21. Luukku, suklaalusikat

Kylmä pakkaspäivä, reipas ulkoilu ja muki lämmintä kaakaota… Mitä muuta tarvitaan?! Siitä lumesta ei ole ollut tietoa viime aikoina, mutta kylmän kosteat säät menevät kyllä luihin ja ytimiin vähintäänkin kaakaon arvoisesti. Puhumattakaan jos vielä vettä vihmoo. Siispä mukiin maitoa, muki mikroon ja suklaalusikka sulamaan lämmitetyn maidon joukkoon 😋

Viime talvena näitä suklaalusikoita kokeiltiin ensimmäisen kerran ja muutama päätyi joulumuistamistenkin joukkoon. Tekeminen on helppoa, kun muistaa olla varovainen suklaata sulattaessa.

 

Tarvikkeet:

Jääpalamuotti

Puisia pikkulusikoita

Taloussuklaata

Minivaahtokarkkeja

Polkkakarkkeja tai karkkikeppejä rouhittuna

 

1. Sulata taloussuklaa vesihauteessa.
2. Murskaa polkkakarkit tai karkkikepit.
3. Annostele sulanut suklaa jääpalamuottiin ja laita lusikat lokeroihin (tarvittaessa tue lusikat vaahtokarkeilla)
4. Ripottele päälle karkkimurska ja vaahtokarkit.
5. Laita muotti jääkaappiin ja anna suklaan kovettua.

19. Luukku, marenkilumiukot

Osaatko arvata, mitä nämä ovat?

 

 Lumiukkoja tietenkin 😂

Viime jouluna jo harjoittelimme ja tänä vuonna valmistimme marenkisen lumiukkoarmeijan uudelleen. Ohje taisi olla Pirkka-lehdessä viime vuonna. Lumiukot on valmistettu valmiista marenkijauheesta, johon lisätään vain vesi. Ohjeen mukaan marengit ovat uunissa noin tunnin. Suunnilleen kolmen vartin kohdalla nappasin lumiukot uunista pois, sillä väri alkoi tummua. Paistoaikaa kannattaa siis tarkkailla. Viime vuonna paistoin kiertoilmalla ja aika moni lumiukko tuppasi olemaan vähän kenossa. En tiedä vaikuttiko kiertoilma siihen, mutta tällä kertaa paistoin ne ilman. Kyllä siellä nytkin on muutama kenossa. Peikkopoika lohdutti, että eihän se haittaa ne voivat olla vaikka tykkylumisia puita, jotka ovat tuulen ja lumen takia vinossa. TOTTA! Toimii myös, jos ei jaksa käydä maalaamaan silmiä ja porkkananeniä elintarvikevärillä hammastikun avulla. Fiksu poika! 💗

Näitä varmaankin päätyy kahvipöytään pikkuherkuiksi tai joulupöytään jälkiruuan koristeeksi. Viime vuonna lumiukkoja matkasi lahjojen mukana muita ilahduttamaan.

11. Luukku, Piparkakkutalo

Tällainen siitä nyt tuli.

 

Talon kaavat on ladattu K-ruoka sivuilta. Savupiipun jätimme pois, mutta muuten mökin palat noudattavat kaavoja. Talon seinät ja katto on kiinnitetty toisiinsa elintarvike liimalla, jota myydään samantapaisessa tuubissa kuin sokerikuorrutettakin. Liimaamisen yhteydessä suoristimme seinien päätyjä ja katonharjaa pienellä raastinraudalla. Toimii muuten mainiosti! Suoristetut reunat oli helppo liimata toisiinsa. Liima tarttui napakasti, eikä edes katon liimaamiseen tarvittu ylimääräisiä tukia. Kattoon liimattiin vaaleita sydämiä samaisella elintarvikeliimalla. Kuten myös muut piparkakusta tehdyt koristeen. Rakeet kiinnitettiin pikeerillä. Tällä kertaa pikeeri tuntui yrittävän karkuun ja siitä tuli vaikeammin hallittavaa kuin aikaisemmilla kerroilla. Mistä lie johtui. Mutta karkit jäivät kuin jäivätkin kiinni!

