Kuusi kulmaa

Ruotsinkieli ei ikinä ole kuulunut suosikkeihini. Ei, vaikka ruotsinopettaja väitti, että ruotsi on yksinkertainen kieli yksinkertaisille ihmisille. No voi olla, mutta mä olen mitä ilmeisimmin äärimmäisen monimutkainen, koska siinä kielessä ei ole mitään tolkkua. Tai sitten tekstit, joita koulussa piti kahlata läpi, olivat ihan väärää sorttia. 

Taannoin kanavasurffausta harrastaessani päädyin katselemaan Strömssö-ohjelmaa.  Siinä käsityöosiossa tehtiin neuletakki kahdesta kuusikulmiosta! Enhän mä tietenkään siinä pöllämystyneenä ymmärtänyt kirjoittaa ohjetta, edes alustavasti, muistiin. Ohje sentään löytyi myöhemmin ohjelman nettisivuilta, mutta, mutta… ruotsiksi… Koska kutkutus neuletakin saloihin perehtymiseen oli niin valtava, ei auttanut muu kuin yrittää leikkiä suomentajaa. Nyt joku tietysti sanoo, että olisit käyttänyt googlekääntäjää. Joo kokeilin kyllä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun ohjeen mukaan etäisyys kuusikulmion keskeltä reunalle oli 3kilometriä, totesin että googlekääntäjän pitäisi ehkä harkita alanvaihtoa. Siispä kaivoin esiin vanhan, perinteisen sanakirjan. Tosin käsityösanasto oli siinäkin vähän huteralla pohjalla.  Mutta lopulta sain ohjeen käännettyä ja testasin sen vielä varmuuden vuoksi. Ja TADAA! Tämä sillä ohjeella syntyi. 

Ei mahdu mulle, mutta siskontytölle ehkä J Samalla ohjeella voi tehdä aikuisellekin sopivan neuletakin, täytyy varmaan kokeilla…

Tuliaisia

Jälleen kerran päädyn ihmettelemään kuinka nopeasti aika kuluu. Tätielämää on takana jo vuoden verran. Vuoden merkkipaalua kelpaa juhlia J Tuliaisiksi prinsessalle vein paidan ja housut varsinainen lahja oli kaikkea muuta kuin vaatekaapin täydennystä.

Synttärisankarin äiti antoi mukaani edellisellä visiitillä muutamia kankaita. Hetken pyörittelyn jälkeen niistä syntyi tällaisia tuliaisia …

Paidan (ottobre 1/2011) kuvio on mitä sopivin pikkuneidille. Kankaasta ei riittänyt hihoihin, mutta mustat hihat sopivat mielestäni hyvin. Joku kyllä sanoi, että Saipan värit :b Jaa voi olla, mutta Saipan kannattajan tuskin kantavat fanivärejään neitikankaan muodossa J

Housut (ottobre 4/2011) ovat collegekangasta. Vyötärön resoriin pujotin vielä nauhan, kengännauhan J Kauppareissulla hyllystä löytyi pirtsakat pinkit kengännauhat ja kuka on sanonut, ettei niitä voisi käyttää muuhun kuin kenkiin…

Kuppi kuumaa

Syksy on saapunut. Ihan vain jos et ole sattunut huomaamaan J No viimeistään nyt, kun kellotkin siirtyivät talviaikaan ja pimeä hiipii aikaisin ikkunan taakse, huomaa että syksy on tullut. Pimenevät illat tarkoittaa kynttilöiden sytyttelyä, uunissa poksuvia puita, villasukkia ja höyryäviä mukeja. Teen kulutus ainakin meillä nousee ennätyslukemiin. Mikäs sen mukavampaa kuin upota sohvalle puikkojen tai kirjan kanssa höyryävä teemuki kädenulottuvilla J

Mummillani on tapana vaihtaa ikkunaverhoja tiuhaan. Kaapissa odotti jokaiseen tilanteeseen omat verhot. Jakkaralla keikkuen ikkunaan laitettiin vuoroin talviverhot, jouluverhot, kevätverhot, kesäverhot, syksyverhot tai muuten vaan vaihtelua verhot. 

