18. Luukku, kettulapaset

Nämä veijarit matkaavat parhaillaan joululahjaksi, mutta koska saaja ei kummin blogia käy lukemassa, uskallan laittaa kuvan niistä jo nyt. Lapaset on tehty kärkikavennuksia ja korvia lukuun ottamatta Novitan lasten peruslapasen ohjeella. Lankana on 7veljestä. Kärkikavennuksien kohdalla kokeilin, miten käy... Hauskat näistä tuli. Peikkopoika tilasi jo itselleen samanlaiset. Saapa nähdä, mitä kummilapsi tuumaa…

12. Luukku, Klompelompe pipoja

Olen ihastunut kovasti Klomppelompen ohjeisiin, joita onneksi on julkaistu useamman kirjan verran lapsille ja löytyypä niitä ohjeita myös aikuisten neuleisiin. Tähän mennessä ohjeilla on syntynyt muutama pipo ja yksi hame (kuva tulossa myöhemmin). Monet Klomppelompen neuleista on tehty ihanan pehmeästä merinovillalangasta, joka ei kutita ja lämmittää mukavasti. 

Viime talven neuloin pojille samanlaiset lippapipot eli Vesselimyssyt (Klompelompe Ihania neuleita lapsille). Neulekuvio oli simppeli ja eteni jouhevasti. Lipan kohdalla piti hieman miettiä, mutta kyllä se ohje aukeni. Ilman lippaakin pipon olisi voinut jättää, mutta hauskat autoilijan lakit niistä tuli lipan kera. Peikkopoika leikki monta kertaa autoleikkiä keittiön penkillä pipo päässä ja Pikkuveli vierellä turvaistuimessa. Pojat olivat matkalla lappiin maasturilla 😀 Ilmeisesti lunta etsimään.

Toinen pipo on niin ikään Klomppelompe ohjeella tehty Peikkonen-myssy (Klompelompe Neuleita koko perheelle). Tuota ristikkokuviota oli hauska neuloa, vaikka siinä vähän laskea pitikin. Tupsun kiinnitin jälleen napin kanssa, jotta pipo on helpompi pestä.

Hernaria purkkiin

Se olisi sitten toukokuun puoliväli ja ulkona sataa lunta. En nyt aio vinkua, että joo mä toivoin lunta, mutta siitä on jo muutama kuukausi! 😒

Äitienpäivänä ei sentään satanut mitään ylimääräistä. Onneksi, sillä meillä äitienpäivää vietettiin pihaolympialaisten merkeissä. Aamupalan jälkeen meidän perhe suuntasi kohti kisojen suorituspaikkoja. Kenttäkuuluttajana toiminut Peikkopoika komensi poppoon nurmikolle, jossa kisat aloitettiin heittolajeilla. Suorituksista sanottakoon sen verran, että sanomalehtikeihäässä ja pallonheitossa entinen pesäpalloilija meni omilla metriluvuillaan ja Peikkopoika ja äiti kirittivät toisiaan 😉 Pikkuvelikin suoriutui mainiosti pallonheitosta melko omintakeisella tyylillään 😄

Heittopaikalta siirryttiin alapihan ympärijuoksuun, jonka kaikki erät menivät Peikkopojan nimiin. Kenttäkuuluttajan komennossa hengästyneet juoksijat jatkoivat tasataitoilemaan, eli tasapainoilemaan. Kilpailijoiden tuli kulkea kaadetun puhelinpylvään päästä päähän.

Kisat huipentuivat tarkkuusheittokisaan. Raksapenkin päälle oli aseteltu maalattuja peltipurkkeja, joihin tuli osua pienillä hernepusseilla. Jokaisella heittäjällä oli käytössä kolme hernepussia. Lajista muodostui hitti, joka jaksoi naurattaa Pikkuveljeä ja jossa kisattiin kierroksia enemmän kuin muistettiin laskea. 

Hernepussit ovatkin tämän postauksen varsinainen aihe. Pienet tetran muotiset hernepussit ovat juuri passelin kokoisia ja muotoisia heittämiseen. Ne sopivat mainiosti niin isompaan kuin pienempäänkin käteen. Eikä niiden ompeleminenkaan ole hankalaa.

