20. Luukku, paperinarupaketti

"Joulujuhla" on ohi ja joululoma lähestyy!

Tänään oli tiimimme viimeinen yhteinen päivä tänä vuonna enimmäisen karatessa jo lomalle. Minulla on ollut tapana muistaa tiimin jäseniä jollakin väkerryksellä aina toimintakauden lopuksi sekä tietysti jouluna. Tänä vuonna uudessa tiimissä kuului kaksi toivetta 1) ei sitten mitään kynttilöitä ja servettejä, "ONNISTUU"  2) voidaanko pitää lahjaton joulu, ei osteta mitään "EIIIIIIIII" jouluihminen sisälläni huusi. Ensinnäkin en varsinaisesti osta ja toiseksi en myöskään odota lahjoja. Eli olisin taatusti kiikuttanut muistamiset toiveesta huolimatta. Jälkimmäinen ei kuitenkaan saanut kannatusta, onneksi, ja toisen kohtalo on vielä epäselvä (lahjathan saa avata vasta jouluna).

Oma lahjani tiimiläisille noudatti ajatusta "valoa pimeyteen". Syksy ei ole ollut maailman helpoin ja eikä kelejä ole voinut millään muotoa kutsua valoisiksi. Ihastelin näitä toisten tekeminä jo viime jouluna ja nyt pääsin tekemään itse.

Miten homma etenee...

1. Tarvitset pahvirasioita (parhaita ovat heplua pahvia olevat, kuten hapankorppu- ja puuropakkaukset), paperiinia ja paperinarua, sakset, kelmua, erikeepperiä, vettä, kulhon ja lahjanauhaa sekä valot.
2. Päällystä pahvipakkaus kelmulla (rutut eivät haittaa).
3. Tee kulhoon vesi-liimaseos (puolet ja puolet).
4. Katko paperiinista ja paperinarusta pitkiä pätkiä (n.metri) ja laita kulhoon vettymään.
5. Kiedo märkä paperiini ja paperinaru rasian ympärille.
6. Anna kuivua kunnolla.
7. Leikkaa laatikon pohjaan aukko ja revi pahvirasia pois. Käytä saksia apuna ja ole sinnikäs.
8. Laita valot sisälle ja kiedo lahjanauha ympärille.

13. PÄIVÄ

Sain eilen toimittaa mökin omistajalleen avaimet käteen -periaatteella :) Jos nyt ihan tarkkoja ollaan avaimet jäivät kyllä antamatta, eikä mökissä taida oveakaan olla. Katon kautta sisään siis. Laadukasta rakentamista kerrassaan :b

Mökin katto on kyllä oikesti suora, mutta miten se sattuikin siinä kuvatessa vinksahtamaan vinoon...

Sisareni löysi mökin tai paremminkin sen tekemispaketin tämän vuoden Tampereen kädentaitomessuilta. Kuinka ollakaan Pirkanmaan Kotityön pisteeltä, jossa itse viime vuonna arvoi ottaako ja jättääkö valokuusi (joka myös Potterin hattuna tunnetaan). Sisko teki messuilla kyseisestä mökistä kaupat :) Vitsi piili siinä, että minä pääsin mökin rakentajaksi :D Helppoa kuin mikä! Pylväitä vain riviin. Mökki muistuttaa rakenteeltaan aika paljon virkkaamiani koreja, joten uskoin selviäväni urakasta alta aika yksikön.

Lueskelin kotona ohjeet ja itsevarmana ryhdyin hommiin. Niin... ei se itse virkkaaminen ja ohjeen noudattaminen ollutkaan hankalaa. Mutta loppuvuoden teema tuntuu olevan "Käpälät kärsivät". Siis jo pelkän pohja virkkaamisen jälkeen vasemmassa etusormessa paistatteli vesikello. Puolivälissä seinää oli pakko teipata samainen sormi muovipintaisella laastarilla, lähti nimittäin nahka... Olen kyllä kuullut, että paperinarua voisi kastella suihkupullolla, jotta se olisi pehmeämpää työstää. Mutta en uskaltanut kokeilla sitä ensimmäiseen mökkiin, joka ei edes tule itselle. Eipä noita kierrosia nyt niin montaa ollut etteikö teipatulla sormella olisi voinut työskennellä. Väkisinkin virkkaamiseen tuli pidempiä taukoja.

