13. luukku, kierrätysheijastin

Olen huomannut tässä vuosien mittaan, että teen aika usein heijastimia. Syytä sille en osaa sanoa, mutta niitä tuntuu kertyvät aina vain. Tämä heijastin on tehty kierrätysmateriaaleista. Helsingissä kierrätyskeskuksilla on ollut osasto, johon lajitellaan askarteluun kelpaava hukkamateriaali. Heijastin on tehty pyöreiden heijastimien leikkuujätteestä (2palaa) ja se pysyy kasassa farkkujen varanapilla. Ainoasi heijastimeksi tänä ei jo kokonsakkaan puolesta sovi, mutta ihan hauskalle se näyttää esim. vetoketjussa tai laukunhihnassa.

3. luukku, tölkkilyhdyt

Valoa pimeän keskelle!

Kuvan lasitölkeistä tehdyt lyhdyt olivat varsinainen pika-askartelu. Tölkin yläosaan on kiedottu juuttinarua ja sydämet ovat kuusenkoristeita, jotka sidoin roikkumaan samaisella juuttinarulla. Sisälle pattereilla toimivat pienet valot. Valmis. Nyt purkit ovat yläkerrassa sohvan molemmin puolin laitetuilla pienillä hyllyillä. Sitä ennen purkit reissasivat kummipojan vauvajuhliin ja myöhemmin myös ristiäisiin.

Vaativin osuus taisikin olla juuri niiden hyllyjen kiinnittäminen, jos lasipurkkien kuljettamista juhlasta toiseen ei lasketa 😅 Pitkään piti arpoa, kuinka pitkät hyllyt sivuille laitetaan ja montako kannaketta tarvitaan puhumattakaan siitä, että minkälaiset kannakkeet olisivat sopivat... No nyt on hyllyt paikallaan yhdellä kannakkeella. Hyllyn koon määritteli lopulta käteen osunut Peikkopojan peli, joka nyt sattui näyttämään sopivan kokoiselta seinää vasten. Niin ja kannakkeet ovat samaa sarjaa työpöydän yläpuolella olevien kanssa 😋

2. luukku, sisustustyynyt

Joulukoristeet alkavat olla vähitellen paikoillaan siitäkin huolimatta, että Peikkopoikaan iski jouluvillitys 😅 Alkoi jo huumori olla TODELLA koetuksella... Mutta eiköhän se tästä... tammikuussa sitten viimeistään...

Piti laittaa kuva siitä, että osaan minäkin välillä mennä siitä mistä aita on matalin 😉 Kuvan sisustustyynynpäällinen on tuunattu Ikean valmiista tyynynpäällisestä. Pitsiliina löytyi (itseasiassa 2 samanlaista) kirpparilta. Alunperin liinat olivat luonnonvalkoisia, mutta värjäsin ne mustiksi. Ensimmäisen värjäyksen tein "perinteisesti" ämpärissä, mutta lopputulos jäin laikukkaaksi. Ei kiva. Toisen värjyksen tein pesukoneessa ja laikuista ei ollut tietoakaan. Pesukone piti tosin puhdistaa tarkaan värjäyksen jälkeen, ettei tule värjättyä muutakin. Pesukonevärin väri jäi kiinni lähinnä tiivisteeseen, mutta lähti siitä melko helposti pyyhkimällä pois. Värjätyihin liinoihin suikutin tärkkiä silityksen yhteydessä. Liinat kiinnitin valmiiseen tyynynpäälliseen pienillä pistoilla (lähinnä pitsin kärjistä). Hyvin on pysynyt 😊

17. Luukku, lumikeijut

Osaatko arvata, mitä näistä tulee? Kuvassa on samettilankaa, huopaa, sekä puuhelmiä, pieniä tupsuja ja helogeenilamppuja (kaikkia 3).

Usempi vuosi sitten lainasin kirjastosta joulukirjan, jossa yhdellä sivulla oli kuva halogeenilampuista tehdystä enkelistä. Idea jäi mieleeni ja viimein Peikkopojan huoneen halogeenit sanoivat sopimuksensa irti... Mitenkään kauan tätä odottanut 😉 

Ensin lampuista piti sahata rautasahalla metallitapit poikki. Vinkkinä, älä yritä kiinnittää lamppua sahaamisen ajaksi mihinkään. Hajoaa kuitenkin...