Alankohan tulla vanhaksi, koska nyt meilläkin on syysverhot keittiössä :/ Ihan perinteiset syksynlehti hässäkät ne eivät ole, onneksi.

Verhon valkoinen kangas on peräisin pöytäliinasta, mukit ja teepannu on tehty kangaslaatikon kätköistä löytyneistä isommista ja pienemmistä tilkuista. Pöytäliinaa kiersi hento reikäkuvio. Liinan ja ikkunan leveys täsmäsivät riittävän hyvin, joten sain reikäkuvion verhon alareunaan ja sivuille. Yläreunaa ompelin kujan verhotangolle. Mukien ja teepannun muodon hahmottelin ensin paperille. Kangastilkkujen taakse silitin kaksipuolisen liimakankaan (sellaisen, jossa toisella puolella on suojapaperi). Silittämisen jälkeen piirsin suojapaperiin teepannun ja mukien kuvat. Sitten leikkasin kuviot irti ja sommittelin ne verhon päälle. Ja taas silitysrauta esiin, sillä kuviot kiinnitettiin poistamalla ensin takaa suojapaperi ja sitten silittämällä kuvion päältä. Periaatteessa jo tämä olisi riittänyt kuvioiden kiinnittämiseen, mutta ompelukehyksen avulla ompelin etupistoilla mukien ja teepannun reunat. Eivätpä ainakaan irtoa pesussa. Koska keittiössä on kaksi ikkunaan tein vielä toisen verhon samalla tavalla, mutta ilman teepannua. Työläin vaihe tässä tuntui olevan edellisten verhojen ottaminen pois ikkunasta ja uusien laittaminen tilalle J

MIW kokeilu

Keväällä löysin netistä Linnelin blogin ja verkkokaupan. Linnelin erikoisuus on itse kehitetty MIW-kaava. Samalla kaavapohjalla voi tehdä mm. t-paidan, pitkähihaisen, hupparin vetoketjulla ja ilman. Linnelin blogista löytyy myös kaavan muokkausohjeita kuvien kera.

Rohkenin tilata itselleni kyseisen kaavan ja kesällä ryhdyin hommiin. Kokeilin jättikauluspaitaa ensin joustofroteesta. Tein paidasta pitkän, sellaisen pepun yli tulevan. Jättikauluksen nepparilistan laitoin tarkoituksella hieman sivuun, jolloin kaulus aukeaa nätisti, kun nepparit avaa.

Paidasta tuli niin hauska, että rohkenin tehdä toisen pilkkutrikoosta taskujen kera. Koska pitkä paita nielaisee aika paljon kangasta, ei isoon kaulukseen riittänyt musta-valkoista tarpeeksi. Mutta eipä hätää. Samaista kangasta pinkki-valkoisena jäi siskontytön housuista juuri sopivasti taskuja ja kaulusta varten. Kaulus on ommeltu siten, että pinkki-valkoinen jää sisäpuolelle ja musta-valkoinen ulkopuolelle. Eli jos nepit ovat kiinni, pinkkiä ei näy, kuin kääntämällä kaulus kaksinkerroin.

Jostain sain päähäni, että haluan pyöreät taskut, joista pilkistää erivärinen kangas. Ei muuta kuin netti auki ja ohjetta etsimään… Ja löytyihän se ohje. Siihen nähden, että tein pyöreät taskut ensimmäistä kertaa ja kaavan piirtämiseen käytin teemakulhoa ja kastehelmi jälkiruokakulhoa, lopputulos on enemmän kuin hyvä! Kaiken kruunaa, taskun tikkaaminen päällipuolelta ompelukoneesta löytyneellä kennotikillä, joka sekin pääsin ensimmäisen kerran käyttöön. Nyt on kohta pari kuukautta odoteltu, että sopivat kelit paitojen käyttämiseen tulisivat… Aina ei voi voittaa. Seuraava MIW projektikin on jo suunnitteilla…

Pieniä vaatteita

Resorien ompelua pääsin harjoittelemaan ihan uralla, kun surauttelin siskon tytölle pöksyjä. Toiveena oli haaremihousujen tyyppiset trikoopöksyt. Voihan haaremihousut ajattelin. Mutta sellaisiin on kuulkaas oikeasti olemassa kaava ja ohje. 1/2011 Ottobre  -lehdestä löytyy.

