Hämäyskoru

Aiemmin kerroin jo, että tilasin silikonihelmiä Nappikauppa Punahilkasta. Purulelun lisäksi tilasin tarvikkeita kaulakorua varten. Ajattelin kaulakorun helpottavan kantoliinan / kantorepun käyttöä, kun kyydissä keikkuva voisi mutustella korua. Kokemus opetti, että myös korvien tutkiminen oli helpompaa Pikkuveljen natustellessa helmiä. Helmet kiinnostivat siinä määrin, että Pikkuveli ei juuri kiinnittänyt huomiota ympärillä häärivään lääkäriin. Tavoite saavutettu siis, varsinainen hämäyskoru :D

Kaulakorun tekeminen oli nopeaa. Pujottelin ensin helmet sopivassa järjestyksessä valmiiseen satiininauhaan. Lopuksi lyhensin nauhan itselle sopivaksi ja varmistin, että turvalukko on kunnolla kiinni.

Koru on ollut kovassa käytössä!

Käytetyt tarvikkeet:

Satiininauha

Turvalukko

2kpl hexakon helmi 17mm, harmaa

1kpl hexakon helmi 17mm, vedensininen

2kpl 15mm helmi, vedensininen

2kpl 15mm helmi, valkoinen

2kpl 12mm helmi, valkoinen

Purtavaa pienelle

Mikä nauraa niin kuin aurinko?

Mikä itkee niin kuin kuu?

Mille meidän isä irvistelee:

Baby, I love you!

Mikä kaikkien on suosikki?

Jopa naapuritkin tykkää?

Mitä kaikki pihan lapset

kilvan kärryillämme lykkää?

Se on se meidän uusi vauva,

nimeä en muista.

Se joskus karjuu niin

et pikkulinnut tippuu puista.

(Rasinkangas)

Että sellaisia kuulumisia tänne 😊 tosin uusi vauva on jo päälle 8 kuukauden ikäinen. Peikkopoika hoitaa isoveljen hommia tyylikkäästi, vaikka nyt kierien ja ryömien ninjamaisen ketterästi liikkuva pikkuveli vaaniikin uhkaavasti pieniä legoja 😊 Peikkopoika on päässyt harjoittelemaan räjähtävää lähtönopeutta rynnätessään pelastamaan legomaasturia ja työkalujaan, sillä pikkuveli on mitä ilmeisemmin perehtynyt tekemään lujuusmittauksia hampaillaan.

Aika merkillinen on ollut tämä äitiysloma-aika. Ensin kesällä päiviteltiin helteitä, syksykelit venyivät talven yli ja lumi jäi tulematta. Kevätsäistä ehdittiin jo tovi nauttia, niin eikös nyt ole sitten ollut maa valkoinen jo muutamaan otteeseen.  Lisäksi nyt ollaan kuuruiltu (kuten varmasti moni muukin) jo toista kuukautta kotona keskenämme korona piilossa. Peikkopojan harmiksi uimakoulu jäi kesken ja synttäreitä vietettiin oman perheen voimin. Poikien isän työmatka lyheni kertaheitolla, kun aamulla matka käy yläkertaan työpöydän ääreen. No näillä mennään nyt ja katsotaan, mitä seuraavaksi. Jos vaikka saisi viimein pyyhkäistyä pölyt blogin sivuilta ja siinä samalla saisi itsekin muuta ajateltavaa.

Aloitetaan siis blogin elvytys ja ensimmäinen postaus olkoon pikkuveljen kunniaksi.

Tilasin aikoinaan Peikkopoikaa sekä kummipoikaa varten Nappikauppa Punahilkasta tarvikkeita tuttinauhaan. Pikkuveli ei tuteista perusta, joten tuttinauhoille ei ole ollut käyttöä. Sen sijaan purulelut ovat olleet kovassa käytössä, kiitos KAHDEKSAN hampaan! 😂 Päädyin tilaamaan silikonisia helmiä kaulakorua sekä purulelua varten. Silikoniset helmet ovat turvallisia pureskella ja ne saa puhtaaksi huuhtomalla lämpimällä vedellä. Itse tilaaminen kävi näppärästi. Valikoima on tosin niin laaja helmien muotojen, värien ja kokojen suhteen, että verkkokaupan selaamiseen kannattaa käyttää tietokonetta tai tablettia puhelimen sijasta. Samasta paikasta sain myös muut tarvikkeet, kuten nauhan ja muovisen turvalukon. Tilaus toimitettiin parissa päivässä postilaatikkoon ja pääsin mallailemaan helmiä järjestykseen.

