8. Luukku, hihatin

Tänään vuorossa on helppo ompelus, jonka ehtii mainiosti toteuttaa vaikka ennen joulua. Ohjeet tähän hihattimeen löysin Mallikelpoisen-blogista (löytyy nykyään Pinterestistä). Trikookangas on Eurokankaan palalaarista, varsin pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Ensimmäisessä kuvassa kangas näyttää todellista tummemmalta.

Hihat on tehty kaksinkertaisesta kankaasta, mikä tekee niistä miellyttävän napankat. Hihatinta kiertävä kaulus on ommeltu samoin kaksinkertaisesta kankaasta (minun tapauksessani myös kahdesta kappaleesta, sillä jostain syystä eka kauluspala oli puolet siitä kuinka pitkä sen oikeasti piti olla…). Etu- ja takakappale muodostuvat samasta suorakaiteen muotoisesta palasta. Alimmaisesta kuvasta näkyy paremmin minkälaisista paloista hihatin muodostuu. Mallikelpoisen mukaiset mitat löytyvät, kun hakusanoiksi laittaa "hihattimen kaava" tai "mallikelpoinen".

3. PÄIVÄ

Piparin tuoksua... No jaa ei vielä oikeasti, mutta taikina köllöttelee jo pakastimessa. Viikonlopuksi on luvassa apujoukkoja piparitalkoisiin tai taikinan syömiseen... miten sen nyt ottaa :)

Piparkakkuja sen sijaan vilistää tässä tuoreimmasta päästä olevassa ompeluksessa. Varsinaisena kaavana on jo aikaisemmin hyväksi todettu MIW-kaava. Savupiippukaulukseen tosin otin mallia Jokatyypin kaavakirjasta. Ja arvatkaapa piirsinkö kauluksen kaavaa mihinkään talteen. No enpä tietenkään... Seuraavalla kerralla saa jännittää ihan yhtä paljon, että onko päätie oikean kokoinen ja mallinen :b 

Kankaiden hävitysprojektikin etenee taas tämän kankaan myötä. Kangas löytyi mökkimatkalta jo 1,5 vuotta sitten (hyvin on marinoitunut). Nii-in päästäkääpä vaan mut huristelemaan yksin pitkin maita ja mantuja, niin onnistun löytämään jouluista joustofroteeta juuri passelisti juhannukseksi :D 

Poutapilviä

Sentää yksi päivitys marraskuullekin J

Huomenna starttaa joulukuu, ja kyllä olen saanut aikaiseksi joulukalenterin tälle vuodelle! Joulupajan sivukonttori on tehnyt hommia taas jo tovin. Ei sentään juhannuksesta, mutta melkein. Tuhat ja yksi ideaa ja ajatusta on risteillyt mielessä. Ehkä pitäisi vain ryhtyä tuumasta toimeen saman tien eikä odotella, että joulu on lähempänä. Miksikö? Siksi, että jos olisin toteuttanut kaikki ideat samaa vauhtia kuin niitä tupsahteli päähän, olisi lähipiirin joululahjat hoidettu jo seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi J

Mutta vielä tämä yksi päivitys ennen kuin jouluvalot häikäisevät silmiä.

Olen jo aikaisemmin laittanut tänne pari kuvaa MIW paidasta ja tässä olisi vielä yksi. Tämäkin on mallia pitkä, mutta kaulus on hieman erilainen. Oikea nimi taitaa sille olla kilpikonnakaulus. Ohjeen nappasin täältä. Tosin pilvikangasta ei aivan riittänyt kaksinkertaiseen kaulukseen, mutta toimii se noinkin. Taskuja tähän paitaan en laittanut lainkaan. Sitä voi viilettää poutapilviin verhoutuneena, vaikka ikkunasta kurkistaessa ei ole muuta tarjolla kuin harmaa pilvimatto.

