Paitamekko

Minikokoisten vaatteiden huristelu on varsin hauskaa. Voi kokeilla erilaisia juttuja eikä kankaanmenekki ole päätähuimaava. Silloin eivät virheetkään kirpaise kovasti, jos jotain sattuisi menevään perustavanlaatuisesti pieleen.

Arvaa mistä tämä mekko on tehty!?

Pikkuneidin isän kauluspaidasta J 

Tarvittiin sopivan liivimekon kaava ja kauluspaita. Paidan sivusaumat leikkasin aluksi auki. Mekon etukappaleen kaavan asettelin paidan etupuolelle, siten että nappilista osuu keskelle. Näin välttyy napinläpien ompelemiselta, kun ne ovat paidassa jo valmiiksi. (Nappilistan voisi sijoittaa myös takakappaleelle, jos haluaa.) Mekon takakappaleen kaava tuli paidan selkäpuolelle.  Mekon sivusaumat ompelin kiinni ja kaula-aukon sekä käsien aukot huolittelin valkoisella kanttinauhalla (pehmeä nauha). Helmaan ompelin pitsinauhan ja nappilistaan valkoiset kukkakuvioiset napit. 

Juhlaa

Jälleen on se aika vuodesta, kun saan onnitella valmistuneita opintoputken päättymisestä. (Jotkut tosin eivät osaa lopettaa siihen, vaan hankkiutuvat uuteen putkeen ;) )

Itse pääsin juhlistamaan maisterin papereitani ”hieman” jälkijunassa viime viikonloppuna. Ihan tavallisista valmistujaisista ei ollut kyse. Osallistuin nimittäin yliopiston promootioon, joka tiedekunnassamme järjestetään joka 4.vuosi. Promootioperinne on alkanut yliopistollamme jo n.300 vuotta sitten. …ja etiketti oli sen mukainen. Varsinaiseen promootioaktiin tuli maisteripromovoitavien pukeutua täyspitkään, paperinvalkoiseen juhlapukuun kera valkoisten hanskojen ja valkoisten kenkien. Promootiokutsun saatuani pyörittelin pitkään päätäni puvun vaatimusten takia. Tein pari epätoivosta visiittiä juhlapukuliikkeeseen, mutta ei valkoisia pukuja tehdä ilman glitteriä, paljetteja ja hörselöitä! Niitä kun puvussa ei saanut olla enkä kyllä niitä kaivannutkaan. Lopulta päädyin ehdottamaan puvun tekemistä oppilastyönä ammattikoululla. Paras idea ikinä! Vaikka täytyy myöntää, että hieman hassulta tuntui, kun opettaja ja opiskelija pyörivät ympärillä mittanauhan kanssa. Sähköpostiin putkahteli suunnitelmia puvusta ja sen seitsemän variaatiota. Sovituskertojakin oli useampi. Lopputuloksena oli yksinkertainen valkoinen puku ja jakku. Juuri sopivat minulle J

Juhlaan kuului myös juhlaharjoitukset, johon tuli pukeutua vierailupukuun J Pari vuotta sitten ompelin itselleni tummansinisen pellavamekon, jossa on turkoosi helma. Mekko sai nyt vierailupuvun statuksen. Pukuun lisäsin turkoosin boleron ja turkoosit kengät. Hauskaa tässä oli se, että kaikki oli hankittu eri vuosina, mutta sävy sattui olemaan suunnilleen sama. 

Vierailupukuun yhdistin itse makeanveden helmistä tekemäni korut.

