tulikin kaulahuiveja ulkoilua varten 😃

Nyt syksyllä kylmien kelien saapuessa kaivoi tuon hyväksi havaitun kaavan esiin. Lopputuloksena puoliksi trikoosta ja puoliksi fleecestä ommeltu huivi. Päällipuolella on Paapiin Reppunalle-kangasta mustikan sinisenä ja alla varastosta löytynyttä vaaleansinistä fleeceä ja kiinnittämistä varten valkoinen neppari. Huivi on ollut ahkerassa käytössä😊

12. Luukku, päiväpeitto

Tämä on suhteellisen helppo ja nopea idea toteutettavaksi. Löysin Peikkopojan sänkyyn sopivaa tikkikangasta nallekuosilla poistopalojen joukosta. Päiväpeiton reunat huolittelin kanttinauhalla. Muuta kankaalle ei sitten tarvinnutkaan tehdä 😊

8. Luukku, tuubihuivi

Tämän päivän puuha sopii hyvin nopeaksi lahjaideaksi tai itsensä ilahduttamiseen. Kyse on trikoisesta tuubihuivista. Kovilla pakkasilla villa on ykkönen, mutta kyllä tämäkin lämmittää. Siitäkin huolimatta, että kaapista löytyy yksi jos toinenkin huivi, tein itselleni puna-valkoisen (taitaa olla ensimmäinen kerta kun ompelen itselle mitään missä on punaista) ja tämä musta-valkoinen päätyy joululahjojen joukkoon 😉

Miten homma etenee...

1. Tarvitset huivia varten trikoota 150cm leveän ja 50cm korkean palan. 
2. Ompele kaitaleen pitkät sivut yhteen kankaan oikeat puolet vastakain. Aloita ompelu noin 10cm päästä ja lopeta 10cm ennen kaitaleen loppua.
3. Käännä juuri ompelemasi kangasputki oikeinpäin.
4. Ompele putken suut yhteen oikeat puolet vastakain.
5. Ompele jäljelle jäänyt kääntöaukko kiinni pienellä siksakilla.

7. Luukku, essu

Taas tuttua muumikangasta... tällä kertaa essun muodossa 😊

Peikkopoika on innokas kokki ja leipuri. Mitat ja purkit ovat yleensä kadonneet Peikkopojan leikkeihin. Koska leipoessa jauhot pöllyävät ja mausteet ovat välillä vähän siellä sun täällä, Peikkopojan essu tulee todelliseen tarpeeseen. Vahakangas on hankittu Finlaysonin tehtaanmyymälästä useampi vuosi sitten. Kaappien kätköistä sitä kuitenkin vielä löytyi sopiva pala tähän tarkoitukseen. Kaavana käytin valmista lasten essua (helman pyöristyksen tosin jätin pois ja lisäsin taskun). Vahakangas sinänsä ei tarvitse minkään valtakunnan huolittelua, mutta näyttää kyllä siistimmältä kanttinauhalla kierrettynä. Käytin vinokanttinauhaa (ihan vain noiden hauskojen pilkkujen takia) ja siksi pilkkurivit menevät reunoilla vinoon 😊 Varasin summamutikassa kanttinauhaa tähän essuun 4m ja sitä jäi jäljelle n.30cm.

Miten homma etenee:

1. Piirrä vahakankaan nurjalle puolelle haluamasi kokoinen essu (saumavaroja ei tarvita) ja tasku saumavarat huomioiden.
2. Ompele taskukappaleen yläreunaan kanttinauha. Muista kiinnittää kanttinauha ja essu oikeat puolet vastakain yläreunat kohdakain. 
3. Taita kanttinauha nurjalle puolelle taitteelta ja ompele kiinni työn oikealta puolelta.
4. Ompele kanttinauha samalla tavalla esuun ylä- ja alareunaan. 
5. Ompele kanttinauha essun suorille sivuille.
6. Mittaa kanttinauhasta pätkä, joka riittää solmimisnauhoiksi kiertäen kädentiet ja niskalenkin.
7. Kiinnitä lopuksi tasku paikoilleen.

HUOM! nuppineulojen sijaan kannattaa käyttää vaikka maalarinteippiä kappaleiden kiinnittämiseen (välttyy turhilta reijiltä).