MIW kokeilu

Keväällä löysin netistä Linnelin blogin ja verkkokaupan. Linnelin erikoisuus on itse kehitetty MIW-kaava. Samalla kaavapohjalla voi tehdä mm. t-paidan, pitkähihaisen, hupparin vetoketjulla ja ilman. Linnelin blogista löytyy myös kaavan muokkausohjeita kuvien kera.

Rohkenin tilata itselleni kyseisen kaavan ja kesällä ryhdyin hommiin. Kokeilin jättikauluspaitaa ensin joustofroteesta. Tein paidasta pitkän, sellaisen pepun yli tulevan. Jättikauluksen nepparilistan laitoin tarkoituksella hieman sivuun, jolloin kaulus aukeaa nätisti, kun nepparit avaa.

Paidasta tuli niin hauska, että rohkenin tehdä toisen pilkkutrikoosta taskujen kera. Koska pitkä paita nielaisee aika paljon kangasta, ei isoon kaulukseen riittänyt musta-valkoista tarpeeksi. Mutta eipä hätää. Samaista kangasta pinkki-valkoisena jäi siskontytön housuista juuri sopivasti taskuja ja kaulusta varten. Kaulus on ommeltu siten, että pinkki-valkoinen jää sisäpuolelle ja musta-valkoinen ulkopuolelle. Eli jos nepit ovat kiinni, pinkkiä ei näy, kuin kääntämällä kaulus kaksinkerroin.

Jostain sain päähäni, että haluan pyöreät taskut, joista pilkistää erivärinen kangas. Ei muuta kuin netti auki ja ohjetta etsimään… Ja löytyihän se ohje. Siihen nähden, että tein pyöreät taskut ensimmäistä kertaa ja kaavan piirtämiseen käytin teemakulhoa ja kastehelmi jälkiruokakulhoa, lopputulos on enemmän kuin hyvä! Kaiken kruunaa, taskun tikkaaminen päällipuolelta ompelukoneesta löytyneellä kennotikillä, joka sekin pääsin ensimmäisen kerran käyttöön. Nyt on kohta pari kuukautta odoteltu, että sopivat kelit paitojen käyttämiseen tulisivat… Aina ei voi voittaa. Seuraava MIW projektikin on jo suunnitteilla…

Juhlaa

Jälleen on se aika vuodesta, kun saan onnitella valmistuneita opintoputken päättymisestä. (Jotkut tosin eivät osaa lopettaa siihen, vaan hankkiutuvat uuteen putkeen ;) )

Itse pääsin juhlistamaan maisterin papereitani ”hieman” jälkijunassa viime viikonloppuna. Ihan tavallisista valmistujaisista ei ollut kyse. Osallistuin nimittäin yliopiston promootioon, joka tiedekunnassamme järjestetään joka 4.vuosi. Promootioperinne on alkanut yliopistollamme jo n.300 vuotta sitten. …ja etiketti oli sen mukainen. Varsinaiseen promootioaktiin tuli maisteripromovoitavien pukeutua täyspitkään, paperinvalkoiseen juhlapukuun kera valkoisten hanskojen ja valkoisten kenkien. Promootiokutsun saatuani pyörittelin pitkään päätäni puvun vaatimusten takia. Tein pari epätoivosta visiittiä juhlapukuliikkeeseen, mutta ei valkoisia pukuja tehdä ilman glitteriä, paljetteja ja hörselöitä! Niitä kun puvussa ei saanut olla enkä kyllä niitä kaivannutkaan. Lopulta päädyin ehdottamaan puvun tekemistä oppilastyönä ammattikoululla. Paras idea ikinä! Vaikka täytyy myöntää, että hieman hassulta tuntui, kun opettaja ja opiskelija pyörivät ympärillä mittanauhan kanssa. Sähköpostiin putkahteli suunnitelmia puvusta ja sen seitsemän variaatiota. Sovituskertojakin oli useampi. Lopputuloksena oli yksinkertainen valkoinen puku ja jakku. Juuri sopivat minulle J

Juhlaan kuului myös juhlaharjoitukset, johon tuli pukeutua vierailupukuun J Pari vuotta sitten ompelin itselleni tummansinisen pellavamekon, jossa on turkoosi helma. Mekko sai nyt vierailupuvun statuksen. Pukuun lisäsin turkoosin boleron ja turkoosit kengät. Hauskaa tässä oli se, että kaikki oli hankittu eri vuosina, mutta sävy sattui olemaan suunnilleen sama. 