Käytetyt tarvikkeet:

1kpl pururengas, minttu

2kpl tähti, harmaa

3kpl 19mm helmi, minttu

2kpl 19mm helmi, valkoinen

3kpl 15mm helmi, harmaa

satiininauha, musta

tähtiklipsi

(kaikki tarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta)

Homma alkoi helmien mallailulla. Ensimmäiseksi kiinnitin renkaan kaksinkertaiseen satiininauhaan. Neulaa apuna käyttäen helmien pujottelu onnistui melko vaivattomasti. Kiinnitysklipsi on kiinnitetty kalastajien käyttämällä palomar-solmulla, jonka kuvallinen ohje löytyy linkistä. Solmun jälkeen leikkasin ylimääräisen nauhan pois ja "poltin" nauhan päät, jotka virkkuukoukun avulla painoin kahden helmen läpi. 

4. PÄIVÄ

Eläimellistä menoa luvassa :)

Nämä lapset ja sukat ovat itseasiassa peikkopojan. Pingviinit mahtuvat vielä ja kettut olivat käytössä keväällä. Joulukalenteriin ne päätyvät siksi, että samoilla konsteilla voi kuvioida helposti myös isompien lasten ja miksei aikuistenkin lapasia ja sukkia. 

Pingiviini-lapasten ohje löytyy Sanna Vatasen Jämälanka-kirjasta. Pingiviinin silmät ja nokka tehdään lapaseen jälkikäteen neulan kanssa silmukoita jäljitellen.

Nämä repolaiset ovat ehdoton suosikkini :) Väkisinkin käy hymyilyttämään, kun noita myhäileviä kettuja katselee. Kettujen korvat, silmät ja kuono on tehty jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Ohje lapasiin löytyy täältä. Sukkiin sovelsin samaa kuviota ja Novitan ohjeista löytyvää sukan ohjetta. Pakko tunnustaa, että isompia repolaisia varten on jo lanka odottamassa.... Ai niin ja pitää muistaa mainita, että tuo lempeä oranssi löytyi Lankavan valikoimista.

Täällä taas!

Ja täten julistan blogitauon päättyneeksi J

Käsityöt eivät sentään ole olleet totaalitauolla, mutta koneen ääreen ei ehdi aivan samalla tavalla istahtaman kuin aikaisemmin. Ohi kiitävistä päivistä saa kiittää huhtikuussa syntynyttä peikkopoikaani J Säännöllinen päivärytmi on toistaiseksi laitettu odottamaan otollisempia hetkiä. Joku sanoi, että vauvat vain syövät ja nukkuvat. Kukakohan kertoisi sen meidän pikku miehelle… Mutta toisaalta minkäs teet kun maailma on niin kummallinen paikka, että sitä pitää silmät suurina ja suu tötteröllä tuijotella. Äidin onneksi yöt sentään ovat sen verran hämäriä, että silloin voi nukkuakin kun ei näe mitään mitä voisi ihmetellä J

Mutta nyt niihin käsitöihin!

Vuoden vaihtuessa päätin ryhtyä pitämään kirjaa kuluttamistani langoista ja kankaista. Valmiit neulomukset ja virkkaukset on helppo punnita, jolloin selviää paljonko lankavarannot sillä kertaa hupenivat. Ompeluksia sen sijaan on turha ryhtyä metreittäin arvioimaan. Hankitusta kankaasta kun jää yleensä jotain ylikin seuraavaa projektia varten. Niinpä päädyin mittaamaan ompeluksetkin grammoina (ja siihen lasketaan niin napit kuin vetoketjutkin). Koska epätoivoinen yritykseni saada jemmavarastot pienemmiksi on edelleen kesken, päätin jakaa tekeleet kahteen luokkaan ”Kätköt” ja ”Uudet”. Ääneen lausumaton toive on, että vuoden lopulla ”Jemma” sarake painaa enemmän… Lisäpotkua yritykseen saadakseni laitan tuohon blogin sivuun laskurin kulutetuista materiaaleista.

Joululomalla aloittelin virkatun peiton tekemistä pikkuiselle. Koneella surffatessa ja käsityölehtiä selatessa näin kuvan virkatusta peitosta, jossa seikkaili nallen nassuja. Ohjetta moiseen en löytänyt, joten sovelsin ja sävelsin. Aluksi virkkasin ruutuja, joiden keskusta on pyöreä (niihin löytyi kuvitettu ohje myöhemmin täältä). Tein tilkkuja, joissa osassa oli nallen nassut ja osassa vain erivärisiä palloja. Korvat virkkasin nalleille erikseen. Harmi että en tullut kirjoittaneeksi niiden ohjetta ylös. 

Lopuksi kiinnitin korvat paikoilleen ja tein mustalla puuvillalangalla silmät ja kuonon. Palat liitin yhteen ompelemalla ja koko peittoa kiertää vielä kierros kiinteitä silmukoita. Peitto valmistui tammikuun puolella ja siihen sain käytettyä siskolta saamiani lankoja oikein urakalla (niitä kyllä jäi vielä).

Lankana: Nora yht. 750g