Ihan mikä tahansa piparkakkutalo tämä ei suinkaan ole. Tästä nimittäin tuli korjaamo (huomaa mainoskyltit talon päädyissä). 😁 Pihalle laitettiin vielä kananmunakennoista askarreltuja lumisia kuusia sekä kupla odottamaan huoltoon pääsyä. 😁

7. Luukku, Piparkakkupyörteet

Pidimme eilen itsenäisyyspäivänä perinteiset piparkakkutalkoot. Tällä kertaa teimme Peikkopojan kanssa itse piparkakkutaikinat edellisenä päivänä. Monikko siksi, että teimme tummaa ja vaaleaa taikinaa. Molemmat taikinat viettivät yön jääkaapissa. Mitälie tapahtunut, kun taikinaa oli hävinnyt kulhoista jo ennen leipomista. Alkuun teimme piparkakkutalon osat tummasta taikinasta. Kaava osiin löytyi netistä. (Laitan kuvan talosta, kun olemme saaneet sen koottua)

Sitten valmistimme piparipyörteitä. Niissä vaaleasta ja tummasta taikinasta leivotaan levyt, jotka laitetaan päällekkäin ja rullataan kuin kääretortuksi. Pötköstä leikataan viipaleita, jotka paistuvat samalla hieman pidempään kuin tavalliset piparkakut. Jäähtyneet pyörteet dipataan sulatettuun valkosuklaaseen ja ripotellaan koristeet päälle. Pyörteet kannattaa laittaa leivinpaperin päälle ja jääkaappiin, kunnes suklaa on jähmettynyt. Hauskan näköisiä niistä tuli, mutta ei tuolla vaalealla taikinalla ole oikein mitään tekemistä joulunmakujen kanssa. Ihan hyvä keksitaikina kylläkin. 

 

Lopusta taikinasta syntyi, vasaroita, poria, pihtejä, sahoja ja erilaisia kulkineita 😂 Väliin onnistuin ujuttamaan muutaman tähden ja sydämen 😅

 

1.Luukku, lumihiutalepulla

 Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää!

Joulukalenteri pyörähtää jälleen tauon jälkeen käyntiin. Tämän vuoden kalenteriin olen koonnut vinkkejä ja ohjeita joulupuuhiksi sekä kuvia tämän vuoden julkaisemattomista käsitöistä. Vaikka Peikkopoika ja Pikkuveli pitävät kiitettävän kiireisenä, on silloin tällöin riittänyt aikaa väkerryksillekin. Aiemmin hyödynsin automatkat joko kirjoittaen tai käsitöitä tehden, mutta nyt koronan myötä tuota aikaa ei ole ollut. Onnekseni 😅Peikkopoika on ollut äärimmäisen kiinnostunut lasiverannan askartelutarvikkeista ja varaillut materiaaleja omaan käyttöönsä 😅 Monesti olemmekin toihuilleet iltapäivällä lasiverannalla Pikkuveljen vedellessä sikeitä.  

Mutta nyt siihen tämän päivän luukkuun...

Lumihiutalepulla

Viime vuonna jouluvalmisteluja tehdessäni löysin netistä kuvan lumihiutalepullasta. Aikani selailtuani löysin Kinuskikissan sivuilta ohjeen Tähtipullan nimellä. Hyvän kuvitetun ohjeen innoittamana päätin kokeilla onnistunko taiteilemaan kyseisen pullakranssin. Jätin kokonaan pois ohjeessa mainitut hasselpähkinät ja korvasin ne koristelussa raesokerilla. Jännittyneinä seurasimme Peikkopojan kanssa nenä kiinni uuninluukussa, miten sakaroille käy paiston aikana. Hyvin kävi! Ja mikä tuoksu! Onnistuu muuten myös kauramaidosta 👍

7. luukku, piparilinna

Tänä vuonna muumitalo jätettiin tekemättä ja tilalle värkättiinkin hieman erilainen ratkaisu. Tällä kertaa pöydällä nököttää piparilinna. Sain marraskuussa piparilehden, jonka kannessa komeili kyseinen piparilinna. Teksti lupasi, että linna valmistuisi helposti. No ei auttanut kuin kokeilla. Piirsin kaavat muovikalvolle ja sunnuntaina leivottiin osat linnaan. Maanantaina etsittiin kaupasta jäätelötöttetöitä, josta tornit on tehty. Tiistaina dipattiin tornit kuorrutteeseen ja ripoteltiin tähtiä koristeeksi. Eilen sitten viimein päästiin kasaamaan. Rakentelu osoittautui paljon helpommaksi kuin kuvittelin. Tosin siinä ehkä se pursotin pitää laittaa hankintalistalle... Tulos voisi olla vähän siistimpi. Peikkopoika huolehti tähtien ja pallojen liimailusta, kuten viime vuonnakin. Koriste kuuset löytyivät viime vuonna kädentaitomessuilta ja "Renu" on Peikkopojan silmäterä, kas kummaa 😉