Samaan aikaan kun itse olin harjoituksissa, huushollimme miesedustaja istui (muiden avecien kanssa) tekemässä maisteriseppelettäniJ Jokaisen promovoitavan laakerilehtiseppele syntyi siis käsityönä (tekemiseen meni 3tuntia!) J Pysyy se neula näköjään muidenkin kuin minun käsissäni J 

Retroa

Tädin mussukka täytti eilen 6kk. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta niin vain kalenteri väitti. Käsittämätöntä! Kutsu synttärivohveleille oli oiva syy laittaa ompelukone laulamaan. Varsinkin kun vohvelikutsu  tiesi samalla lepoa käpälä paroilleni. Sitä muka on varustautunut kuin parempikin puutarhuri hanskoineen päivineen pihan haravointiin, mutta niin vain vesikello mokoma ilmaantui keskelle kämmentä! Toisilla on peukalo keskellä kämmentä, mulla taas vesikello. Ihan en kyllä ole varma onko se yhtään sen parempi lopputulos. Sitä paitsi, jos vesikello on KESKELLÄ kämmentä, pedagogisesta näkökulmasta katsottuna voidaan todeta, että haravaote on ilmeisesti hakusessa. Tuskin maltan odottaa lisäharjoituksia :b

Taannoin pieleen menneen kangaskauppareissun (kukaan järkevä ihminen ei suostu odottamaan yli 15min, että joku tulee leikkaamaan sulle tarvitsemasi kankaat) jälkeen päädyin kiertämään kirppistä odotellessani seuraa ruokakauppaan. Joku ihana ihminen oli laittanut resoria sekä muutaman todella hauskan kankaan myyntiin. Harmi, että sitä kipeimmin tarvitsemaani kangasta ei sielä löytynyt, mutta...

...yhdestä kankaasta syntyi 6kk täyttäneelle pinsesalle mekko...

            ... ja toisesta pöksyt J

Molemmat Ottobre 3/2014 lehdestä löytyneillä kaavoilla toteutettuja.

Tauko päättyi...

Vuosi vaihtui ja saatiin sitä lunta viimein tänne eteläänkin! Jo oli aikakin J

Sukkapuikot ovat kilisseet joululomalla ahkerasti. Varpaan lämmittimet odottavat vielä kuvaushetkeä. Mutta jotta blogin joulutauko ei venyisi ja venyisi, löytyy onneksi valmista kuvamateriaalia joulupukin etäpisteen tuotoksista. Blogitauko sinänsä teki ihan hyvää, kun joulukuussa tuli oltua koneessa melko tiiviisti kiinni. Kolmea päivää pitempää taukoa en onnitunut käsitöistä pitämään... Mutta olihan sekin jo jotain J

Siskontytön pakettiin päätyi pikkuinen mekko sekä lapaset ja pipo.

Mekko on toteutettu Ottobren kaavoilla. Olin juuri ennen mekon ompelua ommellut itselleni siilipaidan, joka vilahti blogissa aikaisemmin. Arvaatkaapa oliko haastavaa heittäytyä sen jälkeen tekemään pikkumekkoa kokoa 56! Onneksi kukaan ei keksinyt napata kuvaa itse ompeluvaiheesta, kun kieli keskellä suuta yritin saada tuon ruskean kanttinauhan kiertämään siististi mekon ympäri. Mekko on tehty yhdestä kappaleesta ja sen olkaimet menevät selästä ristiin. Olkaimet laitetaan kiinni painoneppareilla, jotka piilotin sydän koristeiden alle.  

Pipon ja lapasten ohje löytyy Novitan lehdestä Syksy 2013. Pipo ja lapaset on neulottu Ipana-langasta puikoilla nro 4 (puolipatentti). Ihanan pehmeää lankaa J Kiinnittäkää erityisesti huomiota pipon tupsuihin! J Pari vuotta sitten löysin käsityömessuilta sydämenmallisen tupsukehikon. Pieniin tupsuihin tulee käyttää ohutta villalankaa (paksusta ei onnistu). Vähän trimmausta joutuu tupsuille tekemään, kun kehikon irrottaa. Hieman oli tupsuntekotaidot päässeet ruostumaan, kun vasta kuudes yritys onnistui. Mistä lie johtui, että aikaisemmat tupsut levisivät lattialle lankasilppuna. No kannatti kuitenkin sitkeästi yrittää uudelleen ja uudelleen… Aika veikeähän tuosta tuli J