Halogeenilamppu metallitappien kanssa.

Liimasin kontaktiliimalla samettilankaa lampun alareunaan. Lampun päälle liimasin pienen huopapalan, jotta puupallo pysyy varmasti kiinni samaisella liimalla. Valkoisesta huovasta leikkasin puoliympyröitä, joista tein hattutötteröt (kokoa en osaa sanoa, sillä jälleen kerran kokeilemalla löytyi oikea koko). Hattujen  päähän liimasin pienet tupsut. Huovasta leikkasin vielä kaulaliinat ja kiinnitin solmukohtaan pienet tähdet.

6. Luuku, heijastin

Kunnia tästä kalenteriluukusta menee Peikkopojalle 😊 Siivosin syksyllä eteistä ja mietin mihin ihmeeseen laittaisin ”vanhoja” hyvässä kunnossa olevia kovamuovisia (mainos)heijastimia. Niitä ei oikein sellaisenaan ole tullut käytettyä.

Pinterestissä näin kuvan, jossa edellä mainitun kaltaisen heijastimen naruun oli pujoteltu erilaisia helmiä. Mainiota näpertämistä Peikkopojalle, joka mielellään koluaa (yleensä omalla luvalla) lasiverannan kaappeja ja purkkeja. ”Tämä jää minulle”, ”Tätä minä tarvitsen”… Voi sitä riemua, kun kaadoin helmiä laakeaan astiaan ja laiton heijastimeen ohuen korunyörin kiinni. Nyörin päähän laitoin maalarinteippiä, jotta se olisi helpompi pujotella helmien läpi. Piiiiiiitkään ja hartaasti pienet sormet valitsivat mieluisia helmiä. Yhdellä istumalla valmistui monta heijastinta 😊 Kuvassa oleva annettiin iskälle, onhan siinä auton kuva.

11. Luukku, kynttilänjalka

Tuunausta luvassa jälleen 😊

Nämä Aarikan kynttilänjalat löytyivät muuton yhteydessä autotallin vintiltä, aivan kuten avainnaulakon runkokin. Joku on arvatenkin ihan kauhuissaan, mitä kynttilänjaloille menty tekemään 😉 Mutta siitäkin huolimatta... mustalle spraymaalille oli käyttöä. Ja nyt kynttilänjalat varmasti tulevat myös käyttöön. Aika erilaiselta ne nyt maalattuna näyttävät 😊

Ennen

Jälkeen

10. Luukku, avainnaulakko

Vanhat esineet kutsuvat välillä uudistusprojektien kimppuun. Ja joskus nuo projektit tuppaavat kestämään… öööö hieman pidempään kuin olisi suotavaa.

Tämä avainnaulakko on malliesimerkki siitä, kuinka joskus projekti vaatii kypsyttelyä oikein kunnolla. Lokerikonrunko nimittäin löytyi muuttaessamme viitisen vuotta sitten. Se oli kätkeytyneenä autotallin vintille. Lokerikon puupinta oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja taustalevy osittain mustien pilkkujen värittämä. Lokerikko oli kooltaan suhteellisen iso (näin jälkikäteen veikkaan, että 30x50cm). Sellaisenaan sillä ei ollut mitään käyttöä. Kaatopaikalle sitä en kuitenkaan antanut viedä, koska mistä sitä tietää mihin sitä voisi vielä käyttää. Yllätys…

Pari vuotta sitten sain päähäni, että siitähän saisi loistavan lokerikon avaimille. Esittelin idean ääneen, että katsopas, jos tuosta sahaisi ja tuosta ja sitten uusi tausta tilalle. Pään pyöritysten siivittämänä ideani meni kuin menikin läpi. Sahauksessa ei sitten kauan mennyt. Vaan mistä uusi tausta. No ei muuta kuin odottelemaan, että sellainen tulisi vastaan. Piti odotella aina Peikkopojan syntymän tienoille, sillä kovanonnen lipastosta (ei siitä sen enempää) jäi ylimääräinen pohjalevy, joka soveltui avainnaulakkoprojektiin täydellisesti. Siispä pohja paikoilleen ja maalia pintaan. Viimeinen maalikerros vedettiin marraskuun lopulla, vain reilut 1,5 vuotta myöhemmin… 😂

