15. luukku

Tänään vietettiin verhojen vaihtopäivää J Joo-o tähän on tultu, että jouluverhoja pitää laittaa ikkunaan… Keittiön kuppiverhot vaihtuivat keittiöpyyhkeisiin. Ne olivat siellä ennen syksyistä verhojenvaihto-operaatiotani. Värityksensä takia ne saavat kunnian koristaa ikkunaa joulunaikaan. Yläkertaan löytyi hieman yllättäen verhot, joita ei ole käytetty muutamaan vuoteen. Ihan vain siitä syystä, että en ole tajunnut niiden sopivan yläkerran ikkunaan. Ei tarvittu kuin kuja tangolla ja tadaa uusi ilme ikkunassa (ei tarvinnut edes lyhentää pituutta). 

Mutta palataanpa niihin keittiön verhoihin… Ne ovat siis alun perin olleet pyyhkeitä, vanhoja sellaisia. En raaskinut ommella kujaa tangolle ompelukoneella, sen sijaan ompelin käänteen käsin pienillä pistoilla. Ompeleet voi siis hyvin purkaa pois, jos haluaa pyyhkeet muuhun käyttöön.  Aika mukava tapa saada perintöverhot tai kirppislöydöt esille, ilman että tarvitsee pelätä kamalasti niiden turmelemista perinteisessä käytössä J

Kuppi kuumaa

Syksy on saapunut. Ihan vain jos et ole sattunut huomaamaan J No viimeistään nyt, kun kellotkin siirtyivät talviaikaan ja pimeä hiipii aikaisin ikkunan taakse, huomaa että syksy on tullut. Pimenevät illat tarkoittaa kynttilöiden sytyttelyä, uunissa poksuvia puita, villasukkia ja höyryäviä mukeja. Teen kulutus ainakin meillä nousee ennätyslukemiin. Mikäs sen mukavampaa kuin upota sohvalle puikkojen tai kirjan kanssa höyryävä teemuki kädenulottuvilla J

Mummillani on tapana vaihtaa ikkunaverhoja tiuhaan. Kaapissa odotti jokaiseen tilanteeseen omat verhot. Jakkaralla keikkuen ikkunaan laitettiin vuoroin talviverhot, jouluverhot, kevätverhot, kesäverhot, syksyverhot tai muuten vaan vaihtelua verhot. 

Alankohan tulla vanhaksi, koska nyt meilläkin on syysverhot keittiössä :/ Ihan perinteiset syksynlehti hässäkät ne eivät ole, onneksi.

Verhon valkoinen kangas on peräisin pöytäliinasta, mukit ja teepannu on tehty kangaslaatikon kätköistä löytyneistä isommista ja pienemmistä tilkuista. Pöytäliinaa kiersi hento reikäkuvio. Liinan ja ikkunan leveys täsmäsivät riittävän hyvin, joten sain reikäkuvion verhon alareunaan ja sivuille. Yläreunaa ompelin kujan verhotangolle. Mukien ja teepannun muodon hahmottelin ensin paperille. Kangastilkkujen taakse silitin kaksipuolisen liimakankaan (sellaisen, jossa toisella puolella on suojapaperi). Silittämisen jälkeen piirsin suojapaperiin teepannun ja mukien kuvat. Sitten leikkasin kuviot irti ja sommittelin ne verhon päälle. Ja taas silitysrauta esiin, sillä kuviot kiinnitettiin poistamalla ensin takaa suojapaperi ja sitten silittämällä kuvion päältä. Periaatteessa jo tämä olisi riittänyt kuvioiden kiinnittämiseen, mutta ompelukehyksen avulla ompelin etupistoilla mukien ja teepannun reunat. Eivätpä ainakaan irtoa pesussa. Koska keittiössä on kaksi ikkunaan tein vielä toisen verhon samalla tavalla, mutta ilman teepannua. Työläin vaihe tässä tuntui olevan edellisten verhojen ottaminen pois ikkunasta ja uusien laittaminen tilalle J