Ompelin meille 12 hernepussia jämäkankaista. Leikkasin kankaista 10cm X 20cm kokoisia paloja (3kpl kustakin kankaasta). Taitoin kangaskappaleet kahtia lyhyet sivut vastakkain ja ompelin kaksi reunaa kiinni, kolmannen jäädessä auki kääntämistä varten (neljäs reuna on muodostuu taitteesta). Pussinsuu ommellaan kiinni, siten että ommeltu sivusauma osuu kohdakain taitetun sivun kanssa. Näin pussista tulee tetran muotoinen.  Täyttämisessä kannattaa olla tarkkana, että pussia ei tule täyttäneeksi liian täyteen, jolloin ompelusta muodostuu tuskien taival ulos pyrkivien herneiden tai jumiin jääneen pussin ansiosta. Peikkopoika keksi, että pussit voisi punnita, jotta ne olisivat samankokoisia. Punnitusoperaation myötä hernepussit painavat nyt suunnilleen 78g 😅

Tuossa ne nyt komeilevat valmiina seuraavaan kisaan. 

Peikkopoikaa lainatakseni ”Ei muuta kuin hernaria purkkiin!” 😂

Hämäyskoru

Aiemmin kerroin jo, että tilasin silikonihelmiä Nappikauppa Punahilkasta. Purulelun lisäksi tilasin tarvikkeita kaulakorua varten. Ajattelin kaulakorun helpottavan kantoliinan / kantorepun käyttöä, kun kyydissä keikkuva voisi mutustella korua. Kokemus opetti, että myös korvien tutkiminen oli helpompaa Pikkuveljen natustellessa helmiä. Helmet kiinnostivat siinä määrin, että Pikkuveli ei juuri kiinnittänyt huomiota ympärillä häärivään lääkäriin. Tavoite saavutettu siis, varsinainen hämäyskoru :D

Kaulakorun tekeminen oli nopeaa. Pujottelin ensin helmet sopivassa järjestyksessä valmiiseen satiininauhaan. Lopuksi lyhensin nauhan itselle sopivaksi ja varmistin, että turvalukko on kunnolla kiinni.

Koru on ollut kovassa käytössä!

Käytetyt tarvikkeet:

Satiininauha

Turvalukko

2kpl hexakon helmi 17mm, harmaa

1kpl hexakon helmi 17mm, vedensininen

2kpl 15mm helmi, vedensininen

2kpl 15mm helmi, valkoinen

2kpl 12mm helmi, valkoinen

Muotohemmot

Meillä on natusteltu Herra Hakkaraisia jo useampi vuosi Peikkopojan toimesta. Nyt myös Pikkuveli on päässyt Hakkaraisten makuun. Isoveli saa kyllä niin ihailevia katseita, tarjoillessaan Pikkuveljelle puolikkaan Hakkaraisen ruokailun jälkeen. Hakkaraispurkit ovat napakoita muovirasioita ja enhän minä niitä ole raaskinut heittää pois, kun ajattelin että niille varmasti keksii jotain järkevää käyttöä 😊 Purkkeja on kertynyt aika monta 😅, vaikka olenkin niitä lahjoittanut eteenpäin. Nyt Hakkaraisia saa kaupoista myös täyttöpusseissa, joten rasioiden kertyminen ainakin hidastuu.

Tässä taannoin värkkäiltiin Peikkopojan kanssa, Pikkuveljen vedellessä sikeitä ulkona, Muotohemmoja edellä mainituista purkeista. Näin kuvan tämän kaltaisista lajittelupurkeista Pinterestissä (luultavasti). Muotohemmot päätyvät todennäköisesti aikanaan työkäyttöön, mutta nyt niillä voi puuhastella näin kotioloissa. Idea on, että Muotohemmot syövät vain tietyn muotoista ”ruokaa”, kolmioita, neliöitä tai ympyröitä. Mitä muotoja Muotohemmo syö, selviää ruokaa odottavasta ammottavasta suusta :D Ruuat valmistin värillisistä ”hukkapapereista”, joita on jäänyt yli esim. kortteja askarrellessa.