No nyt se on viimein valmis. Enää tarvitsee vain opetella käyttämään sitä.😅

6. Luukku, tarjotin

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Tässä projektissa on taas päästy käyttämään vanhoja materiaaleja hyväksi. Vaneritarjotin löytyi kirppikseltä ja tiesin heti mihin sitä tarvitsen (kesähelteistä viis) 😏Tarjotin sai pintaansa ensin pohjamaalia ja lopuksi kalustemaalia. Kankaan (löytyi vamiiksi jouluisten kangaskorien jäljiltä) kiinnitin tarjottimeen sivelemällä siihen liiman ja veden seosta. Sen verran mukavaa puuhaa, tosin myös sotkuista, että olen yrittänyt metsästää vaneritarjottimia myöhemmilläkin kirpparireissuilla. Mutta kuten arvata sattaa, aivan turhaan. Kaikki tarjottimet ovat kadonneet...

Kuinka homma etenee...

1. Maalaa tarjotin pariin otteeseen pohjamaalilla molemmilta puolilta.
2. Maalaa pohja kalustemaalilla 
3. Leikkaa puuvillakankaasta hieman tarjotinta suurepi pala
4. Sekoita kurkkiin 1dl vettä ja 1dl Erikeepperiä (määrä on noin, kunhan on suunnilleen puolet ja puolet).
5. Sivele vesi-liimaseosta tarjottimen pintaan. Suosittelen tekemään tämän kylpyhuoneessa tai ainakin suojaamaan paikan huolella.
6. Asettele kangas tarjottimen päälle ja sivele vesi-liimaseosta kankaalle. Kangas saa kastua reilusti. Ole tarkkana tarjottimen ja kankaan väliin jäävien ilmakuplien suhteen. Ne tulee painella heti pois, jotta lopputuloksesta tulee siisti.
7. Kankaan reunoja kannattaa taittaa mukailemaan tarjottimen reunoja.
8. Anna tarjottimen kuivua rauhassa.
9. Tarjottimen kuivuttua siisti reunat leikkaamalla ylimääräinen kangas pois mahdollisimman tarkasti.

1. 
   

16. luukku

Tästä jouluaskartelu ei voi helpottua. Tällä tavalla voi koristella niin kynttilälyhdyt kuin vaikkapa joulukarkkipurkitkin J

Tarvikkeet:

• Lasipurkki (jonka suuaukko mielellään suuri)
• Pitsiä, jossa teippi taustalla

Ohje:

• Mittaa sopivan pituinen pala pitsiä ja kiinnitä se lasipurkkiin.

15. luukku

Tänään vietettiin verhojen vaihtopäivää J Joo-o tähän on tultu, että jouluverhoja pitää laittaa ikkunaan… Keittiön kuppiverhot vaihtuivat keittiöpyyhkeisiin. Ne olivat siellä ennen syksyistä verhojenvaihto-operaatiotani. Värityksensä takia ne saavat kunnian koristaa ikkunaa joulunaikaan. Yläkertaan löytyi hieman yllättäen verhot, joita ei ole käytetty muutamaan vuoteen. Ihan vain siitä syystä, että en ole tajunnut niiden sopivan yläkerran ikkunaan. Ei tarvittu kuin kuja tangolla ja tadaa uusi ilme ikkunassa (ei tarvinnut edes lyhentää pituutta). 

Mutta palataanpa niihin keittiön verhoihin… Ne ovat siis alun perin olleet pyyhkeitä, vanhoja sellaisia. En raaskinut ommella kujaa tangolle ompelukoneella, sen sijaan ompelin käänteen käsin pienillä pistoilla. Ompeleet voi siis hyvin purkaa pois, jos haluaa pyyhkeet muuhun käyttöön.  Aika mukava tapa saada perintöverhot tai kirppislöydöt esille, ilman että tarvitsee pelätä kamalasti niiden turmelemista perinteisessä käytössä J

6. luukku

Kimallusteema näyttää jatkuvan J

Joulukuusen palloista tehtyjä koristeita on näkynyt niin kaupoissa kuin joululehdissäkin. Siinäpä oiva tapa hyödyntää ylimääräiset joulupallot. En tiedä miksi, mutta olen jonain vuonna hankkinut punaisia kiiltäviä joulupalloja… Olen kuitenkin melko huono käyttämään punaista väriä. Kuusessakin yleensä on sinisiä ja hopeisia palloja. Tähän joulukranssiin kuitenkin punaiset pallot sopivat enemmän kuin hyvin. Kranssista tuli melko suuri, joten muutaman pallon lisää punaisia jouduin hankkimaan :b Kranssista tulee melko paksu, joten se ei välttämättä sovellu sellaisenaan oveen ripustettavaksi.

