Pienet ballerinat

Säät ovat olleet varsin kesäiset viimepäivinä. Olemme poikien kanssa olleet ulkona suunnilleen koko päivän ruokailuja lukuun ottamatta. Pikkuveli on tehnyt makutestejä hiekkalaatikolla Peikkopojan estelyistä huolimatta ja Peikkopoika puolestaan on selkeästi nauttinut, kun pihalla on kaikenlaista puuhailtavaa. Pihaelämästä nauttiessa en ole oikein malttanut istahtaa koneen ääreen postausta tekemään ennen kuin nyt.

Taannoin käydessäni kankaitani läpi, löysin pienen palan kimaltavaa tylliä, josta ompelin pari vuotta sitten kaksi laukkua pikkuballerinoille. Mielessä käväisi, että siitä voisi saada balettihameen, jos ompelisin nuken Tilda-kirjojen ohjeille. Kaavat nukkeen minulla on jo valmiina, mutta tuumittuani totesin nuken olevan liian isoprojekti tällä hetkellä. Pikkuveljen päiväunien kestosta, kun ei aina ole takuita… Myöhemmin etsiessäni Pinterestistä kirjanmerkki-ideoita, törmäsin tyllitupsusta tehtyyn ballerinaan. Pakko oli kokeilla! 

Tiedän, että puuhelmiä on saatavilla myös valmiiksi piirretyillä kasvoilla, mutta koska käsittelemättömiä puuhelmiä löytyy omasta takaa, päädyin käyttämään niitä. Pitkään mietin, millä hiukset kannattaa maalata. Tavallinen askartelumaali saattaa lähteä vähintäänkin leviämään, jos sattuu kastumaan… Päätin kokeilla voiko kaapista löytyneellä liki kuivahtaneella kynsilakalla maalata puupalloa. Voihan sillä 😮 Karmea haju siitä kyllä tuli ja vaati lakkaa useamman kerroksen. Lakanlopulla sai juuri ja juuri maalattua tarvittavat pallot kahteen ballerinaan. Pallojen kuivuminen ei tosin tehnyt askarteluprojektista nopeaa, mutta työ oli helppo jättää kesken odottamaan jatkamista. Ballerinojen mekot tein tyllisuikaleista tupsukehikolla. Valmis tupsu oli melkoisen pörheä ja ballerinan kasvot jäivät kokonaan piiloon sovittaessani palloja paikoilleen. Ongelma ratkesi litistämällä mekkoa hieman ja ompelemalla sen muutamalla pistolla muotoonsa. Samalla sain varmistettua, että mekosta ei myöhemmin irtoa vahingossa tyllisuikaleita. Siitä huolimatta, että tupsut on tehty yhtä pitkistä tyllisuikaleista ja tupsukehikko on sama, mekoista tuli hieman eri muotoiset 😮

Samalla idealla voisi tehdä valkoisesta tyllistä lumikeijuja talveksi tai pastellinvärisistä kevätkeijuja. 

5. luukku, mosaiikkikuusi

Kaiken tohinan keskellä päätin marraskuussa käväistä Tampereen kädentaitomessuilla. Ihmeteltävää riitti tälläkin kertaa! Peikkopoika istuskeli isänsä kanssa katsomossa eväitä nautiskellen sillä välin kun kävin tekemässä ennakkoon suunnittelemani ihmettelykierroksen parissa hallissa. Vähän pettyneitä katsomossa oltiin, kun jostain syystä en suostunut kiinnittämään reppuuni Peikkopojan polkupyörän viiriä, jotta mun paikallistaminen siinä mutustuksen lomassa olisi ollut helpompaa.

Mosaiikkimyymälän piste ei alkuperäiseen suunnitelmaani kuulunut, mutta onneksi se sattui mukavasti reitille. Näytille oli laitettu mosaikkikuusia ja niiden tekemispaketteja. Pakettiin oli laitettu kaikki, mitä kuusen tekemiseen tarvitaan: styroksikartio, silikoniliimaa ja pieniä mosaiikkipaloja. Arvatkaapa nappasinko mukaan 😊

Viikon maltoin antaa paketin olla ennen kuin ryhdyin hommiin. Ihan niin helppoa palojen liimaaminen ei ollut, kuin saamassani ohjeistuksessa annettiin ymmärtää. Alkuun palat tuppasivat tippumaan pöydälle samalla kun laitoin uusia paikoilleen. Sitten hoksasin, että palat pysyvät paremmin, kun ensin laitain kartioon liimaa ja annan sen olla hetken ennen palojen laittamista. Johan loppui palojen tipahtelu. Paketista jäi jäljelle viisi mosaiikkipalaa ja alle puoli tuubia liimaa. Aika onnistunut pakkauskoko 😉

4. luukku, virkatut sydämet

Näitä virkattuja sydämiä on tullut väkerrettyä jokunen tässä syksyn aikana. Niiden ohje löytyi Novitan talvi 2018 lehdestä. Aloitusrenkaan lisäksi näissä on vain kaksi kerrosta ja langan paksuutta muuttamalla, voi vaikuttaa sydämen kokoon. Itse käytin näihin merinovillalankaa, jota oli jäänyt hieman jäljelle. Nopeasta valmistumisesta innostuneena virkkailin niitä useamman kappaleen. Tarkoitus oli laittaa niitä koristeeksi jouluna, mutta Peikkopojan hämmästynyt huudahdus korvissa vieläkin soiden, voi olla että jää laittamatta 😄 "Äiti, mitä sä teet?" Pikainen vilkaisu valmiiseen sydämeen ja silmät suurina "Iskä! Tuu kattoo! Äiti on tehny meille AAVEOMENOITA! Miks sä äiti oot tehnyt aaveomenoita?!" 