Käytetyt tarvikkeet:

Muovirasioita

Kontaktivuovia (mustaa)

Irtosilmiä

Kontaktiliimaa

Värillistä paperia (ruuat)

(Laminointikalvoja)

Sakset

Aika hauskan näköisiä Muotohemmoista tuli. Peikkopoika niitä jo innokkaasti syötti sitä mukaan, kun leikkelin ”ruokia”. Naureskelin itsekseni, että näillä kavereillahan voisi olla serkkutapaaminen Numero- ja Kirjainhemmojen kanssa. Numerohemmot voisivat hotkia kortteja, joissa on oikea lukumäärä tai vaikkapa laskutoimitus, jonka tulos vastaa Numerohemmon numeroa. Kirjainhemmot voisivat puolestaan natustella tietyllä kirjaimella alkavia kuvakortteja… Voi näitä vaihtoehtoja on lukematon määrä! Jos purkkeja ei ole käytettävissä tusinoittain, voisi kylkeen liimata liitutaulukontaktimuovia, jolloin voi liidulla merkitä, mikä kaverille kelpaa syötäväksi. Silloin olisi ehkä myös hieman helpompi säilyttää niitä 😊

17.-18. luukku, Jumpsuit

Tämä jos mikä on kahden joulukalenteriluukun arvoinen 😉

Viime keväänä löysin Jujunan verkkokaupan, josta on mahdollista tilata kaavoja (osa on ilmaisia ja osa maksullisia). Kaavat voi tilata, joko sähköisenä suoraan sähköpostiin ja tulostaa sieltä tai sitten perinteisesti kirjepostina. Kaavoja on joka lähtöön, mm. tonttulakki, housuja, paitoja, lapsille ja aikuisille. Sähköpostikaavat ainakin tulevat nopeasti perille.

Kaavavalikoimasta löysin itselleni mekkojen kaavapaketin ja Peikkopojalle Jumpsuitin. Vähän tuo Jumpsuitin ompeleminen arvelutti... huppu ja vinovetoketju tuntuivat haastavilta jo ihan vain ajatuksena, mutta pakko oli kokeilla. Jujuna on julkaissut blogissaan kuvalliset ompeluohjeet, jotka kieltämättä tekivät ompelusta huomattavasti helpompaa kuin olin kuvitellut.

Alla lopputulos. Kangas on Metsolan ja raidalliset resorit Jyväskylän kangaskaupasta (verkkokauppa). Koska Peikkopoika kasvaa rikkaruohoa nopeammin, näyttää siltä että uudelle haalarille olisi tarvetta...

10. luukku, kuppikakut

Viime vuonna laitoin tänne kuvan virkatuista kekseistä. "Kahvilan" tuotevalikoimaa olen sen jälkeen laajentanut kuvassa olevilla kuppikakuilla sekä jäätelöpuikoilla ja tikkareilla (pitääkin muistaa laittaa kuvat niistäkin).

Kuppikakkuja varten tarvitaan pahvisia kuppikakkuvuokia, massapalloja, kreppipaperia, liimaa ja korteeksi pieniä helmiä tms.

1. Kietaise massapallon ympärille kreppipaperia (liima kannattaa laittaa vain pallon alaosaan, jotta kreppipaperi ei värjää koko palloa).
2. Laita liimaa kuppikakkuvuuan pohjalle ja paina massapallo tiukasti kiinni.
3. Koristele lopuksi massapallon päällinen (mikäli haluat).

1. luukku, lapaset

Joulukuu on täällä taas! 

Perinteinen joulukalenteri on tarkoitus laittaa jälleen käyntiin.

Aloitetaan helpolla lapasvinkillä. Peikkopoika kasvaa pituutta nopeammin kuin rikkaruoho ja syksyn viiletessä huomasin, että lapaset ja villasukat ovat jääneet auttamattomasti pieneksi. Ei auttanut muu kuin pakata syyslomareissulle puikot mukaan. Peikkopojan kanssa käytiin pientä neuvonpitoa siitä, mikä lanka otetaan… Mutta mieleiset löytyivät lankalaatikon kätköistä. Novitan peruslapasten ohjeella mentiin ja lankaa riitti hyvin vielä niihin villasukkiinkin. Raidat ovat hauskoja, mutta aina ei jaksaisi laskea kerroksia ja kuljettaa lankoja nurjalla. Siispä päädyin neulomaan lapaset kahdella värillä peilikuviksi. Ensimmäisen sovituksen yhteydessä huomasin, että olin tehnyt vasemman lapasen yläosan vihreällä sen enempää ajattelematta, ihan oikeasti en miettinyt tätä ennakkoon.  Nyt kun eteisestä kuuluu ”Kumpaan käteen?” voin huikata ”Vihreä vasempaan.” 😇 😋

3. Luukku, keksit

Maistuuko keksi? Näitä on tänä syksynä tehty oikein urakalla… Vähään aikaan en ehkä halua nähdä yhtäkään balleriina- tai dominokeksiä! En oikeaa enkä leikki. Keksit nopeita tehdä, eikä niihin kulu hirvittävästi lankaakaan. Ihan mainio lahjaidea siis. Näitä on viety tuliaisiksi ja kotiinkin on tarkoitus jättää muutama. Töihin vien parikymmentä, näillä kun voi harjoitella laskemista. Villi veikkaukseni on, että keksien laskeminen motivoi enemmän kuin nappien… Kaverille näitä on menossa koululaisten jakolaskuharjoituksiin.