7. Luukkku, piparkakkutalo

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun piparkakkutalo valmistui ilman manauksia ja ”Ei IKINÄ enää!” vannomisia. Muumitaloa on väkerretty useampana vuotena ja aina yksi asia pysyi vakiona, palovammat. Tänä vuonna tehtiin poikkeus. Ei ainuttakaan rakkulaa! VAU!

Muumitalon ongelmaksi joka vuosi on muodostunut osien paistamisesta johtuva leviäminen. Tänä vuonna etsin netistä kaavoja uuteen mökkiin, mutta päädyinkin blogiin, jossa neuvottiin, miten talon saa kasaan ilman, että se muistuttaa Pisan kaltevaa tornia.

1. jauhota muotit, jotta se ei jää kiinni -> jep ei ongelmaa, koputtelen muottia pikkulusikalla kuin hiekkakakkua konsanaan, toimii
2. jauhottaminen auttaa myös siihen, että osat eivät veny irrotessaan -> eivät veny kun teen osat jo valmiiksi leivinpaperin päälle, ei tarvitse siirrellä
3. irrota ikkunapalat varrastikulla -> lattapäinen pikkulusikan varsi ajaa saman asian.
4. suorista osien sivut sahateräisellä puukolla -> totta, kokeillaan sitä
5. kokoa kattoa varten muotti ja viistä kattopalojen reunat -> no en varmasti (yksi talo vuodessa saa luvan valmistua ilman kattomuottia)
6. käytä kiinnittämiseen pikeeriä, vältyt palovammoilta -> jokainen puuttuva rakkula on erävoitto, kokeillaan

Ja sitten hommiin! Tuloksena jälleen vähemmän suoria seinäpaloja taikinan pullistuessa uunissa. Epäilykset homman järkevyydestä heräsivät…

Peikkopojan käydessä päiväunille, aloittelin projektin toista vaihetta (ehei, en ehtinyt valmiiksi unien aikana). Varovasti yritin suoristaa seiniä puukolla. Pikeerin valmistin Dansukkerin ohjeella. Pursotinpussin lukitusosaa ei löytynyt mistään (liekö tonttu tarvinnut tai sitten se on Peikkopojan pakussa), joten laitoin pikeerin pakastepussiin. Ensin tähtiä ikkuinoiden ympärille ja sitten ensimmäiset seinät pystyyn. Kokoaminen näytti melko koomiselta, kun seiniä tukemaan tarvittiin korkeita ja tukevia tavaroita. Siellä jossain glögipullon, termosmukin, myslipurkin, teepurkin ja puuropaketin takana kohosi muumitalon seinät. Kaikkia seiniä ei toki voinut laittaa yhteen kerralla, jotta pikeeri ehtisi kovettua kunnolla. Kello taisi olla ilta 7 ennen kuin päästiin katon kiinnittämiseen. Sitä varten oli pakko sulattaa hieman sokeria, jotta palat jähmettyisivät nopeasti paikoilleen. Katon kasaaminen vaati lisäapuja paikalle. Lopuksi pikeeriä kattoon ja koristeet paikoilleen. Peikkopoika liimaili lumihiutaleita ja sinisiä helmiä koristeeksi taktiikalla ”Mikä ei pysy kiinni, menee suuhun”.

Mutta siinä se nyt on! Paras tähän mennessä! Kunhan talo on kuivunut kunnolla voi tarjottimelle laittaa myös ”lunta”.

17. Luukku, pataleipä

Viimeinen viikonloppu ennen joulua tarkoittaa, että Joulupukin apulaiset ovat aloittaneet lahjojen toimitukset... Tänään matkaa tehtiin lumipyryssä, mikä valitettavasti lakkasi 40km ennen kotiovea 😞

Aputonttujen toimitukset pitivät tänään sisällään aikuisille, jotain mutustettavaa ja lapsille pehmeää. Aikuiset saivat nimittäin Saaristolaisleipää, siemennäkkäriä ja pataleipää. Viimeksi mainittu on aiheuttanut perheessämme ennakoimattoman suurta vehnäjauhojen kulutusta ja uunipata on ollut enemmän mukana leipomisessa kuin ruuanlaitossa 😉 Pataleipään hurahtaminen tapahtui, kun lähikirjastosta löytyi Pataleipä-kirja, jossa on useampi leipäohje. Toistaiseksi perusleipä pitänyt ykköspaikkansa. Pataleipien ihanuus perustuu helppouteen (kaikkiaan kestää usempi tunti ennen kuin herkullinen leipä napataan uunista pois, mutta suuritöiseksi leipomista ei voi missään tapauksessa sanoa).