Vierailupukuun yhdistin itse makeanveden helmistä tekemäni korut.

Samaan aikaan kun itse olin harjoituksissa, huushollimme miesedustaja istui (muiden avecien kanssa) tekemässä maisteriseppelettäniJ Jokaisen promovoitavan laakerilehtiseppele syntyi siis käsityönä (tekemiseen meni 3tuntia!) J Pysyy se neula näköjään muidenkin kuin minun käsissäni J 

Sydäntunika

Kung fu fighting… Terveisiä keppijumpasta :b Maanantainjumpan vetäjä ilahdutti meitä keppijumpalla kuntopiirin sijaan J Tehokasta liikkumista tuokin, tosin biisi jäin ÄRSYTTÄVÄSTI soimaan päähän.

Jumpparaportti lohduttanee niitä huolestuneita blogin lukijoita, jotka jo ehtivät luulla että olen vähintäänkin kädet olkapäitä myöten kipsattuna, kun mitään uutta ei ilmesty luettavaksi.  Ehei, en vain ole saanut kuvattua tai muistanut antaa toimeksiantoa kuvauksia varten. Vaikka täytyy kyllä myötää, että Olympialaiset ovat varsin rankaa aikaa myös penkkiurheilijoille. Sitä voi hyvin seurata tv-sarjaa puikot oikeaan tahtiin heiluen, mutta yritäpä jännittää kiekkopeliä sukkapuikkojen kanssa.  Siinä on kanssakatsojat vaarassa ja silmukat pomppii karkuun tai ainakin ne ovat väärän värisinä väärässä paikassa.

Täytyy yrittää kuroa päivitysten ja valmistuneiden tekeleiden kuilua umpeen.

Tampereen messuilta viime vuonna nappasin mukaani sydänkangasta. Siitä valmistui tunika Ottobre design 2/2009 Wind-tunikan ohjeella. Kaula-aukkoa nostin hieman ylöspäin ja kavensin sitä siinä samalla. Kuvassa näkyvä tuubihuivi on tehty pika-pika versiona Eurokankaan palakankaasta. Leveyttä kangaspalalla oli n.140cm ja pituutta metri. Leikkasin kankaan pitkittäin kahtia ja ompelin kappaleet lyhyeltä sivulta yhteen. Sitten taitoin kankaan kaksinkerroin pituussuunnassa ja ompelin kiinni. Käänsin putken oikein päin ja ompelin putken kiinni avonaisista päistä. Aikaa meni max 20min (siis tuubihuiviin..). Ehtii siis hyvin tekemään kiireessä ennen töiden alkua… ;) (ei olisi varmaan pitänyt paljastaa moista…) 

Tämä on kuulkaas viimeinen päivitys ennen joulukuun alkamista. Sinänsä helppo luvata, kun kuukausi vaihtuu huomenna J

Huomenna saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Oma partiolaisilta ostettu kalenteri odottaa lipaston päällä. Mutta ei joulukalenterit suinkaan siihen lopu, Lankataikoja-joulukalenteri starttaa huomenna, samalla päivittyvät blogin sivut talviasuun (toivottavasti kaikki toimii kuten pitää). Luvassa on vanhoja (ja ehkä jokunen uusikin) jouluprojekteja viime vuosilta. Kaikkia uusia kun ei voi vielä paljastaa, jotta joulupaketteihinkin jää jotain yllättävää. Lankataikoja-joulukalenterista löytyy isompia ja pienempiä joulupuuhia, joista ainakin osan ehtii toteuttamaan vielä ennen joulua.