Kanttinauha ja taskun yläreuna oikeat puolet vastakain, yläreunat kohdakain.

Kanttinauha essun ylä- ja aläreunassa oikeat puolet vastakain.               

Valmis!

5. Luukku, lippapipo

Tässä näitä menneitä ja tulevia päivityksiä tarkastellessani huomasin, että Peikkopoika kulkee niissä mukana hyvinkin tiivisti 😊 kieltämättä ne käsityöt, mitä on ylipäätään tullut tehtyä, ovat tulleet Peikkopojan käyttöön. Tai ainakin idea on lähtenyt jostain hänelle värkätystä. Ja niin tälläkin kertaa.

Nosh lienee tuttu vaatteineen ja kankaineen. Noshin sivuilta löytyy myös muutama ilmainen ladattavissa oleva kaava. Sieltä löytyy tämän kyseisen lippapipon kaava. Ja mikä parasta, myös aikuisten koossa. Itse ompelu on nopeaa. Aikaa menee tukikankaan kiinnittämiseen, mutta ei siihenkään valtavasti 😉

Mielestäni kaavaan mitoitus pitää aikas hyvin kutinsa, joten niihin en muutoksia tehnyt. Ohjeessa puhutaan lipan vahvistamisesta. Itse käytin siihen tarkoitukseen kiinnisilitettävää huopamaista tukikangasta, jota löytyi valmiiksi kaapista. Jossain verkkokaupassa olen kyllä törmännyt ohuesta muovista tehtyihin lippakovikkeisiin, mutta en todellakaan muista missä niitä oli. Huopavahvike on ajanut asian riittävän hyvin. Peikkopojan kaksi lippapipoa ovat pitäneet käytössä hyvin muotonsa.

4. Luukku, reppu

Tämä joululahjaidea ei ole ihan nopeimmasta päästä eikä se kaikista helpoinkaan, mutta ilahduttaa varmasti saajaansa. Peikkopojan aloittaessa päiväkotiuransa, pohdin pitkään mistä löytyisi sopiva ”kerhoreppu”, jossa voisi kuljettaa päivittäin uninallen ja tutin sekä mahdolliset pyykkipussit ja varavaatteiden päivitykset. Valmiit Ryhmä Hau –reput ja vastaavat eivät oikein innostaneet, varsinkin kun heppu itse ei varsinaisesti fanittanut vielä mitään. Ihastellessani Villa ja Villa blogin naisten ompeluksia törmäsin Kånken repusta inspiraatiota saaneeseen reppuun. Blogista löytyi mitä mainioin kuvitettu ohje, jota tunnollisesti seuraamaalla valmistui pikkureppu juuri sopivasti ennen päiväkotiin lähtöä. Kahteen suuntaan aukeava vetoketju tuotti hankintavaiheessa hieman päänvaivaa, sillä sen ei tuntunut kuuluvan oikein minkään verkkokaupan valikoimaan. Mutta tällä kertaa apu löytyi lähempää kuin osasin aavistaa. Paikallisesta nappikaupasta vetoketjua etsiessäni tarjoutui myyjä tekemään minulle sellaisen! Eikä siinä kauan mennyt, kun pitkään vetoketjuun oli saatu pujotettua toinen vedin ja vetoketju on toiminut kuin unelma. Kangas on Eurokankaasta löytynyt Sunbrella, jota voi käyttää sisä- ja ulkotekstiileihin. On siis suht helppo pitää puhtaana eikä säikähdä pientä sadetta. Tukihuopa, valkoinen neppari ja vuorikankaana käyttämäni puuvillakangas löytyivät valmiiksi varastoistani.

Repun etukappaleeseen silitin Peikkopojan nimen (poistin kuvasta). Kummitäti oli jostain löytänyt kiinnisilitettäviä nimitarroja. Yllättävän hyvin tuntuu pysyvän kiinni, vaikka reppu todellakin kulkee päivittäin mukana. Peikkopoika kantaa välillä reppua selässään tai vetää perässään (olisi vissiin pitänyt laittaa vielä renkaatkin alle 😉).