Kun aineet ovat sekaisin, ei vielä näytä kovin lupaavalta...

14 tuntia kelmun alla

Nyt näyttää jo leivältä. Vielä 2 tuntia kuvun alla.

Uunissa 45 min ja valmista tuli!

21.PÄIVÄ

Keittiöpuuhat jatkuvat... maistuisiko mantelit kolmella tavalla?

Sokerimantelit:

• 200g manteleita (kuorineen)
• 2dl sokeria
• Ripaus kanelia

Tee näin:

• Sulata sokeri paistinpannulla
• Lisää mantelit ja kaneli
• Kaapa sokeri-manteliseos uunipellille leivinpaperin päälle.
• Irroittele mantelit toisistaan (Ole varovainen ja nopea! Sokeri on polttavan kuumaa ja se jähmettyy nopeasti).

Suolamantelit:

• 2dl vettä
• 3rkl ruususuolaa (tavallinenkin käy)
• 200g manteleita (kuorineen)
• 20g voita

Tee näin:

• Kiehauta vesi
• Lisää suola kiehuvaan veteen. Suolan liuettua ota kattila pois liedeltä.
• Lisää mantelit ja laita kansi päälle. Anna manteleiden liota vedessä n. 15min.
• Laita uunipellille leivinpaperin päälle 20g voita pieninä nokareina ja suolavedessä lionneet mantelit.
• Paahda manteleita uunissa 150 asteessa n.15-20min.
• Ota mantelit pois uunista ja kääntele vielä sulaneessa voissa.
• Ota mantelit kuivumaan lautaselle talouspaperin päälle.

Sokerihuurretut mantelit:

• 2dl vettä
• 200g manteleita (kuorineen)
• 200g sokeria
• ripaus kanelia

Tee näin:

• Laita paistinpannulle vesi, mantelit ja sokeri.
• Anna seoksen kieuhua hiljalleen.
• Lisää kaneli, kun sokeri on muuttunut ruskeaksi ja neste on lähes haihtunut.
• Kaada seos uunipellille leivinpaperin päälle kun neste on haihtunut ja irroittele mantelit toisistaan (tämä on helpompaa, kun sokerimanteleiden kanssa)

20. PÄIVÄ

Leipuri Hiiva asuu kumputiellä... tai sitten meidän keittiössä. Uuni on paahtanut koko päivän ja valmistakin on saatu aikaiseksi. Jopa onnistumisia uskallan sanoa. Ilmeisesti leipurin taidot ovat parhaimmillaan yön valvomisen jälkeen (Peikkopojan kolme hammasta kerralla on melkoinen tuskien taival) :) tiedä sitten mitä se kertoo jauhopeukalon omistajasta...

Päivä alkoi karjalanpiirakoilla. Reilut 50 piirakkaa paistui uunissa paistomestarin vahtiessa ja Peikkopojan touhutessa mummin kanssa. Mummi hälyytettiin apuun, koska Peikkopojalla on lyömätön tilannetaju... jos äiti on kyynerpäitään myöten taikinakulhossa, mikä olisi otollisempaa puuhaa, kuin puuhellan nuohusluukkujen avaaminen tai imurin kanssa painiminen tai hellapuiden maistelu... Siispä mummi paikalle piirakoiden leipomisen ajaksi keksimään muuta hyörittävää. Ottaen huomioon, että olen itseoppinut piirakoiden tekijä ja niitä tulee tehtyä kerran tai kaksi vuodessa, yllättävän monta läpäisi laatuseulan. Laatuseula tarkoittaa, että piirakat näyttäisivät ainakin suunnilleen siltä miltä pitääkin :D ainakin melkein

Piirakoiden jälkeen uuniin päätyi joulunäkkärit. Ensimmäinen kerta, kun maltoin lisätä jauhoja kaikessa rauhassa taikinaan kohottamisen jälkeen. Tähän asti olen saanut kaapia taikinaa pöydästä muutamaan otteeseen ennen kuin sen on ollut oikeasti leivontavalmista. Näkkäri-possut, -sydämet ja -lampaat paistuivat rapeimmiksi kuin ennen ja jäivät mukavan ohuiksi. 