Ohjeen dominokekseihin löysin –blogista ja samassa paikassa oli myös balleriinakeksien ohje. Lankana kokeilin Adlibriksen puuvillalankaa, toimii. Täytteenä on omista varastoista löytyneitä valkoisia jämälankoja.

2. Luukku, villasukat

Työmies tarvitsee työmiehelle sopivat sukat. Nämä villasukat kuuluvat Peikkopojalle. Kyllä, ne ovat tarkoituksella eriväriset, vaikka ovatkin samaa paria  Sukan vartta koristavat vasarat ja kiintoavaimet (jakoavain ei ole sama asia, kuten olen saanut oppia) :)

Sukkien ohje on Tamitarhan Niina Laitisen Tools (ohje löytyy täältä).  Lankana on Novitan Wool. Ohut lanka tekee sen, että ne taipuvat lapsen jalkaan hyvin ja mahtuvat saappaisiin. Se että nuo sukat on tehty pelikuviksi, on aika hauska idea, sillä kerä kumpaakin lankaa riitti mainiosti eikä ylimääräistä hirvittävästi jäänyt.

Vähän olen tuota ohjetta silmäillyt sillä silmällä, että siitä saattaisi saada puikkoja ja lankoja vaihtamalla sukat myös aikuisen jalkaan… Pitää kokeilla toimiiko ajatus käytännössä.

15. Luukku, huivi

Vaihteeksi jotain pienille sopivaa. Peikkopojan kuolauskautta odotellessani ompelin pari trikoista "kuolalappua" valmiiksi. Löysin simppelin kaavan netin uumenista (linkki). Lopulta kuolalapuista tulikin kaulahuiveja ulkoilua varten 😃

Nyt syksyllä kylmien kelien saapuessa kaivoi tuon hyväksi havaitun kaavan esiin. Lopputuloksena puoliksi trikoosta ja puoliksi fleecestä ommeltu huivi. Päällipuolella on Paapiin Reppunalle-kangasta mustikan sinisenä ja alla varastosta löytynyttä vaaleansinistä fleeceä ja kiinnittämistä varten valkoinen neppari. Huivi on ollut ahkerassa käytössä😊

12. Luukku, päiväpeitto

Tämä on suhteellisen helppo ja nopea idea toteutettavaksi. Löysin Peikkopojan sänkyyn sopivaa tikkikangasta nallekuosilla poistopalojen joukosta. Päiväpeiton reunat huolittelin kanttinauhalla. Muuta kankaalle ei sitten tarvinnutkaan tehdä 😊

7. Luukku, essu

Taas tuttua muumikangasta... tällä kertaa essun muodossa 😊

Peikkopoika on innokas kokki ja leipuri. Mitat ja purkit ovat yleensä kadonneet Peikkopojan leikkeihin. Koska leipoessa jauhot pöllyävät ja mausteet ovat välillä vähän siellä sun täällä, Peikkopojan essu tulee todelliseen tarpeeseen. Vahakangas on hankittu Finlaysonin tehtaanmyymälästä useampi vuosi sitten. Kaappien kätköistä sitä kuitenkin vielä löytyi sopiva pala tähän tarkoitukseen. Kaavana käytin valmista lasten essua (helman pyöristyksen tosin jätin pois ja lisäsin taskun). Vahakangas sinänsä ei tarvitse minkään valtakunnan huolittelua, mutta näyttää kyllä siistimmältä kanttinauhalla kierrettynä. Käytin vinokanttinauhaa (ihan vain noiden hauskojen pilkkujen takia) ja siksi pilkkurivit menevät reunoilla vinoon 😊 Varasin summamutikassa kanttinauhaa tähän essuun 4m ja sitä jäi jäljelle n.30cm.