Tarvikkeet:

• Vahvaa rautalankaa
• Erikokoisia joulupalloja
• Nauhaa rusettiin ja ripustukseen

Ohje:

• Katkaise rautalangasta haluamasi kokoinen pala ja taivuta siitä rengas. (Mitä suurempi rengas sen painavampi kranssista tulee).
• Pujottele joulupallot rautalankaan (järjestystä on turha miettiä, palloilla tuntuu olevan oma tahto). Laita suuria ja pienempiä palloja sekaisin.
• Kieputa rautalankarengas kiinni.
• Sido liitoskohtaan nauha ripustamista varten sekä rusetti.

Paitamekko

Minikokoisten vaatteiden huristelu on varsin hauskaa. Voi kokeilla erilaisia juttuja eikä kankaanmenekki ole päätähuimaava. Silloin eivät virheetkään kirpaise kovasti, jos jotain sattuisi menevään perustavanlaatuisesti pieleen.

Arvaa mistä tämä mekko on tehty!?

Pikkuneidin isän kauluspaidasta J 

Tarvittiin sopivan liivimekon kaava ja kauluspaita. Paidan sivusaumat leikkasin aluksi auki. Mekon etukappaleen kaavan asettelin paidan etupuolelle, siten että nappilista osuu keskelle. Näin välttyy napinläpien ompelemiselta, kun ne ovat paidassa jo valmiiksi. (Nappilistan voisi sijoittaa myös takakappaleelle, jos haluaa.) Mekon takakappaleen kaava tuli paidan selkäpuolelle.  Mekon sivusaumat ompelin kiinni ja kaula-aukon sekä käsien aukot huolittelin valkoisella kanttinauhalla (pehmeä nauha). Helmaan ompelin pitsinauhan ja nappilistaan valkoiset kukkakuvioiset napit. 

Ikuisuusprojektit osa1

Kolmas työviikko on jo ovella… Mihin loma hävisi?! Vaikka työt rytmittävät nyt päiviä, kesä ainakaan ei ole kadonnut minnekään. Lämpömittaria ei edes uskalla enää katsoa, kun lukemat kuitenkin aiheuttavat heikotusta. Villalangat pysykööt kerissään vielä, kunnes ilmat viilenevät. Ompelukonekin on saanut olla rauhassa, vaikka olisihan sen voinut jatkojohdon avulla viritellä uloskin. Toisaalta eipä niitä varjopaikkoja sielläkään liiemmälti ole ollut.

Ennen loputtomalta tuntuvan hellejakson alkamista ehdin onneksi hieman näperrellä ikuisuusprojekteja valmiiksi, mm. mökiltä tuodut heinäseipäät ovat uudessa toimessaan olleet nyt suunnilleen kuukaudenpäivät. Jätetään tässä kohtaan mainitsematta kuinka kauan ne joutuivat odottelemaan uusia työtehtäviä J 

Kahdesta heinäseipäästä ja harjanvarresta tuli tikkaat makuuhuoneeseen. En ajatellut keikkua niillä kurkotellakseni vaatekaapin ylähyllylle, mutta vaikkapa seuraavan päivän vaatteet niille voi ripustaa. Nyt kun vielä muistaisi, että ne tikkaat tosiaan on olemassa J

Reikien poraaminen puolia varten ei ollut homma helpoimmasta päästä. Vanhat heinäseipäät olivat yllättävän kovaa puuta ja tietysti melko paksut. Puolat tehtiin harjanvarresta. Puolat sahattiin erimittaisiksi ja maalattiin mustalla maalilla kertaalleen, jolloin pinnasta ei tullut täysin peittävä. Kiedoin juuttinarua puolan ja heinäseipään liitoskohtaan. Se ei ollut käytön kannalta mitenkään välttämätöntä, mutta näytti paremmalta narun kanssa kuin ilman.