Viimeisenä uuniin päätyi pellillinen siemennäkkäreitä. Niitä paistoin jo aikaisemmin viikolla kolme pellillistä. Nyt varmaankin riittää niitä jouluksikin :)

5. PÄIVÄ

Hah, aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan... Ainakaan silloin kun purukalusto saa täydennystä. En siis suinkaan unohtanut, että neljännen päivän jälkeen tulee viides ja joulukalenteriin uusi luukku. Mutta jotekin siinä kahden aikaan yöllä kun viimein ummistin silmäni, joulukalenteri ei ollut prioriteettilistan huipulla. Eikä kyllä muuten ollut vielä aamullakaan, kun silmäni jälleen sain auki. Mutta nyt riittävän monta vahvistavaa tee- ja glögiannosta pipareilla höystettynä nautittuani ja joulukonsertissa laulettuani, voin todeta että nyt on tullut aika...

Tämän päivän vinkki on omistettu teille kaikille, jotka ette voi vastustaa joulutorttujen huumaavaa tuoksua ja makua. Vaivaako huono omatunto, kun tähtiä häviää pelliltä useampi kappale... Ei hätää. Tämän opin työkaveriltani... Nimittäin, jos tapana on leipoa joulutortut kaupan valmiista torttulevyistä toimi näin:

• jaa valmis levy ensin kahtia
• jaa nyt levyn puolikas kahtia pystysuunnassa ja sitten vielä vaakasuunnassa (tuloksena on neljä pientä neliötä)
• tee pieniin neliöihin viillot kulmista kohti keskustaa, kuten tavallisia joulutorttuja leipoessasi
• taittele tähden sakarat
• ja TÄHTÄÄ luumuhillo tähden keskelle

Ja kas sinulla on pienen pieni joulutorttu. Näitä voikin sitten napostella vaikkapa NELJÄ ja OIKESASTI olet syönyt vasta YHDEN :D

Kuvassa piti olla vertailun vuoksi rinnalla yksi tavallinen joulutorttu, mutta JOKU söi sen ennen kuvausta...

Karkkilautanen

Mistä tietää, että joulu lähestyy? Siitä, että jalat ovat kipeät, koska olet lampsinut hehtaarihalleissa, joita kutsutaan kaupoiksi. Löydät paidastasi jauhoja, etkä ole ollenkaan varma onko niitä enemmän sinun päälläsi vai kulhossa. Katsoessasi ympärillesi huomaat, että astioita on enemmän tiskissä kuin kaapissa… ja tietysti tuoksusta. Keittiössä leijailee tusina erilaista tuoksua, etkä ole vaivan varma, mikä tuoksu kuuluu millekin ruualle. Muisti alkaa takkuilla. Laitoitko jo kaikki jauhot vai olitko vasta puolessa välissä? Kuulostaako tutulta? J

Lauantai oli varsinainen tehopäivä…  Keittiössä syntyi yhtä ja toista enkä nyt tarkoita sitä sotkua, jonka sain aikaiseksi.

Kerroslautasella ylimpänä on riisimurokarkkeja. Sulatettujen vaahtokarkkien joukkoon sekoitettiin riisimuroja ja niiden jähmetyttyä riittävästi, massasta tehtiin palloja, jotka uitettiin tummassa suklaassa.

Alhaalla puolestaan on vaahtokarkkeja, jotka on dipattu tummaan suklaaseen ja sen jälkeen pyöritetty kookoshiutaleissa. Koska kaikki eivät pidä roskista (!)  suklaan joukossa, on vieressä myös vaahtokarkkeja, jotka on vain dipattu toisesta päästä suklaaseen. Kyseessä on siis varsinainen hammaslääkärin painajaislautanen J

Kerroslautasesta sen verran, että se on tehty kahdesta vanhasta Arabian lautasesta. Lautasiin on porattu keskelle reikä ja metalliputket on laitettu reikien läpi (näitä myydään ihan varta vasten kerroslautasten tekemistä varten) ja kruunukahva päälle.. TADAA!