Miten homma etenee:

1. Piirrä vahakankaan nurjalle puolelle haluamasi kokoinen essu (saumavaroja ei tarvita) ja tasku saumavarat huomioiden.
2. Ompele taskukappaleen yläreunaan kanttinauha. Muista kiinnittää kanttinauha ja essu oikeat puolet vastakain yläreunat kohdakain. 
3. Taita kanttinauha nurjalle puolelle taitteelta ja ompele kiinni työn oikealta puolelta.
4. Ompele kanttinauha samalla tavalla esuun ylä- ja alareunaan. 
5. Ompele kanttinauha essun suorille sivuille.
6. Mittaa kanttinauhasta pätkä, joka riittää solmimisnauhoiksi kiertäen kädentiet ja niskalenkin.
7. Kiinnitä lopuksi tasku paikoilleen.

HUOM! nuppineulojen sijaan kannattaa käyttää vaikka maalarinteippiä kappaleiden kiinnittämiseen (välttyy turhilta reijiltä).

Kanttinauha ja taskun yläreuna oikeat puolet vastakain, yläreunat kohdakain.

Kanttinauha essun ylä- ja aläreunassa oikeat puolet vastakain.               

Valmis!

5. Luukku, lippapipo

Tässä näitä menneitä ja tulevia päivityksiä tarkastellessani huomasin, että Peikkopoika kulkee niissä mukana hyvinkin tiivisti 😊 kieltämättä ne käsityöt, mitä on ylipäätään tullut tehtyä, ovat tulleet Peikkopojan käyttöön. Tai ainakin idea on lähtenyt jostain hänelle värkätystä. Ja niin tälläkin kertaa.

Nosh lienee tuttu vaatteineen ja kankaineen. Noshin sivuilta löytyy myös muutama ilmainen ladattavissa oleva kaava. Sieltä löytyy tämän kyseisen lippapipon kaava. Ja mikä parasta, myös aikuisten koossa. Itse ompelu on nopeaa. Aikaa menee tukikankaan kiinnittämiseen, mutta ei siihenkään valtavasti 😉

Mielestäni kaavaan mitoitus pitää aikas hyvin kutinsa, joten niihin en muutoksia tehnyt. Ohjeessa puhutaan lipan vahvistamisesta. Itse käytin siihen tarkoitukseen kiinnisilitettävää huopamaista tukikangasta, jota löytyi valmiiksi kaapista. Jossain verkkokaupassa olen kyllä törmännyt ohuesta muovista tehtyihin lippakovikkeisiin, mutta en todellakaan muista missä niitä oli. Huopavahvike on ajanut asian riittävän hyvin. Peikkopojan kaksi lippapipoa ovat pitäneet käytössä hyvin muotonsa.

4. Luukku, reppu

Tämä joululahjaidea ei ole ihan nopeimmasta päästä eikä se kaikista helpoinkaan, mutta ilahduttaa varmasti saajaansa. Peikkopojan aloittaessa päiväkotiuransa, pohdin pitkään mistä löytyisi sopiva ”kerhoreppu”, jossa voisi kuljettaa päivittäin uninallen ja tutin sekä mahdolliset pyykkipussit ja varavaatteiden päivitykset. Valmiit Ryhmä Hau –reput ja vastaavat eivät oikein innostaneet, varsinkin kun heppu itse ei varsinaisesti fanittanut vielä mitään. Ihastellessani Villa ja Villa blogin naisten ompeluksia törmäsin Kånken repusta inspiraatiota saaneeseen reppuun. Blogista löytyi mitä mainioin kuvitettu ohje, jota tunnollisesti seuraamaalla valmistui pikkureppu juuri sopivasti ennen päiväkotiin lähtöä. Kahteen suuntaan aukeava vetoketju tuotti hankintavaiheessa hieman päänvaivaa, sillä sen ei tuntunut kuuluvan oikein minkään verkkokaupan valikoimaan. Mutta tällä kertaa apu löytyi lähempää kuin osasin aavistaa. Paikallisesta nappikaupasta vetoketjua etsiessäni tarjoutui myyjä tekemään minulle sellaisen! Eikä siinä kauan mennyt, kun pitkään vetoketjuun oli saatu pujotettua toinen vedin ja vetoketju on toiminut kuin unelma. Kangas on Eurokankaasta löytynyt Sunbrella, jota voi käyttää sisä- ja ulkotekstiileihin. On siis suht helppo pitää puhtaana eikä säikähdä pientä sadetta. Tukihuopa, valkoinen neppari ja vuorikankaana käyttämäni puuvillakangas löytyivät valmiiksi varastoistani.