Aamuteetä auringossa

Kyllä voi aamutee maistua sitten hyvältä! Tänään pääsin testaamaan terassia ja sen kalusteita aamupalan vahvistamana J Toimii!

Kalusteet eivät suinkaan ole uudet, vaan ne ovat olleet odottamassa jo jokusen tovin muuttojen jäljeen.

Tuolit ja pöytä näyttivät alun perin tältä.

Ne tuskin enää muistivat miltä kalusteöljy niiden pinnalla tuntuu. Eikä sitä öljyä ollut luvassa tälläkään kertaa. Meillä tuntuu tuota valkoista maalia olevan aina saatavilla ja sitä sipaisin niin tuolien kuin pöydänkin pintaa. Ensin surisi hiomakone ja sitten kaikki irtopöly pois ja ei kun maalaamaan. Pöydän ruutukuvio ja maalipensseli eivät varmasti koskaan olisi löytäneet yhteistä säveltä. Eihän sitä kuviota saanut oikein pestyäkään saati hiottua. Mutta ei hätää! Olin varautunut tähän projektiin jo hyvissä ajoin… Noin reilua vuotta aikaisemmin, jos ihan tarkkoja ollaan. Tuolloin paikallisessa RTV:n myymälässä oli myynnissä laatta-arkkeja yksittäiskappaleina kaikkien näpertelijöiden riemuksi. Ja kuinka ollakaan päädyin kassalle mukanani 4laatta-arkkia ja listalla ollut maalipurkki pensselin kera. J  Siispä pääsin liimaamaan pöydänpinnalle kivilaattoja. Kaikkiaan 3laatta-arkkia sain kulumaan ennen kuin koko pöydänpinta oli peitossa. Sitten vain saumat umpeen ja odottelemaan kuivumista. 

Valmiina pöytä ja tuolit näyttivät ehkä vähän turhankin kliinisiltä valkoisen maalin peittäminä. Tuumattiin, että hiekkapaperilla voisi saada vähän eloa kalusteisiin. Hyvä, että ajatus ehdittiin ajatella loppuun, kun hiomakone vieressäni alkoi surista melko taiteellisin ottein. Yritä siinä sitten kailottaa, että tarkoitin kyllä pientä hiekkapaperin palaa enkä mitään hiontamonsteria. Turhaan…  Lopputulos kyllä oli mitä mainion. Vaikka onhan se vähän hassua, että ensin sitä pipertää pensselin kanssa mahdollisimman tarkasti ja siististi, jotta jälki olisi tasaista. Sitten toinen tulee ja surauttaa maalipinnan sieltä täältä rikki ja onnistuu tekemään vain parannuksia J

Stop!

Toinen kesälomaviikko jo käynnissä! Ensimmäinen viikko vierähti mökkeilyn merkeissä toinen viikko on ollut siivous viikko sateen siivittämänä. Mulla on kunnianhimoinen tavoite saada askartelupahvit ja –tilpehöörit sekä kangasvarastot järjestykseen. Työhuoneen lattialla on ajelehtinut pidemmän aikaan laatikko askartelupahveja pursuten. Ne jos saisi jonnekin. Pahasti näyttää siltä, että se jonnekin tarkoittaa yhdestä kangaslaatikosta luopumista. Hyviä kankaita en suostu pois heittämään, joten ompelukone saa surista aika ahkeraan, jotta pahvit saavat uuden jemman.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsivät vanhat farkut, joita olen laittanut talteen kierrätysompeluita varten. Viime kesänä löysin kirjan Vanhat farkut uusiksi. Muutama idea on jäänyt mieleen odottelemaan toteutusvaihetta. Kirjasta löytyy ohje ja kaava farkkupussukalle. Yhdestä farkunlahkeesta riitti kahteen pussukaan, vaikka muokkasin ohjetta sen verran, että pussukasta tuli suurempi ja etupuolelle applikoin sydämen käyttäen kankaan nurjaa puolta. Koska farkkukangas on jo valmiiksi melko jämäkkää, ei applikointikuvion nurjalle puolelle välttämättä tarvita vahvikekangasta.