Mutta sitten marraskuun viimeisen päivityksen kimppuun… Tämä viikonloppu alkoi extreme toiminnalla. Perjantaina istua tönötin paatissa kohti Tallinnaa. Ja siis todellakin tönötin. Laivamatkustaminen ei ihan ole mun juttu. On kaikenlaista keinumista ja keikkumista, epäselviä kuulutuksia ja vielä epäselvempiä kanssa ihmisiä lastattuna purkkiin, joka toivottavasti kelluu perille asti. Tähän ratkiriemukkaalta kuulostavaan matkaan suostuin kahdesta syystä 1) Tallinnan joulumarkkinat 2) laivamatka vain 2h. Perjantain osalta matkustaminen menikin yllättävän hyvin, mitä nyt mikää ei pysynyt hyppysissä eivätkä tutisevat jalat suinkaan parantaneet tilannetta. Tänään sitten paluumatkalla keikuttiin perjantainkin edestä, kiva... tosi kiva…

Joulutorin ja Vanhan kaupungin lisäksi poikkesimme Karnaluksissa. Tämä tieto luultavasti aiheuttaa suurta huvia joissakin lukijoissa. Karnaluks on käsityötarvikkeiden tukkuliike. Kun ensin löytää paikan, jota ei vielä rappukäytävässäkään usko oikeaksi ja pääsee liikkeen ovesta sisään, on kaksi mahdollisuutta… Sitä joko sekoaa täydellisesti kaikista niistä mahdollisuuksista, joita tavarapaljous pitää sisällään, tai päinvastoin sitä lamaantuu täysin eikä tiedä mitä tekisi tai katsoisi. Sitten on näemmä niitä, joille tapahtuu molemmat. Mulla iski ykkösvaihtoehto ensin ja jo kahden minuutin jälkeen olin valmis luovuttamaan ja siirryin vaihtoehtoon kaksi. Tukkuliike on todella nimensä veroinen. Tarjolla on lankaa jos minkälaista, vetoketjuja kaikissa sateenkaaren väreissä, puikkoja ja koukkuja ruusupuusta, bambusta, metallista ja muovista valolla ja ilman, nauhoja hyllymetreittäin… MUTTA kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Sitä huomasi jossain vaiheessa miettivänsä, miten hyllyt ovat kiinnitetty. Sillä jos tunkisin itseni kahden valtavan hyllyrivistön väliin ja hylly sattuisi horjahtamaan, peittyisin nauhavyöryn alle eikä minua löydettäisi sieltä IKINÄ! Pari löytöä onnistuin kaikesta huolimatta tekemään. Löysin nimittäin liitukynän, joka toimii lyijytäytekynän tavoin. Kotikonnuilta sitä on ollut lievästi sanottuna vaikea löytää ja erään nettikaupan sivuillakin sen hinta liikkui parissa kympissä. Karnaluksista löysin vastaavan hintaa 6e. Saas nähdä toimiiko.

Oli mulla tälle marraskuun viimeiselle päivitykselle käsityökin varattuna J

Tämän neuletakin ohje löytyy täältä sanoin käytetty lanka. Ohje oli sinänsä helppo. Neuletakki on tehty kokonaan ainaoikein neuleella ja suurilla puikoilla. Neuletakki neulotaan sivusuunnassa ja se muodostuu yhdestä suorakaiteen muotoisesta osasta. Hihoissa on muutama kavennus ja hihasauma ommellaan käsin kiinni. Koska koipeliinini eivät ole turhan pitkät, neuletakki ulottuu pisimmillään pohkeen tienoille. Hieman kapeamman suorakaiteen olisin siis voinut tehdä, jos olisin hoksannut sen jo aloitusvaiheessa. Kun neulominen ja hihasauma on saatu valmiiksi, pitää neuletakki höyryttää, jolloin se asettuu paremmin muotoonsa. Höyryttämiseen käy silitysraudan höyry (kannattaa pitää rauta kuitenkin neuleen yläpuolella ilman, että se koskettaa itse työtä).

