20. Luukku, heijastimia

Heijastimia ei koskaan voi olla liikaa, kuten olen tainnut mainita jo aikaisemminkin. Pitää muistaa, että kaikkia ei lasketa virallisiksi heijastimiksi. Virallisissa heijastimissa on CE-merkintä ja ne on testattu. Tässä postauksessa olevat heijastimien lisäksi tarvitaan oikeita heijastimia, mutta lisäkimmellys ei ole pahitteeksi.

Kesällä minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä blogiyhteistyötä Nappikauppa Punahilkan kanssa 😀 Lupasin yhteistyön merkeissä tehdä postauksen heijastinhelmistä, joita löytyy verkkokaupan valikoimista erikokoisia ja värisiä. Valkoisen sävyisiä helmiä on saatavilla omina pusseinaan. Värilliset helmet ovat sekoituspussissa, jolloin tietyn värin määrää ei voi taata. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee tilausta. Pienillä helmillä tehdessä helmikuviosta tulee tiivis ja selkeä, mutta toki myös heijastinpinta on silloin pienempi.

Helpoin tapa käyttää heijastinhelmiä on ommella niitä kiinni esim. pipoon tai takin helmaan (olen nähnyt kyseisiä helmiä mustan villakangastakin helmassa, eikä näyttänyt ollenkaan hullummalta). Moni on varmasti myös nähnyt sudenkorentoheijastimia, joissa korennon siivet on tehty heijastinkankaasta ja vartalo tavallisista helmistä. Nyt nuo vartalon helmet voi korvata heijastavilla versioilla.

Helmiä voi myös punoa kuten mitä tahansa muitakin helmiä. Netti ja etenkin Pinterest on pullollaan erilaisia ohjeita ja vinkkejä helmien punontaan. Roikkuvia heijastimia tehdessäni huomasin, että koruvaijeri on liian löysä isompien heijastimien punontaan, mikäli haluaa punotun kuvion säilyvän selkeänä. Kappaleet pysyivät paremmin muodossaan, kun helmet pujotteli ohueen rautalankaan. Helmet voi myös ommella kiinni esimerkiksi paksuun huopaan, jolloin taakse voi kiinnittää rintaneulan käyttöä varten.

Alla muutama vinkki, mitä helmistä voi tehdä. Kuvista on nähtävissä ainakin suunnilleen, miten rautalanka kulkeen helmien lomassa. Rohkeasti vain kokeilemaan! Pahinta mitä voi sattua on, että työtä pitää purkaa tai sommitelma ei miellytäkään silmää, jolloin työn voi aloittaa alusta ja kokeilla jotain muuta.

Näihin liimasin taakse koruneulan. Pienien valkoisten helmien "uloin kehä" on tehty viimeikseksi. Sen voi tehdä myös erillisellä rautalangalla. 

Isot valkoiset helmet sekä pinkit helmet on pujotettu korvakorurenkaaseen. Pienet valkoiset helmet kiertävät ympäri erillisen rautalangan kanssa.

Pyöreän muodon voi punoa myös ilman kehikkoa.

4. Luukku, id-korttihelmet

Jatketaan tänään eilisen teemalla. Kesällä tosiaan löysin liikkeen, jossa myytiin tähden- ja sydämenmallisia avainrenkaita. Samassa paikassa myytiin myös jojoja id-kortteja varten. Siis niitä hissilipuista tuttuja vempaimia, joissa klipsi kelautuu takaisin. Hinta ei päätä huimannut, joten tilasin kokeeksi kahdenlaisia. Ennen äitiyslomalle jäämistä ehdin käydä kuvassa id-korttia varten. Kortinpidikkeen mukana tuli kankainen nauha, jossa ei ole turvalukkoa, joten sellaisena sitä en voi käyttää. Tuumailin, että jojoa hyödyntämällä voisin kiinnittää sen joko vaatteessa olevaan taskuun tai avainnauhaan päivän ajaksi. Jotta mokoma ei häviäisi laukunpohjalle, päätin tehdä helminauhan laukkuun kiinnittämistä varten (helminauhan saa vaikka laukun sangan ympäri). Helmet, helmivaijeri ja isompi kiinnityshaka löytyivät jo valmiiksi.