Omista farkkupussukoista tuli lopulta ovistoppareita, kun laitoin pussukan sisään 2litran minigrip-pussin ja täytin sen hiekkapuhallushiekalla J

Ps. Sateenvarjo toimii...

Sadetta odotellessa

Kesällä sateet pääsevät välillä yllättämään. Vaan tällä kertaa olen valmiina ja suorastaan odotan kesäsateen saapumista. Siinä nimittäin koittaa oiva tilaisuus päästä kokeilemaan ”uutta” sateenvarjoani J

Mulla on aina ollut vähän huono karma sateenvarjojen kanssa. Yksi unohtui bussiin, toinen muljahti ympäri kovassa tuulessa, yksi unohtui lontoolaiseen ravintolaan (miten siinäkin maassa VOI unohtaa sateenvarjonsa), yksi RUOSTUI sateen jälkeen… Viime kesänsä tuli hankittua valkoinen sateenvarjo, vaikka silloin vallinnut keli huomioiden, vene olisi ollut parempi ostos. Valkoinen sateenvarjo ei suinkaan poistanut mustien kollegoidensa jättämään epäonnea. Loppukesästä auto pääsi huoltoon ja kunnon siivoukseen sisältä ja ulkoa. Saadessani auton takaisin kaikki oli niin kuin pitikin, paitsi että sateenvarjoa koristi liuta mustia sormenjälkiä! Himpula soikoon! Eihän niitä jälkiä saanut pois. Lyhyen kotona annetun palautteen jälkeen tuumasin, että ei hätää, tiedän mitä teen asialle. No nyt on viimein sormenjäljet peitetty. En enää muista kenen blogista alkuperäisen idean löysin, mutta tässä teille kuvat projektin alusta ja lopusta…

Tässä lähtötilanne. Aurinkoinen päivä. Sateenvarjo on viritetty ja tarvikkeet hollilla.

Ja tässä lopputulos

J

Nyt pitää vain jännittää onko sateenvarjo edelleen vedenkestävä maalaamisen jälkeen… Ja sitä ennen saanko pitsiunelmani auki vai onko maali liimautunut kiinni. Kerron miten kävi…

Kirjakuusi

Taannoin etsin netistä erilaisia tapoja kierrättää vanhoja kirjoja. Lopulta eksyn englanninkielisille sivuille, josta löysin vanhasta kirjasta taitellun joulukuusen. Mainio ajatus pieniin tiloihin tai allergiselle tai miksikäs ei myös viemisiksi joulukukkasen asemasta J

Alla kuvalliset ohjeet kirjakuusen tekemiseen.

Tarvikkeet:

• Vanha kirja
• Mattopuukko
• Liimaa
• Tähti
• Taittoluu (helpottaa sivujen taittelemista)
• Puukiekko

Eteneminen:

• Irrota kirjasta kannet mattopuukon avulla. Tarvitset yhteen kuusen 2 n.25sivun nippua, jossa kirjan sidos tai liima pitää sivut nippuna kiinni.
  

• Ota kiinni sivun oikeasta yläreunasta ja taita sidosreunan mukaisesti
  

• Taita sivun uusi taitos sidosreunan mukaisesti
  

• Taita kirjan alareunan ylittävä osa ylöspäin alareunan tasalta
  

• Taita muut nipun sivut samoin
• Kaksi valmista kuusenpuolikasta näyttää tältä

• Liimaa kuusenpuolikkaat yhteen (kuvassa näkyy myös taittoluu)

• Liimaa kuusen alle puukiekko ja latvaan tähti

Tuikkulautanen

Taas tuikkivat kynttilät J Ja jälleen leivontatarvikkeet ovat joutuneet uusiin tehtäviin. Jos ”tuikkulautasta” nimittäin tutkailee yhtään tarkemmin huomaa, että piirakkavuokahan se siellä on.  Hirvittävästi tarvikkeitakaan ei onneksi tarvita, joten toteuttaminen on sen puolesta helppoa ja nopeaa.

Tarvikkeet:

• Piirakkavuoka (alumiinia)
• Lämpökynttiläholkkeja (siis se mihin tuikku laitetaan)
• Popniittejä
• Popniittipihdit
• Pora ja sopiva terä

Eteneminen:

• Merkitse tussilla vuokaan mihin kohtaan aiot kynttiläholkit asetella. Huom! Kuvan versiossa piirakkavuoka on pohja ylöspäin ja tuikut pohjan päällä.
• Poraa vuokaan ja holkkeihin reiät popniittejä varten.
• Kiinnitä holkit vuokaan popniiteillä

Kuvan tuikkualustalle on laitettu valkoisia sydämiä koristeeksi.