Siilin viemää, osa 2

Syksy näyttää vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan.... Ei auttanut, vaikka julistin jo glögikauden avatuksi L Voi surku ja surkeus. Toisaalta hyvä syy vetäytyä sohvan nurkalle heilumaan puikkojen tai neulojen kanssa, mutta kiva olisi joskus ulkonakin olla, kastumatta…

Synkkää loppusyksyä sentään piristi retki Tampereen kädentaitomessuille. Meitä pakkautui aamulla aikaisin 12 enempi tai vähempi pirteää naisihmistä työpaikan parkkipaikalta pikkubussiin ja vaelsi viitisen tuntia kädentaitotaivaassa. Nähtävää oli useammassa hallissa ja edelleenkään en siihen viimeiseen ehtinyt. Porukkamme hajaantui pienemmissa porukoissa väenpaljouden sekaa ja löysi viisi tuntia myöhemmin tiensä bussille väsyneenä ja monta ideaa mukanaan. Hyvä reissu, vaikka päivä siinä meni.

Jokainen voi ihan itse kuvitella miten siinä käy, kun mut tuollaiseen paikkaan päästää. Onneksi porukasta löytyi virallinen ostosvalvoja. Hyvällä perustelulla heltisi ostolupa ja jos aukotonta perustelua ei ollut siihen hätään tarjolla, piti ottaa hämäyskeinot käyttöön. Siinä kun toinen hipeltää lankoja tms. toinen vähin äänin hiipi kassalle ja hups taas oli yksi pikku pussi kädessä J Hämääminen käy helpommaksi ainakin silloin kuin porukassa liikkuu 3 ihmistä. Siis mitenkään vilunkiin rohkaisematta J Ja puolustukseksi todettakoon, että se n.10 kg kudesäkki EI ollut mun. Mä vaan hain sen!

Messujen jälkeisenä päivänä osallistuin kansalaisopiston käsityökurssille, josta ei nyt sen enempää tuntomerkkejä ole luvassa. Nimittäin otin vastaan etätyön Joulupukinpajalta ja siihen liittyy erinäisiä vaitiolovelvollisuuksia. Valitan…

Mutta nyt siihen varsinaiseen aiheeseen… Siilin viemää tarinat jatkuvat nyt 2 osalla.

Sitä ei koskaan varmuudella tiedä, mitä löytää erilaisia hakusanoja kirjoittaessaan. Taannoin selailin verkossa toimivia kangaskauppoja lähinnä siksi, että paikallinen on koluttu jo moneen kertaan ja ketju kun on kyseessä, eipä sen valikoimatkaan aina erityisesti yllätä. Ihan hauskoja kankaita löytyikin. Retroja ja vähemmän retroja. Sitten keksin laittaa hauksi ”siilikangas” ja mitä löysinkään! Joukon peräkkäin jonossa vilistäviä piikkipalloja pitkine kuonoineen. Kuka tuollaista voi vastustaa!

Harkittuani asiaa yön yli rohkaistuin tilaamaan siilejä postitse. Tähän saattoi vaikuttaa se, että siilit vaelsivat jo unissakin.

Syysloman jälkeen pehmeä paketti löysi tiensä postilaatikkoon. Piti malttaa vielä pestä kangas ja etsiä sopiva kaava. Joka tyypin kaavakirjasta sen sitten löysin.