Mökki valmistui viime viikonlopuksi, jolloin oli alunperin tarkoitus antaa mökki omistajansa matkaan. Mutta kuten niin harvoin käy, että rakentaessa kaikki menee kerralla putkeen, niin eipä sitä ihmettä tässäkään nähty. Pari päivää mökki tönötti pöydän reunalla ja alkoi mennä vähitellen kasaan. Siis hiljaan hiipien se vinksotti milloin minnekin suuntaan ja oli ruttua ja ryttyä. Ei sellaista voi toiselle antaa. Ehei! Muistelin, että se messuilla ollut mallikappale oli kyllä luultavasti käsitelty vesi-liimaseoksella jo ihan senkin takia, että se kestää messukävijöiden tökkimiset. Siispä pahvista sopiva tötterö ja se kelmun alle ja koko tötterö kelmuineen päivineen mökin sisään. Sitten vain liimaseosta levittämään. Pari päivää mökki kuivui kylpyhuoneessa. 

Lopputuloksesta voin todeta sen verran, että kyllä kannatti. Niin vesikellot kuin liimaseoksen kanssa läträäminen :)

9. PÄIVÄ

Hieman on vielä vaiheessa joulukoristeiden laittaminen... Yläkerrassa myllätään kaiderempan merkeissä, joten sinne joulu varmaankin saapuu vasta hieman ennen aattoa. Alakertaan joulu saapuu vähitellen. Tänään aulan lipasto pukeutui jouluasuun, kun pölyt ja tilpehöörit saivat kyytiä. Lipaston päälle päätyi uutena koristuksena paperilangasta neulottu kuusi. 

Valokuusen materiaalipaketin hommasin viime vuonna Tampereen kädentaitomessuilta. Pitkään sitä siinä Pirkanmaan Kotityön messuosastolla arvoin... ottaa vai eikö ottaa... Asia ratkesi siinä kohtaa kun huomasin, että hyllyllä nökötti enää yksi paketti. MUKAAN!

Vaikka paperilanka on todella ohutta, on sen neulominen "yllättävän" kankeaa. Etusormiparka heloitti punaisena ensimmäisen neulontarupeaman jälkeen. Työn ollessa loppusuoralla lanka tuntui sormissa jo pehmeämmältä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että ei se lanka mitään pehmennyt ollut, sormen reunaan oli vain muodostunut kova nahka. Sama se vaikka olisi neulalla sitä tökkinyt :b

Valmis neulomus näytti kupruiselta ja varsin harapalta. Kävi jo ärsyttämään mokoma tekele. Ohjeessa sanottiin, että kuusi pitäisi höyryttää / silittää lopuksi. En tiedä mitä siinä silittämisen aikana tapahtui, mutta kuusi koki varsinaisen muodonmuutoksen parempaan. Lopuksi kuusi siveltiin vesi-liimaseoksella, kuusen nököttäessä pahvikartion päällä. Kannattaa muuten tehdä siitä kartiosta todella vankka. Oma tötteröni osoittautui huteraksi, kun sen päällä oli vesi-liimaseoksesta märkä kuusi kuivumassa.

Kuivana kuusi näytti saaneen osan kupruistaan takaisin ja sekös harmitti. Saatoin manata moista ilmiötä hieman ääneenkin. Kiinnitin kaikesta huolimatta valot kuusen sisälle ja kas heti näytti paremmalta. Raivattuani lipaston päällisen ja aseteltuani kuusen paikoilleen, esittelin tekelettäni. Vastaanotto oli varsin rohkaiseva... "Eihän se mitään haittaa." "Jaa mikä?" "Että se näyttää Potterin hatulta." Nyt meillä siis nököttää valaistu Potterin hattu lipaston päällä :b 

22. luukku

Niisk! Flunssa jatkuu, mutta onneksi korva sentään jo tuntuu aika normaalilta. Loppuisi tuo niiskutuskin jouluksi, niin olisi mukavampi olo J

Paperinarulla jatketaan tänään. Tämän kranssin perusohje löytyy Lankavan nettisivuilta. Omani on 35cm halkaisijaltaan ja kiedoin lopuksi siihen hopealankaa ja tein piparkakkumuotista sekä pienestä muovikristallista siihen koristeen keskelle roikkumaan. Ilman hopealankaa olisi kranssista saanut tulla muhkeampi. Olen kyllä nähnyt, että näitä kransseja on kiedottu myös styroksirinkulan ympärille, jolloin kranssista tulee paksumpi. Sormet ovat kovilla neuloessa, paperinaru kun ei ole kovin pehmeää neulottavaa. Yksi vyyhti riitti tähän versioon.