Kynttilälyhty

Maanantain luukusta löytyy kynttilälyhtyjä kierrätysidealla. Sopivat hyvin siivousviikonlopun jälkeen. Ja kynttilälyhtyjähän ei koskaan voi olla liikaa J Tai niin olen ainakin antanut itselleni kertoa ja tuota neuvoa on tullut noudatettua tunnollisesti.

Tarvikkeet:

• Tyhjiä lasipurkkeja
• Lävistin (tässä käytetty lumihiutaletta)
• Kaavapaperia / silkkipaperia
• Puuliimaa (esim. Erikeeper)
• Vettä
• Pieni pensseli
• Pieni purkki (esim. viilipurkki)
• Juuttinarua
• Merisuolaa

Eteneminen:

• Jynssää lasipurkit puhtaiksi. Etikettien irrottaminen on välillä lievästi sanottuna haastavaa, mutta esim. pesusienen karkea puoli on yllättävän tehokas, kun purkkeja on malttanut liottaa riittävästi. Liimanpoistoaine (löytyy hyvin varustelluista autotalleista J ) on tarpeen sitkeimpien liimalaikkujen kanssa.
• Tee kaavapaperista / silkkipaperista lävistimellä kuvioita. Koska paperi on ohutta, se kannattaa taittaa useampaan kertaan, jotta leikkaaminen onnistuu (saat samalla myös useamman kuvion J )
• Sekoita pienessä purkissa liimaa ja vettä (n. 1/3 liimaa ja 2/3 vettä)
• Asettele kuvio purkinkylkeen ja sivele pensselillä vesi-liimaseosta varovasti kuvion päälle. Yritä pensselöidä mahdollisimman tarkasti (=vähemmän ylimääräistä liimaa purkin pinnassa = siistimpi lopputulos).
• Kun kuviot ovat kuivuneet, sido pätkä juuttinarua purkin kaulaan rusetiksi.
• Laita pohjalle hieman merisuolaa tai hiekkaa, jotta tuikku pysyy paikallaan purkin pohjalla.

Tyynyliinat

Tänään luukusta paljastuu nopea tuunausidea. 

Kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista kannattaa kakkuvuokien lisäksi poimia mukaan piparkakkumuotteja. Muotonsa säilyttäneitä, mutta muuten huonommassa kunnossa olevia muotteja voi käyttää vaikkapa kankaanpainantaan.

Keittiön penkki kaipasi viime jouluna tyynyihinsä uusia päällisiä. Kangasjemmasta löytyikin sopivasti kaksi tavallista, valkoista tyynyliinaa ja askatelukaapista punaista kangasväriä. Ja eikun hommiin…

Tarvikkeet

• Piparkakkumuotti
• Kangasväriä
• Pahvilautanen
• Silitysrauta
• Leivinpaperia / kaavapaperia

Eteneminen

• Pese tyynyliina pesuohjeen mukaan.
• Laita kangasväriä pahvilautaselle.
• Laita tyynyliinan sisälle esim. sanomalehteä, jotta kangasväri ei tule tyynyliinan läpi.
• Paina piparimuotin leveämmällä reunalla kuvioita kangasväriä käyttäen, ensin liinan toiselle puolelle.
• Anna kuvioiden kuivua rauhassa, jonka jälkeen voit kuvioida tyynyliinan toisen puolen.
• Anna kuvioiden kuivua.
• Silitä kangasväri kiinni pullossa olevan ohjeen mukaan. (Tyynyliinan ja silitysraudan väliin kannattaa laittaa kaavapaperia, jotta kuvio ei jää silitysrautaan kiinni. Mikäli kaavapaperia ei ole, voit käyttää leivinpaperia, jolloin silitysaika on pidempi, koska leivinpaperi eristää lämpöä.

Lisävinkki:

Vaihtamalla kangasvärin askartelumaaliin ja tyynyliinan pahviin, voit kuvioida vaikkapa kortteja tai lahjapaperia eikä silitysrautaa tarvita...