4. Luukku, id-korttihelmet

Jatketaan tänään eilisen teemalla. Kesällä tosiaan löysin liikkeen, jossa myytiin tähden- ja sydämenmallisia avainrenkaita. Samassa paikassa myytiin myös jojoja id-kortteja varten. Siis niitä hissilipuista tuttuja vempaimia, joissa klipsi kelautuu takaisin. Hinta ei päätä huimannut, joten tilasin kokeeksi kahdenlaisia. Ennen äitiyslomalle jäämistä ehdin käydä kuvassa id-korttia varten. Kortinpidikkeen mukana tuli kankainen nauha, jossa ei ole turvalukkoa, joten sellaisena sitä en voi käyttää. Tuumailin, että jojoa hyödyntämällä voisin kiinnittää sen joko vaatteessa olevaan taskuun tai avainnauhaan päivän ajaksi. Jotta mokoma ei häviäisi laukunpohjalle, päätin tehdä helminauhan laukkuun kiinnittämistä varten (helminauhan saa vaikka laukun sangan ympäri). Helmet, helmivaijeri ja isompi kiinnityshaka löytyivät jo valmiiksi.

 

Jäljellä on vielä yksi ongelma ennen kuin tämän saa käyttöön. Äitiyslomani alkutaipaleella työkaverini soitti ja kyseli naureskellen, milloin olen tulossa korttia hakemaan. Äänensävystä oli pääteltävissä, että kortti ei nyt mennyt kuin Strömsössä. 😬 Olin aivan varma, että silmälasini linssit ovat perinteisen kaavan mukaan hohkaneet vihreinä, joten olen kuvassa "kurkut" silmillä. No, ne silmälasit taisivat lopulta olla se ainut kohdallaan oleva asia siinä kortissa. Tehtävänimike on väärä ja pääni on hädin tuskin mahtunut kuvaan. Kuvan rajaus on niin tiukka, että korvakoruni hipovat kuvan reunoja. Pidä sitä sitten julkisesti. 😕 (Voikohan siihen ottaa uuden kuvan kotona, kun kortti pitää kuitenkin uusia...)

3. Luukku, avainnauhoja

Tämän päivän luukussa on kaksi avainnauhaa. Toinen meni lahjaksi uudelle ekaluokkalaiselle. Vahattuun korunyöriin pujottelimme teemaan sopivasti kirjaimia ja numeroita sekä tähtiä. Avainrengas on tavanomaisuudesta poiketen sydämenmallinen. Tilasin kirjain- ja numerohelmet eräästä askarteluliikkeestä. Arvioni oli, että kaksi pussillista helmiä riittää sekä avainnauhaan, että itselleni myöhempää käyttöä varten. Kun pussit saapuivat VALTAVAAN 😲pahvilaatikkoon pakattuna, ehdin jo säikähtää, että mitä pirskattia olen oikein tilannut. No täytyy sanoa, että helmet olivat kyllä todella hyvin pakattu. 😅

Peikkopojan kanssa kaadoimme pussillisen helmiä pahvilautaselle ja ryhdyimme hommiin. Tarkoitus oli laittaa kirjaimet ja numerot avainnauhaan järjestyksessä. Helpommin sanottu kuin tehty. Joitakin kirjaimia etsimme ja etsimme. Lopulta kaadoimme lautaselle myös toisen pussin helmiä. VIRHE!😬 Niin kuin se etsiminen olisi yhtään helpottunut sillä, että helmien määrää lisää. Juu ei helpottunut. Sen sijaan niistä sai rahisevan aakkossopan, kun helmiä pyöritti pitkin lautasta. Aikani tuskailin, kunnes tajusin kokeilla sopivatko helmet varrastikkuun. SOPI! Siispä ryhdyimme lajittelemaan kirjaimia ja numeroita omiin tikkuihinsa. Sanotaanko että urakassa meni muutama tovi (ei todellakaan yhden iltapäivän juttu). 

Lajittelun seurauksena huomasin, että kahdessa helmipussissa ei ollut lainkaan Y-kirjainta. Sisäisen manauksen saattelemana laitoin askarteluliikkeeseen viestin tiedustellakseni, löytyykö varastosta Y-kirjaimia. Tilatessani ei mieleeni todellakaan tullut, että jokin kirjain voi puuttua kokonaan. Saamastani vastauksesta selvisi, että helmet pussitetaan sen enempää tarkistamatta, mitä niihin päätyy, mutta he yrittävät etsiä minulle pussin, josta löytyy ainakin yksi Y-kirjain. Sellainen päätyi postilaatikkoomme parin viikon kuluessa.

Hetki siis meni ennen kuin pääsimme jatkamaan varsinaista pujottelua. Saimme avainnauhaan mahtumaan myös saajan nimen ja koulutaipaleen aloitusvuoden.