 Valkopilkulliset housut on tehty lehden ohjeen mukaan. Valkoiset omppuhousut ovat muuten samat, mutta resorit on kavennettu. Siilihousut taas ovat kapeammat housut, joihin tein leveät resorit. Resoreilla housuille saa vähän lisää käyttöaikaa, kun lahkeen saa pidemmäksi tai lyhyemmäksi resoria kääntämällä. Omppuhousuihin käytin unipussista jääneen lopun, siilihousut on tehty oman siilipaitani lopuista ja valkopilkullista jäi seuraavaankin kertaan J

Lisää trikooharjoitusta sain kun kokeilin pienen paidan ompelemista. Löysin eräältä kirppikseltä ison palan nalletrikoota kahdella eurolla. Kangasta jäi jäljelle vielä tämän pyjamasetin jälkeen… 

Paitamekko

Minikokoisten vaatteiden huristelu on varsin hauskaa. Voi kokeilla erilaisia juttuja eikä kankaanmenekki ole päätähuimaava. Silloin eivät virheetkään kirpaise kovasti, jos jotain sattuisi menevään perustavanlaatuisesti pieleen.

Arvaa mistä tämä mekko on tehty!?

Pikkuneidin isän kauluspaidasta J 

Tarvittiin sopivan liivimekon kaava ja kauluspaita. Paidan sivusaumat leikkasin aluksi auki. Mekon etukappaleen kaavan asettelin paidan etupuolelle, siten että nappilista osuu keskelle. Näin välttyy napinläpien ompelemiselta, kun ne ovat paidassa jo valmiiksi. (Nappilistan voisi sijoittaa myös takakappaleelle, jos haluaa.) Mekon takakappaleen kaava tuli paidan selkäpuolelle.  Mekon sivusaumat ompelin kiinni ja kaula-aukon sekä käsien aukot huolittelin valkoisella kanttinauhalla (pehmeä nauha). Helmaan ompelin pitsinauhan ja nappilistaan valkoiset kukkakuvioiset napit. 

Ikuisuusprojektit osa 2

Muistatko kun aikaisemmin kerroin kangasvaraston tyhjennysprojektista. Vaikka jymyuutista varaston loppumisesta ei olekaan tarjolla, voin sentään todeta, että projekti etenee. Hitaasti tosin, mutta kuitenkin J

Varaston tyhjennykseen liittyy tämänkertainen ompelus. Samalla se mokoma kuuluu sarjaan ikuisuusprojektit. Pitkään olen tuumaillut, että ompelukoneen suojus pitäisi uusia. Viime vuodet koneen päällä on ollut paketin mukana tullut muovinen suojahuppu. Sinänsä ihan ok, mutta muovilla on taipumusta revetä eikä sitä sitten voi ompelemalla paikata. Eikä kyllä paikkapala maalarinteipistäkään pahemmin kutkuttanut mieltä. Käydessäni kätköissä lymyäviä kankaita läpi, löysin hauskan pallokankaan. Eurokankaan palakankaista sekin on mukaan lähtenyt ja siitä piti tulla kangaskassi kauppareissuja varten, vaan toisin lopulta kävi.

Aluksi leikkelin muovisen suojahupun ”saumoista” auki. Sillä tavoin sain kaavat kankaasta tehtävää versiota varten. Halusin, että suojahuppu on suhteellisen jämäkkä, joten tein kaksinkertaisesta kankaasta. Ompelukoneen päällä on kantokahva ja halusin, että se olisi käytössä myös silloin kun suojahuppu on paikoillaan. Siinä sitä sitten sainkin tuumailla, että miten kummassa saan aukon hupun päälle, kun koneen ylimenevä osa on yhdestä kappaleesta.  Ratkesihan sekin sitten lopulta. Lopputulos on varsin hauska.