3. Luukku, muumipussukka

Tämä reissupussukka sopii hyvin (melko) nopeaksi joululahjapuuhaksi. Muumipussukka tuli meillä ajankohtaiseksi, kun lähdimme ensimmäiselle reissulle Peikkopojan kanssa. Nyt samaan pussukkaan mahtuvat niin vanulaput kuin kuumemittari ja hammasharja sekä muut tykötarpeet reissuja varten. Hyvin toimii 😉 Kuvalliset ohjeet pussukkaan löytyvät Villa ja Villa blogista. Ohje antaa hyvät vinkit siihen, miten saat pussukasta juuri itsellesi sopivan kokoisen. Peikkopojan pussukassa käytin vahakangasta päällipuolella ja ohutta sadetakkikangasta sisäpuolella. Kankaat ja vetoketju löytyivät omista varastoista valmiiksi 😊 Kangasvalinnoista johtuen pussukka on helppo pitää puhtaana.

2. Luukku, tonttupussi

Mietin eilen töissä, miten monta erilaista joulukalenteriviritelmää mulla on työvuosien varrella ollut. Aika monta täytyy myöntää... Milloin on tehty palapeliä, luettu satua, tehty talvimaisema valmiista "osista", on ratkottu jouluista salasanaa ja tonttupussista on paljastunut "päivän" jouluinen puuha... Tänä vuonna askarrellaan jouluista maisemaa seinälle. Monena vuotena alla näkyvä pussi on toiminut joulukalenterin tonttupussina. Tänä vuonna se on lepovuorossa 😊

Pussin olen ommellut kangaskaupasta löytyneestä verhokapan hukkapalasta. Pussi on noin 50cm korkea ja 30cm leveä. Ommeltavaa pussissa oli vain pohja ja toinen sivusauma. Nauhakujakin oli valmiina :) nauha on harmaata kanttinauhaa.

Vinkkinä pari joulukalenteria netissä

Tuulia desing 

Novita

Drops

1. Luukku, tonttulakki

Joulukuu on täällä taas. Viime vuonna joulukalenteri päättyi ennen aikojaan puhkeavien hampaiden ja olemattomasti nukuttujen öiden aiheuttamaan jouluruuhkaan. Tänä vuonna yritetään päästä aattoon asti ja jatkaa aktiivisemmalla otteella ensi vuonna.

Luulin saaneeni hyvän idean, kun päätin tehdä Peikkopojalle oman tonttulakin ihan itse. Äiti oli projektista ja lopputuloksesta enemmän innoissaan, kuin lakin uusi omistaja. Sanat eivät vielä riittäneet, mutta katse sen kyllä kertoi "ÄLÄ KUVITTELEKAAN, ETTÄ LAITAN TUOTA PÄÄHÄNI". Katsetta seurasi ponteva päänpyöritys ja suun mutristus.😃 Siinä ei minkään valtakunnan maanittelut auttaneet. Nallekin sai lakkia kokeilla, mutta siihen se sitten jäi. Päätös mikä päätös. Koska itsekin tarvitsen tonttulakkia töissä, surautin samaisesta kankaasta myös itselleni lakin. Lakki päässä yritin houkutella myös Peikkopojan tonttuilemaan kanssani. Tuloksetta. Iskä keksi tuumata, että kaikki pakukuskit käyttävät tonttulakkia ajaessaan. (Pakettiautot ovat ihan ykkösiä Peikkopojan mielestä) Ja niin vain poika laittoi lakin päähän ja lähti huristamaan pahvilaatikkoautollaan. Matkan tekoa ei kauan kestänyt, kun lakki jo lensi leikkiauton ikkunasta. Taisi heppu hoksata, että ei iskäkään tonttulakki päässä pakettiautoa aja...

Tästäkin huolimatta tonttulakki tuntui ainakin omassa päässä aika mukavalta. Lakit on ommeltu Eurokankaan raitatrikoosta. Varasin 150cm leveää kangasta 50cm ja siitä sai yhden lasten ja kaksi aikuisten tonttulakkia. Peikkopojan lakilla on korkeutta 36cm + saumavarat ja aikuisten lakilla 46cm + saumavara. Kulkuset löytyivät kaappien kätköistä. Kaavana aikuisten lakissa käytin Suuren Käsityö-lehden nettisivuilla pari vuotta sitten ollutta kaavaa (hieman muokattuna tosin) ja Peikkopojan lakki on saanut mallinsa Suuri Käsityö-lehdessä  11-12/2010 ollutta kaavaa mukaille (koko on suurempi).