Repun etukappaleeseen silitin Peikkopojan nimen (poistin kuvasta). Kummitäti oli jostain löytänyt kiinnisilitettäviä nimitarroja. Yllättävän hyvin tuntuu pysyvän kiinni, vaikka reppu todellakin kulkee päivittäin mukana. Peikkopoika kantaa välillä reppua selässään tai vetää perässään (olisi vissiin pitänyt laittaa vielä renkaatkin alle 😉).

3. Luukku, muumipussukka

Tämä reissupussukka sopii hyvin (melko) nopeaksi joululahjapuuhaksi. Muumipussukka tuli meillä ajankohtaiseksi, kun lähdimme ensimmäiselle reissulle Peikkopojan kanssa. Nyt samaan pussukkaan mahtuvat niin vanulaput kuin kuumemittari ja hammasharja sekä muut tykötarpeet reissuja varten. Hyvin toimii 😉 Kuvalliset ohjeet pussukkaan löytyvät Villa ja Villa blogista. Ohje antaa hyvät vinkit siihen, miten saat pussukasta juuri itsellesi sopivan kokoisen. Peikkopojan pussukassa käytin vahakangasta päällipuolella ja ohutta sadetakkikangasta sisäpuolella. Kankaat ja vetoketju löytyivät omista varastoista valmiiksi 😊 Kangasvalinnoista johtuen pussukka on helppo pitää puhtaana.

1. Luukku, tonttulakki

Joulukuu on täällä taas. Viime vuonna joulukalenteri päättyi ennen aikojaan puhkeavien hampaiden ja olemattomasti nukuttujen öiden aiheuttamaan jouluruuhkaan. Tänä vuonna yritetään päästä aattoon asti ja jatkaa aktiivisemmalla otteella ensi vuonna.

Luulin saaneeni hyvän idean, kun päätin tehdä Peikkopojalle oman tonttulakin ihan itse. Äiti oli projektista ja lopputuloksesta enemmän innoissaan, kuin lakin uusi omistaja. Sanat eivät vielä riittäneet, mutta katse sen kyllä kertoi "ÄLÄ KUVITTELEKAAN, ETTÄ LAITAN TUOTA PÄÄHÄNI". Katsetta seurasi ponteva päänpyöritys ja suun mutristus.😃 Siinä ei minkään valtakunnan maanittelut auttaneet. Nallekin sai lakkia kokeilla, mutta siihen se sitten jäi. Päätös mikä päätös. Koska itsekin tarvitsen tonttulakkia töissä, surautin samaisesta kankaasta myös itselleni lakin. Lakki päässä yritin houkutella myös Peikkopojan tonttuilemaan kanssani. Tuloksetta. Iskä keksi tuumata, että kaikki pakukuskit käyttävät tonttulakkia ajaessaan. (Pakettiautot ovat ihan ykkösiä Peikkopojan mielestä) Ja niin vain poika laittoi lakin päähän ja lähti huristamaan pahvilaatikkoautollaan. Matkan tekoa ei kauan kestänyt, kun lakki jo lensi leikkiauton ikkunasta. Taisi heppu hoksata, että ei iskäkään tonttulakki päässä pakettiautoa aja...

Tästäkin huolimatta tonttulakki tuntui ainakin omassa päässä aika mukavalta. Lakit on ommeltu Eurokankaan raitatrikoosta. Varasin 150cm leveää kangasta 50cm ja siitä sai yhden lasten ja kaksi aikuisten tonttulakkia. Peikkopojan lakilla on korkeutta 36cm + saumavarat ja aikuisten lakilla 46cm + saumavara. Kulkuset löytyivät kaappien kätköistä. Kaavana aikuisten lakissa käytin Suuren Käsityö-lehden nettisivuilla pari vuotta sitten ollutta kaavaa (hieman muokattuna tosin) ja Peikkopojan lakki on saanut mallinsa Suuri Käsityö-lehdessä  11-12/2010 ollutta kaavaa mukaille (koko on suurempi).

15. PÄIVÄ

Jo on aikoihin eletty! Täällä tuli edellisyön lunta!! Ihan on kuulkaas sen verran, että pihaa voi juuri ja juuri sanoa valkoiseksi. Niin kauniin näköisiä olivat puut aamulla, että hyvä kun muisti aamupalaa syödä.