Tein paidasta hieman ohjetta pidemmän. Olisi saanut olla ehkä vieläkin pidempi ja hihat saivat myös lisää mittaa. Ihan ongelmitta paidan kokoaminen ei sujunut. Onnistuin nimittäin ennen pääntien huolittelua sekoittamaan etu- ja takakappaleen. Ei siinä muuten, mutta nauha pääntielle tulisi saada alkamaan oikeasta kohdasta, jotta sen sauma ei ole edessä. Tuskailin ja kieputin, mutta ei siitä selvää saanut. Päätin ottaa riskin. No jätän nyt kertomatta, miten kävi, valmistui sentään 

Tähdenlentoja

Se kesäinen ompelukoneen kesytysoperaatio lasiverannan verhojen kanssa jätti pienen ompelukipinän. Kangaskaupoista löytyy aina silloin tällöin mukavia kankaita, jotka suorastaan vaativat päästä mukaan kotiin. Jokin aika sitten löysin valkoista pehmoista kangasta, jossa on kultaisia tähtiä. Aikani pyörittelin kangasta käsissäni ja tuumailtuani päätin yrittää tehdä hupparin.

Huppari siitä tulikin. Ei tosin ihan niin reilun kokoinen kuin luulin, mutta käyttökelpoinen silti. Tätäkään projektia en tosin saanut tehtyä ilman kommelluksia. Kertokaa miten on mahdollista ommella etukappaleille taskut erikorkeudelle, vaikka ne mallattiin paikalleen etukappaleiden alareunojen kanssa ja etukappaleet leikattiin yhtä aikaa. En käsitä. En toki huomannut tätä epäkohtaa aluksi… Se olisikin ollut liian helppoa J Tähän nimittäin liittyy vielä sellainen kummallisuus, että kun taskut oli ommeltu paikoilleen, ne näyttivät olevan samalla korkeudella. Mutta sitten tuli aika kiinnittää vetoketju paikoilleen. Ensin en saanut vetoketjunpäätä ja resorin taitetta täsmäämään, vaikka kuinka asettelin ja mittasin ja asettelin ja mittasin. Viimein pääsin ompelemaan. Tyytyväisenä tälläydyin uuteen huppariini ja katselin luomusta peilistä. Eipä naurattanut enää. Taskujen yläreunat olivat silminnähden erikorkeudella. Siinä sitten mietin irrotanko juuri kiinnittämäni vetoketjun vain saisiko korjattua epäkohdan jotenkin muuten. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon J Ja nyt virhe on korjattu, HUH! En kyllä edelleenkään käsitä miten se pääsi tapahtumaan...

”Olen pomppivainen” esitteli itsensä Tee tupla II KERIEN (siis Nalle Puhin ystävä Tikru). Samaa naureskelin itsekin liki viikko sitten maanantaina, kun syksyn ensimmäistä kuntojumppaa oli kulunut 5min. Neulat, koukut ja langat saivat jäädä kotiin odottamaan, kun suuntasin syksyn liikuntaharrastuksen pariin. Olin pomppivainen silkasta innosta ja taustalla kuuluvasta musiikista. No, 15 min myöhemmin en ollut enää pomppivainen.. :b tein empiiristä tutkimusta siitä kumpi poksahtaa ensin ranteessa olevan sykemittarin näyttö vai mitattavana oleva sydän. 20min myöhemmin molemmat olivat ehjänä edelleen, mutta lihakset olivat muuttuneet tutisevaksi hyytelöksi. Ajattelin, että tästä puuttuu enää lihaskuntorutistus ja kuin ajatukseni lukeneena jumpan vetäjä ilmoitti hengästymättä, että on aika kaivaa vatsalihakset esiin. Öö, mitkä lihakset!? Ne, jotka olivat sulaneet jo edellisen 40min aikana, kiva. Siis silkalla sisulla loppuun asti. Kun 60min oli täynnä, tuli eteen seuraava haaste, kotiin pääseminen. Matkaa suunnilleen 1km ja parkkipaikalla odotti auto, mutta millä sinne autolle pääsee??? Onneksi olin todella tullut autolla enkä polkupyörällä, kuten piti. Sitä olisi saanut kuulla aina ja ikuisesti siitä lupaavasta jumppakauden alusta, jolloin jumppaaja ja polkupyörä on pitänyt pelastaa kotiin Smurffilla (olen ristinyt pakettiautomme Smurffiksi sinisen värin ja työmyyräluonteen vuoksi). Suihkun jälkeen se sitten iski, energiapiikki, joka syöksyi ulos taukoamattomana puhetulvana. Kanssa-asuja mietti selvästi miten pelastautua, ennen kuin hukkuu sanatulvaan. Yllättävää kyllä pölynimuri tarjosi pelastusköyden. Tosin se ei estänyt mua höpöttämästä vaikka pölynimuri ulvoi ja toinen viittoi, ettei kuule mitään. Lopulta kanavoin energian lattianpesuun. Puolessa välissä urakan loppuivat voimat, mutta sain kuin sainkin homman valmiiksi. Tulipa todistettua sekin, että ompeleminen, virkkaaminen ja neulominen eivät pidä lihaskuntoa yllä ellei lasketa väliä sormista ranteeseen…