 

Jäljellä on vielä yksi ongelma ennen kuin tämän saa käyttöön. Äitiyslomani alkutaipaleella työkaverini soitti ja kyseli naureskellen, milloin olen tulossa korttia hakemaan. Äänensävystä oli pääteltävissä, että kortti ei nyt mennyt kuin Strömsössä. 😬 Olin aivan varma, että silmälasini linssit ovat perinteisen kaavan mukaan hohkaneet vihreinä, joten olen kuvassa "kurkut" silmillä. No, ne silmälasit taisivat lopulta olla se ainut kohdallaan oleva asia siinä kortissa. Tehtävänimike on väärä ja pääni on hädin tuskin mahtunut kuvaan. Kuvan rajaus on niin tiukka, että korvakoruni hipovat kuvan reunoja. Pidä sitä sitten julkisesti. 😕 (Voikohan siihen ottaa uuden kuvan kotona, kun kortti pitää kuitenkin uusia...)

Pienet ballerinat

Säät ovat olleet varsin kesäiset viimepäivinä. Olemme poikien kanssa olleet ulkona suunnilleen koko päivän ruokailuja lukuun ottamatta. Pikkuveli on tehnyt makutestejä hiekkalaatikolla Peikkopojan estelyistä huolimatta ja Peikkopoika puolestaan on selkeästi nauttinut, kun pihalla on kaikenlaista puuhailtavaa. Pihaelämästä nauttiessa en ole oikein malttanut istahtaa koneen ääreen postausta tekemään ennen kuin nyt.

Taannoin käydessäni kankaitani läpi, löysin pienen palan kimaltavaa tylliä, josta ompelin pari vuotta sitten kaksi laukkua pikkuballerinoille. Mielessä käväisi, että siitä voisi saada balettihameen, jos ompelisin nuken Tilda-kirjojen ohjeille. Kaavat nukkeen minulla on jo valmiina, mutta tuumittuani totesin nuken olevan liian isoprojekti tällä hetkellä. Pikkuveljen päiväunien kestosta, kun ei aina ole takuita… Myöhemmin etsiessäni Pinterestistä kirjanmerkki-ideoita, törmäsin tyllitupsusta tehtyyn ballerinaan. Pakko oli kokeilla! 

Tiedän, että puuhelmiä on saatavilla myös valmiiksi piirretyillä kasvoilla, mutta koska käsittelemättömiä puuhelmiä löytyy omasta takaa, päädyin käyttämään niitä. Pitkään mietin, millä hiukset kannattaa maalata. Tavallinen askartelumaali saattaa lähteä vähintäänkin leviämään, jos sattuu kastumaan… Päätin kokeilla voiko kaapista löytyneellä liki kuivahtaneella kynsilakalla maalata puupalloa. Voihan sillä 😮 Karmea haju siitä kyllä tuli ja vaati lakkaa useamman kerroksen. Lakanlopulla sai juuri ja juuri maalattua tarvittavat pallot kahteen ballerinaan. Pallojen kuivuminen ei tosin tehnyt askarteluprojektista nopeaa, mutta työ oli helppo jättää kesken odottamaan jatkamista. Ballerinojen mekot tein tyllisuikaleista tupsukehikolla. Valmis tupsu oli melkoisen pörheä ja ballerinan kasvot jäivät kokonaan piiloon sovittaessani palloja paikoilleen. Ongelma ratkesi litistämällä mekkoa hieman ja ompelemalla sen muutamalla pistolla muotoonsa. Samalla sain varmistettua, että mekosta ei myöhemmin irtoa vahingossa tyllisuikaleita. Siitä huolimatta, että tupsut on tehty yhtä pitkistä tyllisuikaleista ja tupsukehikko on sama, mekoista tuli hieman eri muotoiset 😮

Samalla idealla voisi tehdä valkoisesta tyllistä lumikeijuja talveksi tai pastellinvärisistä kevätkeijuja. 

Hämäyskoru

Aiemmin kerroin jo, että tilasin silikonihelmiä Nappikauppa Punahilkasta. Purulelun lisäksi tilasin tarvikkeita kaulakorua varten. Ajattelin kaulakorun helpottavan kantoliinan / kantorepun käyttöä, kun kyydissä keikkuva voisi mutustella korua. Kokemus opetti, että myös korvien tutkiminen oli helpompaa Pikkuveljen natustellessa helmiä. Helmet kiinnostivat siinä määrin, että Pikkuveli ei juuri kiinnittänyt huomiota ympärillä häärivään lääkäriin. Tavoite saavutettu siis, varsinainen hämäyskoru :D

Kaulakorun tekeminen oli nopeaa. Pujottelin ensin helmet sopivassa järjestyksessä valmiiseen satiininauhaan. Lopuksi lyhensin nauhan itselle sopivaksi ja varmistin, että turvalukko on kunnolla kiinni.

Koru on ollut kovassa käytössä!