 

Toinen avainnauha valmistui sutjakammin. Se on tulossa itselleni koekäyttöön. Koekäyttöön siksi, että se on yliolan avainnauha. Perinteinen avainnauha on töissä hulahtanut milloin soppalautaselle ja roikkunut tiellä opetustilanteissa. Tämän pitkän version ei pitäisi päätyä sinne lautaselle, mutta se on sitten eriasia, kuinka monta kertaa onnistun jäämään siitä kiinni esim. ovenkahvaan tai olen muuten vain solmussa sen kanssa. Sitä voi tehdä vähän turhankin dramaattisen vaikutelman, kun ampaisee seuraavaan tilanteeseen ja perässä rämisee tuoli, jonka selkämykseen on sotkeutunut näppärä avainnauhani. Pessimisti voi yllättyä vain positiivisesti. 😁

Tämäkin avainnauha on tehty vahattuun korunauhaan ja helmet ovat muovia. Voin siis pestä sen huoletta, jos onnistun kaikesta huolimatta uittamaan sen soppakulhossa tai kuralätäkössä. Nauhan kruunaa tähdenmuotoinen avainrengas. Testin alkamista odotellessa...

2. Luukku, liikennemerkit

Tämän päivän postaukseen pyysin luvan Peikkopojalta. Tämä oli nimittäin hänen projektinsa. 

Syyslomaviikon kauppareissulla huomasin askarteluosastolla softiksesta tehtyjä liikennemerkkejä. Tarkempi tarkastelu paljasti, että pussissa oli sekalainen valikoima merkkejä, joilla voisi koristella vaikkapa synttärikortteja. Nappasin pussin mukaan ja yllätin sillä Peikkopojan kotiin päästyäni. Merkit saivat hyväksynnän, mutta ”Mut missäs näiden tolpat on?” Peikkopoika kysyi pussia tutkiessaan. Tuumimme, että tolpat saadaan tikuista ja maitopurkkien korkeista voisi saada jalustat tolpille. Jos korkki osoittautuisi liian heppoiseksi, voisi toinen vaihtoehto olla taikataikinasta tehdyt jalustat. Tolpiksi sopivia jäätelötikkuja ei löytynyt, mutta onneksi iskältä löytyi automaalin sekoitustikkuja 😂 Tikkuja hieman lyhennettiin ja softismerkit liimattiin kuumaliimalla. Korkkeihin tehtiin puukolla viilto tolppaa varten. Sen verran köykäisiä merkit ovat, että korkki pitää ne pystyssä. 

Liikennemerkit pääsivät heti automatolle leikkeihin mukaan ja lisää merkkejä on luvassa, kunhan korkit saadaan puhdistettua. 😊

1.Luukku, lumihiutalepulla

 Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää!

Joulukalenteri pyörähtää jälleen tauon jälkeen käyntiin. Tämän vuoden kalenteriin olen koonnut vinkkejä ja ohjeita joulupuuhiksi sekä kuvia tämän vuoden julkaisemattomista käsitöistä. Vaikka Peikkopoika ja Pikkuveli pitävät kiitettävän kiireisenä, on silloin tällöin riittänyt aikaa väkerryksillekin. Aiemmin hyödynsin automatkat joko kirjoittaen tai käsitöitä tehden, mutta nyt koronan myötä tuota aikaa ei ole ollut. Onnekseni 😅Peikkopoika on ollut äärimmäisen kiinnostunut lasiverannan askartelutarvikkeista ja varaillut materiaaleja omaan käyttöönsä 😅 Monesti olemmekin toihuilleet iltapäivällä lasiverannalla Pikkuveljen vedellessä sikeitä.  

Mutta nyt siihen tämän päivän luukkuun...

Lumihiutalepulla

Viime vuonna jouluvalmisteluja tehdessäni löysin netistä kuvan lumihiutalepullasta. Aikani selailtuani löysin Kinuskikissan sivuilta ohjeen Tähtipullan nimellä. Hyvän kuvitetun ohjeen innoittamana päätin kokeilla onnistunko taiteilemaan kyseisen pullakranssin. Jätin kokonaan pois ohjeessa mainitut hasselpähkinät ja korvasin ne koristelussa raesokerilla. Jännittyneinä seurasimme Peikkopojan kanssa nenä kiinni uuninluukussa, miten sakaroille käy paiston aikana. Hyvin kävi! Ja mikä tuoksu! Onnistuu muuten myös kauramaidosta 👍

Pienet ballerinat

Säät ovat olleet varsin kesäiset viimepäivinä. Olemme poikien kanssa olleet ulkona suunnilleen koko päivän ruokailuja lukuun ottamatta. Pikkuveli on tehnyt makutestejä hiekkalaatikolla Peikkopojan estelyistä huolimatta ja Peikkopoika puolestaan on selkeästi nauttinut, kun pihalla on kaikenlaista puuhailtavaa. Pihaelämästä nauttiessa en ole oikein malttanut istahtaa koneen ääreen postausta tekemään ennen kuin nyt.