Neulaa etsimässä

Kipaisin eilen Turkuun kangaskauppaan etsimään ompelukoneeseen uusia neuloja. Mulla oli ihan lappukin sitä varten… Lapusta vain ei ollut mitään hyötyä, kun harhauduin ihastelemaan kaupan kangasvalikoimaa. Lopulta kassalle päästyäni sylistäni löytyi 4 erilaista kangasta ja vinonauhaa. Tyytyväisyyttä hykerrellen kävelin liukuportaita kohden, kun eräs myyjistä ihasteli olkalaukkuani, jonka olin ommellut eräänä toukokuun lauantaina. On se varmasti ollut huvittavaa kanssa ihmisistä, kun olen virnistellyt hyväntuulisena itsekseni onnistuneen kangaskauppareissun jälkeen. Joku kankaat tunteva ammattilainen on huomannut olallani keikkuneen laukun ihmisvilinästä huolimatta J Ja sitten se iski… Siinä keskellä kauppatoria, vesisateessa tajusin, että ne pirskatin neulat, joita alun perin lähdin hakemaan, ovat edelleen siellä hyllyssä. Sinne katosi se virnistely! Kotimatkalla soitin kotiin ja pyysin varmistamaan lähimmän kangaskauppamme aukioloajat. Kävi ilmi, että mulla oli siinä vaiheessa 35min aikaa selvitä sinne, jotta saisin päivän varsinaiset ostokset mukaani. Lopulta olin kaupassa 5min ennen sulkemisaikaa, enkä suinkaan ollut ainut asiakas. Loppu hyvin, kaikki hyvin J

Ompelukoneen kesyttäminen on päässyt hyvään vauhtiin, kiitos laskosverhoprojektin. Kuvat ovat antaneet odottaa itseään, mutta tässä ne nyt ovat. Kaksi vielä puuttuu, mutta siitä huolimatta lasiverannalla voi nyt vaikka yöpyä, eikä auringonpaiste haittaa.

Ihan ongelmitta näiden verhojen materiaalin hankinta ei sujunut… En ommellut verhoihin valmiita mekanismeja (sellaisia on tarjolla mm. Eurokankaassa), vaan materiaalit on hankittu rautakaupasta. Odottelen edelleen, että joku keksisi perustaa kunnollisen nettirautakaupan tai naisille suunnatun rautakaupan. Nämä tavalliset kun tuntuvat olevan uhka niin asiakkaan kuin henkilökunnan mielenterveydelle… Verhoihin tarvittiin sälekaihdinten narua, silmukkaruuveja, prikkoja ja ruuvattavia koukkuja sekä pyörörimaa. Ihan perustarvikkeita, mutta… Ensinnäkin erehdyin kysymään narua väärältä infotiskiltä (valaisinosasto tietää vain oman osastonsa tavarat). Toiseksi sisustuspuolen kolmikko tiesi vain, että heiltä löytyy sälekaihtimien kääntömekanismeja (ei mielestäni ollut sama asia kuin NARU) ja että kaupunkiin on avattu uusi baari (olisin saanut ohjeet sinne), joka toki liittyy olennaisesti sälekaihdinnarun hankintaan… Kolmas fiasko tapahtui puutavarapuolella, kun heidän infostaan kysyin pyöröriman sijaintia ”No jos sä menit niiku tost välist ja sitä ei siin ollu, ni ei meil varmaan sit oo sitä.” Siis MITÄ? Eikä siinä suinkaan kaikki… Sellaista ohutta narua lopulta löytyi venetarvikkeiden joukosta. Olisin kelpuuttanut sen koeverhooni, mutta… Se naru oli kelassa ja kelan vierestä löytyi tolppaan kiinnitetyt sakset, joita sai käyttää vain venetarvikkeista vastaava myyjä. Arvatkaa löysinkö sitä myyjää!?  Lopulta pienrautapuolelta  löysin prikat ja koukut, mutta en silmukkaruuveja. ”Lievästi” ärsyyntyneenä kiitin kahta rautapuolenmyyjää (jotka seurasivat hiljaisina vieressä etsintääni) lähtiessäni kohti kassaa. Mielessäni manasin kenkävalintaani, sillä tähän poistumiseen olisi sopinut enemmän kuin hyvin kiukkuinen korkojen kopina. Mutta tässäkin tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain tarvittavat materiaalit muualta ja verhot ovat nyt ikkunassa. Verhojen ohje löytyi muuten täältä. Mitat on helppo muuttaa itselle sopivaksi. Kiitos vain hyvästä ohjeesta J