Käytetyt tarvikkeet:

Satiininauha

Turvalukko

2kpl hexakon helmi 17mm, harmaa

1kpl hexakon helmi 17mm, vedensininen

2kpl 15mm helmi, vedensininen

2kpl 15mm helmi, valkoinen

2kpl 12mm helmi, valkoinen

Purtavaa pienelle

Mikä nauraa niin kuin aurinko?

Mikä itkee niin kuin kuu?

Mille meidän isä irvistelee:

Baby, I love you!

Mikä kaikkien on suosikki?

Jopa naapuritkin tykkää?

Mitä kaikki pihan lapset

kilvan kärryillämme lykkää?

Se on se meidän uusi vauva,

nimeä en muista.

Se joskus karjuu niin

et pikkulinnut tippuu puista.

(Rasinkangas)

Että sellaisia kuulumisia tänne 😊 tosin uusi vauva on jo päälle 8 kuukauden ikäinen. Peikkopoika hoitaa isoveljen hommia tyylikkäästi, vaikka nyt kierien ja ryömien ninjamaisen ketterästi liikkuva pikkuveli vaaniikin uhkaavasti pieniä legoja 😊 Peikkopoika on päässyt harjoittelemaan räjähtävää lähtönopeutta rynnätessään pelastamaan legomaasturia ja työkalujaan, sillä pikkuveli on mitä ilmeisemmin perehtynyt tekemään lujuusmittauksia hampaillaan.

Aika merkillinen on ollut tämä äitiysloma-aika. Ensin kesällä päiviteltiin helteitä, syksykelit venyivät talven yli ja lumi jäi tulematta. Kevätsäistä ehdittiin jo tovi nauttia, niin eikös nyt ole sitten ollut maa valkoinen jo muutamaan otteeseen.  Lisäksi nyt ollaan kuuruiltu (kuten varmasti moni muukin) jo toista kuukautta kotona keskenämme korona piilossa. Peikkopojan harmiksi uimakoulu jäi kesken ja synttäreitä vietettiin oman perheen voimin. Poikien isän työmatka lyheni kertaheitolla, kun aamulla matka käy yläkertaan työpöydän ääreen. No näillä mennään nyt ja katsotaan, mitä seuraavaksi. Jos vaikka saisi viimein pyyhkäistyä pölyt blogin sivuilta ja siinä samalla saisi itsekin muuta ajateltavaa.

Aloitetaan siis blogin elvytys ja ensimmäinen postaus olkoon pikkuveljen kunniaksi.

Tilasin aikoinaan Peikkopoikaa sekä kummipoikaa varten Nappikauppa Punahilkasta tarvikkeita tuttinauhaan. Pikkuveli ei tuteista perusta, joten tuttinauhoille ei ole ollut käyttöä. Sen sijaan purulelut ovat olleet kovassa käytössä, kiitos KAHDEKSAN hampaan! 😂 Päädyin tilaamaan silikonisia helmiä kaulakorua sekä purulelua varten. Silikoniset helmet ovat turvallisia pureskella ja ne saa puhtaaksi huuhtomalla lämpimällä vedellä. Itse tilaaminen kävi näppärästi. Valikoima on tosin niin laaja helmien muotojen, värien ja kokojen suhteen, että verkkokaupan selaamiseen kannattaa käyttää tietokonetta tai tablettia puhelimen sijasta. Samasta paikasta sain myös muut tarvikkeet, kuten nauhan ja muovisen turvalukon. Tilaus toimitettiin parissa päivässä postilaatikkoon ja pääsin mallailemaan helmiä järjestykseen.

Käytetyt tarvikkeet:

1kpl pururengas, minttu

2kpl tähti, harmaa

3kpl 19mm helmi, minttu

2kpl 19mm helmi, valkoinen

3kpl 15mm helmi, harmaa

satiininauha, musta

tähtiklipsi

(kaikki tarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta)

Homma alkoi helmien mallailulla. Ensimmäiseksi kiinnitin renkaan kaksinkertaiseen satiininauhaan. Neulaa apuna käyttäen helmien pujottelu onnistui melko vaivattomasti. Kiinnitysklipsi on kiinnitetty kalastajien käyttämällä palomar-solmulla, jonka kuvallinen ohje löytyy linkistä. Solmun jälkeen leikkasin ylimääräisen nauhan pois ja "poltin" nauhan päät, jotka virkkuukoukun avulla painoin kahden helmen läpi. 

16. Luukku, helmet

Peikkopojan pujotellessa helmiä heijastimia varten, näpräsin omaa helminauhaani. Simppeli helminauha valmistuu nopeasti. Tähän tarvittiin vain kaksi korunyöriä ja helmet.