Seuraava päivä valkeni yllättävän hyvissä olosuhteissa. Marttakerhon kokoontumisessakaan ei kolotusta ollut aistittavissa, kun mietittiin syksyn yhteiskokeiluja. Mutta se keskiviikko… Yön aikana joku oli mennyt ompelemaan kuminauhan toisen pään mun polviin ja toisen takaraivoon ja ihan liian kireälle. Jalkojen suoristaminen ilman irvistystä oli mahdoton tehtävä. Löysin kuulkaas uuden lihaksen. Se on tuossa edessä lonkan yläpuolella. Hirmu tarpeellinen, jos se on kipeä köpöttelet kuin 95v. ja vauhtikin on sama. Mietit jokaisen istumisen ja ylösnousemisen tarkkaan, sillä et halua aiheuttaa tarpeetonta huvia kanssaihmisille. Ja kuin kohtalon ivaa samana päivänä mun piti antaa esimiehelle työterveyden lähettämä todistus työterveystarkastuksen läpäisemisestä. No voin paljastaa, että jäi lappu antamatta… Olisi kuitenkin luullut sitä väärennökseksi mun liikehdintää katsoessa ja matka toiseen rakennukseen olisi tiennyt 200m ylimääräistä köpöttelyä. Ei kiitos.

Mutta itse asiaan nyt kun lihakset toimivat taas. Tosin huomenna romutetaan se illuusio jälleen… J

Marttakerho sai tosiaan syksyn ideat alustavasti kasattua ja tarvikevarastot saivat täydennystä parin kimppatilauksen myötä. Kaikenlaista mukavaa on tiedossa, kunhan aikataulut saadaan pelaamaan. Marttailu kerta meni itsellä lankojen päättelyssä. Kuvaa ei siitä ole luvassa vielä, on nimittäin menossa lahjaksi.

Viikolla testasin töissä edellisenä viikonloppuna ompelemaani trikoopaitaa. Toimii! J Kaava on uudesta OTTBRE lehdestä. Pieniä muutoksia uskaltauduin siihen tekemään. Nostin kaula-aukkoa ylemmäs. Ei se ihan venekaulus ole, mutta sinne päin. Hihoista tuli hieman lyhyemmät (sopivat tosin), kun tyylikkäästi meinasin leikata kaksi hihaa samalla kerralla, mutta se alimmainen taitos olikin sitten lyhyempi kaikesta mallailusta huolimatta. Napit lisäsin kauluksen koristeeksi ja kauluksen valkoinen kangas on toisesta trikoosta. Tämäkin mukavan pehmeä kangas löytyi palakankaiden joukosta ja samasta palasta riitti yöpaitaankin J Ne aiemmin metsästämäni ompelukoneen neulat muuten toimivat loistavasti. Todella siistiä jälkeä saa trikooneulalla tehtyä. Vähän kaksoisneula vaatii viel harjoittelua, mutta ei paha J

Taustalla näkyy toukokuussa maalattu puuvajan ovi