Että se siitä joulun tunnelmasta 😂 Ja nyt kun noita katsoo niin mitä näen... aaveomenoita...

14. PÄIVÄ

Itselläni ei varsinaisesti ole omaa avattavaa joulukalenteria tänä vuonna. Partiolaisten joulukalenteri huushollista löytyy ja sitä availlaa Peikkopojan kanssa. Poikaa tuntuu kiinnostavan enemmän miltä kalenteri MAISTUISI kuin mitä luukusta paljastuu. Parin käsityöblogin joulukalentereita olen kyllä muistanut käydä kurkistamassa.

Tänään tajusin, että itseasiassa mulla on joulukalenteri KASVAMASSA ruokapöydällä. Aamulla pitää silmät sikkurassa tihrustaa onko kasvu edistynyt ja pitääkö sitä ruokkia lisälämmöllä, eli kynttilällä. Te jotka tiedätte mitä suolan kasvattaminen on, voitte jättää tämän päivityksen väliin ja odotella seuraavaa luukkua. Mutta jos et tiedä mitä tarkoitan, saanko esitellä...

Suolapurkki!                                                                                              

• Tarvitaan siis lasipurkki (koon saat päättä itse).
• Pohjalle merisuolaa (laitoin karkeaa, koska sitä löytyi kaapista)
• Päälle kaadetaan keitettyä JÄÄHDYTETTYÄ vettä (kuulemma keitetyllä vedellä lopputulos kuultaa paremmin)

Ja tadaa! Parissa päivässä suola lähtee kasvamaan lasipurkin reunoja pitkin. Purkkia pitää säilyttää lämpimässä ja tosiaan kynttilällä suolan kiipeämistä voi nopeuttaa.

Näyttää aivan jäälle, eikö. Josko siis saisin tästä jäälyhdyn sisälle :) Ja kun en enää jäälyhtyä tarvitse, voin tiskata purkin puhtaaksi ja keksiä sille muuta käyttöä. 

13. luukku

Nämä tonttusisarukset on tehty pellavahuovasta. Aika veikeä kaksikko J Voi hyvin kuvitella kuinka topakka isosisko huolehtii pikkuveljestä joulukiireiden keskellä.

Tarvikkeet:

• Pellavahuopaa
• Pahvikartio tai verkkokartio (esim. kanaverkosta)
• Iso puupallo pääksi
• Pieni puupallo nenäksi
• Kangasta kaulaliinaan
• Nappeja tms. koristeita
• Juuttinaurua
• Lettinauhat (esim. villalankaa)
• Neula
• Lankaa
• Liimaa
• Sakset

Ohje:

• Leikkaa pellavahuovasta kartion peittävä kappale.
• Leikkaa toinen kappale hattua varten.
• Leikkaa (esim. punaisesta) huovasta suikale kaulaliinaksi (pituus riippuu tontun koosta)
• Liimaa pellavahuopapala kartion ympärille. Paina saumakohta huolellisesti.
• Ompele lakin takasauma kiinni.  Lakin alareunaa voi hieman venyttää, jolloin syntyy lakin lieri.
• Sovita lakki tontun päähän ja liimaa nenä paikoilleen.
• Limaa tontun pää paikoilleen.
• Tee juuttinarusta tontulle hiukset ja liimaa paikoilleen.
• Liimaa lakki kiinni.
• Kiedo kaulaliina kaulaan ja kiinnitä nutun napit.

Pientä piperrystä

Syyskausi voidaan julistaa nyt virallisesti avatuksi. Työporukan Marttakerho aloitti nimittäin jälleen kokoontumisensa pitkän kesätauon jälkeen. Ensimmäisen illan teemaksi näkyi muodostuneen virkkuukoukun kesytys. Toisinaan olemme päättäneet yhteisen aiheen illalle, kuten sytykeruusut tai huovutetut siivet, mutta pääsääntöisesti kokoonnumme ilman yhteistä teemaa, tällä kertaa tosin sattumalta kaikki väkersivät koukkujen kanssa. Toiset, miten se nyt menikään... työstivät suuria linjoja (suom. tekivät mattoja SUURELLA koukulla) ja toiset tekivät pientä piperrystä, kuten esim. tuo jämälangoista virkkaamani kukka. Lisää koristeita avainrinkulaan J Vaan eipä tuo olekaan ihan mikä tahansa kukka… Elokuun Suuri Käsityölehti kätki kansilehtien väliin mainion vinkin niille, jotka tuskailevat kärrykolikkojen kanssa. Itselläni ainakin on tapana auton lastaamisen jälkeen tiputtaa kärrykolikko ensimmäiseen ”vapaaseen” paikkaan, kuten kassinpohjalle, taskuun tai johonkin auton miljoonasta kolosta. Yritäpä taikoa se kolikko uudelleen käyttöön seuraavalla ostosreissulla… Onko joku oikeasti joskus onnistunut siinä?! No nyt on sekin ongelma ratkaistu, kun avainrenksussa paikka kärrypoletille. Kaksi samanlaista kukkaa vastakkain ja suuaukolla pienenpieni neppari. Lehden ohje oli siitä mukava, että tosiaan toimii muullakin langalla ja uloimpia kerroksia lisäämällä tai vähentämällä siitä saa juuri sopivan kokoisen J