1. Leikkaa korunyöristä reilut palat ja teippaa ne maalarinteipillä toisesta päästä yhteen.
2. Pujottele helmiä vuorotellen nyöreihin ja tee aina helmen jälkeen hevosenhäntäsolmu.
3. Jatka kunnes helminauha on sopivan mittainen.
4. Irroita maalarinteippi ja solmi kaikki neljä nyörinpäätä yhteen hevosenhäntäsolmulla.
5. HUOM! korunyörejä voi olla myös useampi kuin kaksi, jolloin helminauhasta tulee runsaanpi.

6. Luuku, heijastin

Kunnia tästä kalenteriluukusta menee Peikkopojalle 😊 Siivosin syksyllä eteistä ja mietin mihin ihmeeseen laittaisin ”vanhoja” hyvässä kunnossa olevia kovamuovisia (mainos)heijastimia. Niitä ei oikein sellaisenaan ole tullut käytettyä.

Pinterestissä näin kuvan, jossa edellä mainitun kaltaisen heijastimen naruun oli pujoteltu erilaisia helmiä. Mainiota näpertämistä Peikkopojalle, joka mielellään koluaa (yleensä omalla luvalla) lasiverannan kaappeja ja purkkeja. ”Tämä jää minulle”, ”Tätä minä tarvitsen”… Voi sitä riemua, kun kaadoin helmiä laakeaan astiaan ja laiton heijastimeen ohuen korunyörin kiinni. Nyörin päähän laitoin maalarinteippiä, jotta se olisi helpompi pujotella helmien läpi. Piiiiiiitkään ja hartaasti pienet sormet valitsivat mieluisia helmiä. Yhdellä istumalla valmistui monta heijastinta 😊 Kuvassa oleva annettiin iskälle, onhan siinä auton kuva.

9. Luukku, korvikset

Vaihteeksi hieman askartelua 😊 
Lunta ei taaskaan näy, vaikka joulu hiipii lähemmäs ja lähemmäs. Lumi-ikävää helpottamaan voi näperrellä, vaikka huopaiset lumipallo korut. 

Miten homma etenee...

1. Tarvitset huopapalloja (askateluliikkeistä saa valmiina, mutta pallon voi myös huovuttaa itse), korvakorukoukkuja ja pieniä silmukkaruuveja sekä kontaktiliimaa.
2. Ruuvaa silmukkaruuvi huopapalloon ja irroita ruuvi samantien. Kuulostaa hassulta, mutta ensimmäinen ruuvaus tekee varsinaisen reiän palloon, jonka jälkeen
3. Laita silmukkaruuviin hieman kontaktiliimaa ja ruuvaa silmukka uudelleen palloon kiinni. 
4. Kiinnitä korvakorukoukku silmukkaruuviin. 
5. VALMIS

Samalla tavalla voit tehdä myös kaulakorun, mutta kannattaa huomioida, että kaulassa huopapallo on kosketuksissa ihon kanssa ja iho saattaa ärtyä villasta.

Toinen korvakoruversio on tehty tavallisista puuhelmistä, joissa pallon läpi ulottuva reikä. 

Miten homma etenee...

1. Tarvitset puuhelmiä, korupiikin (jonka päässä oleva pollukka on helmen reikää suurempi), korvakorukoukut ja pihdit.
2. Laita korupiikki pallon läpi ja taivuta pihdeillä lenkki piikin toiseen päähän.
3. Kiinnitä korvakorukoukku tekemääsi silmukkaan. 
4. VALMIS

Aurinko on piiloutunut sadepilvien taakse, joten kesän värit pitää etsiä jostain muualta kuin ulkoa... Viikko sitten tehdyltä kirpparikierrokselta tarttui mukaan vähän väriä helmien muodossa. Helminauhaahan niistä oli pakko ryhtyä tekemään vielä samana iltana :) Omista varastoista löytyi sattumalta vielä Aarikan puuhelmiä ja mikä parasta samoilla sävyillä vain hieman suurempina! Illan aikana valmistui kaksi kaulakorua ja rannekoru.

Aika paljon pompuloita ja pimpuloita. Mutta tämän korun saakin jaettua kahdeksi...

TADAA!!

Korun lukkona toimii isompi helmi, johon on kiinnitetty 4 ohutta nyöriä. Nyöreihin pujotetut helmet ovat "sokkona" valittuja (ei ennalta päätetyssä järjestyksessä). Helmien välissä on aina solmu, joka estää helmiä valumasta yhteen. Lopuksi nyörit on sidottu yhteen ja päähän on tehty lenkki lukitusta varten. Helpoa ja hauskaa, kunhan muistaa varata aluksi riittävästi nyöriä, kas kun solmut lyhentävät sitä enemmän luulisi...