Tämän päivän käsityö liittyy mieltymyksiini heijastimia kohtaan. Roikkuvat heijastimet ovat hieman hankalia lasten vaatteissa. Jostain kumman syystä naperot jäävät aina kiinni heijatimistaan jonnekin ja naps - se oli heijastimen menoa se. Neonkeltaiset heijastinliivit ovat varsin turvallisia, mutta... eivät niin silmäystävällisiä (mikä kai on osa tarkoitustakin). Päätinkin muokata tuota pelastusliiviksikin kutsuttua turvavarustatta hieman pehmeämpään muotoon. Taikaviitoiksihan noita nykyään kutsutaan ja uudistamiseen on lähtenyt tänä syksynä moni muukin. Enkä minäkään viime talvena suinkaan ollut ensimmäinen, joka puuhaan ryhtyi. Näitä on näkynyt mm. messuilla jo aiemmin. 

Tämä päätyi siskon tytölle joululahjaksi viime vuonna. Kankaana olen käyttänyt fleeceä ja sivuilla olevat mustat härpäkkeet ovat kuminauhaa. Heijastinliivi mahtuu siis muhkeammankin toppahaalarin päälle. Eteen ja taakse ompelin tavalliset heijastinnauhat. Lisäksi silitin toiselle puolelle kukan ja toiselle saajan nimen. Kukka ja nimi olivat valmiita kamaa (löytyi Pikku Piltin valikoimista). Varsinaista kaava käytössäni ei ollut, vaan sovelsin lasten valmista heijastinliiviä (sellaista, joka kiinnitetään tarroilla edestä) ja takin kaavaa. Ja muistin jopa laittaa piirtämäni kaavan talteen!

11. PÄIVÄ

Vesisade piiskaa ikkunoita, mutta ei anneta sen häiritä. Saattaahan näitä tontun tossuja päästä kokeilemaan, vaikka pakkanen ei niin kovin paukkuisikaan ulkona. Oikesti huovutetut tossut tulevat Peikkopojan käyttöön, mutta voisivathan ne toimia myös joulukoristeina. Siinä sitä riittäisi ihmettelemistä, kun tontun tossut löytyisivät aamulla lipaston päältä :)

Tossujen ohje on täältä. Käytin tossuihin Novitan Huopanen-lankaa ja varteen Noviten 7-veljestä-lankaa. Huopastahan ei valmiteta enää (yllätys että sitäkin jemmasta löytyy), mutta Novitan Joki ajaa saman asian. Huovutin tossut kahteen kertaan 40asteen pesuohjelmalla. 

Jotenkin tuossa kuvassa tossut näyttävät eri kokoisilta, mutta kyllä ne yhtä suuret ovat. Varren resorissa on 40 silmukkaa 2oikein-2nurin. Hieman palmikolta näyttää, mutta resori itseasiassa kiertää. Eli ensin tavallisesti joustinneuletta 4krs ja sitten joustin siirtyy yhden silmukan verran vasemmalle aina 4krs:n välein. Simppeli joustinneule, johon saa lisää eloa tuolla siirrolla.

Ennen huovuttamista

Huovuttamisen jälkeen

Varren kera

4. PÄIVÄ

Eläimellistä menoa luvassa :)

Nämä lapset ja sukat ovat itseasiassa peikkopojan. Pingviinit mahtuvat vielä ja kettut olivat käytössä keväällä. Joulukalenteriin ne päätyvät siksi, että samoilla konsteilla voi kuvioida helposti myös isompien lasten ja miksei aikuistenkin lapasia ja sukkia. 

Pingiviini-lapasten ohje löytyy Sanna Vatasen Jämälanka-kirjasta. Pingiviinin silmät ja nokka tehdään lapaseen jälkikäteen neulan kanssa silmukoita jäljitellen.

Nämä repolaiset ovat ehdoton suosikkini :) Väkisinkin käy hymyilyttämään, kun noita myhäileviä kettuja katselee. Kettujen korvat, silmät ja kuono on tehty jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Ohje lapasiin löytyy täältä. Sukkiin sovelsin samaa kuviota ja Novitan ohjeista löytyvää sukan ohjetta. Pakko tunnustaa, että isompia repolaisia varten on jo lanka odottamassa.... Ai niin ja pitää muistaa mainita, että tuo lempeä oranssi löytyi Lankavan valikoimista.