Taannoin käydessäni kankaitani läpi, löysin pienen palan kimaltavaa tylliä, josta ompelin pari vuotta sitten kaksi laukkua pikkuballerinoille. Mielessä käväisi, että siitä voisi saada balettihameen, jos ompelisin nuken Tilda-kirjojen ohjeille. Kaavat nukkeen minulla on jo valmiina, mutta tuumittuani totesin nuken olevan liian isoprojekti tällä hetkellä. Pikkuveljen päiväunien kestosta, kun ei aina ole takuita… Myöhemmin etsiessäni Pinterestistä kirjanmerkki-ideoita, törmäsin tyllitupsusta tehtyyn ballerinaan. Pakko oli kokeilla! 

Tiedän, että puuhelmiä on saatavilla myös valmiiksi piirretyillä kasvoilla, mutta koska käsittelemättömiä puuhelmiä löytyy omasta takaa, päädyin käyttämään niitä. Pitkään mietin, millä hiukset kannattaa maalata. Tavallinen askartelumaali saattaa lähteä vähintäänkin leviämään, jos sattuu kastumaan… Päätin kokeilla voiko kaapista löytyneellä liki kuivahtaneella kynsilakalla maalata puupalloa. Voihan sillä 😮 Karmea haju siitä kyllä tuli ja vaati lakkaa useamman kerroksen. Lakanlopulla sai juuri ja juuri maalattua tarvittavat pallot kahteen ballerinaan. Pallojen kuivuminen ei tosin tehnyt askarteluprojektista nopeaa, mutta työ oli helppo jättää kesken odottamaan jatkamista. Ballerinojen mekot tein tyllisuikaleista tupsukehikolla. Valmis tupsu oli melkoisen pörheä ja ballerinan kasvot jäivät kokonaan piiloon sovittaessani palloja paikoilleen. Ongelma ratkesi litistämällä mekkoa hieman ja ompelemalla sen muutamalla pistolla muotoonsa. Samalla sain varmistettua, että mekosta ei myöhemmin irtoa vahingossa tyllisuikaleita. Siitä huolimatta, että tupsut on tehty yhtä pitkistä tyllisuikaleista ja tupsukehikko on sama, mekoista tuli hieman eri muotoiset 😮

Samalla idealla voisi tehdä valkoisesta tyllistä lumikeijuja talveksi tai pastellinvärisistä kevätkeijuja. 

Hernaria purkkiin

Se olisi sitten toukokuun puoliväli ja ulkona sataa lunta. En nyt aio vinkua, että joo mä toivoin lunta, mutta siitä on jo muutama kuukausi! 😒

Äitienpäivänä ei sentään satanut mitään ylimääräistä. Onneksi, sillä meillä äitienpäivää vietettiin pihaolympialaisten merkeissä. Aamupalan jälkeen meidän perhe suuntasi kohti kisojen suorituspaikkoja. Kenttäkuuluttajana toiminut Peikkopoika komensi poppoon nurmikolle, jossa kisat aloitettiin heittolajeilla. Suorituksista sanottakoon sen verran, että sanomalehtikeihäässä ja pallonheitossa entinen pesäpalloilija meni omilla metriluvuillaan ja Peikkopoika ja äiti kirittivät toisiaan 😉 Pikkuvelikin suoriutui mainiosti pallonheitosta melko omintakeisella tyylillään 😄

Heittopaikalta siirryttiin alapihan ympärijuoksuun, jonka kaikki erät menivät Peikkopojan nimiin. Kenttäkuuluttajan komennossa hengästyneet juoksijat jatkoivat tasataitoilemaan, eli tasapainoilemaan. Kilpailijoiden tuli kulkea kaadetun puhelinpylvään päästä päähän.

Kisat huipentuivat tarkkuusheittokisaan. Raksapenkin päälle oli aseteltu maalattuja peltipurkkeja, joihin tuli osua pienillä hernepusseilla. Jokaisella heittäjällä oli käytössä kolme hernepussia. Lajista muodostui hitti, joka jaksoi naurattaa Pikkuveljeä ja jossa kisattiin kierroksia enemmän kuin muistettiin laskea. 

Hernepussit ovatkin tämän postauksen varsinainen aihe. Pienet tetran muotiset hernepussit ovat juuri passelin kokoisia ja muotoisia heittämiseen. Ne sopivat mainiosti niin isompaan kuin pienempäänkin käteen. Eikä niiden ompeleminenkaan ole hankalaa.

Ompelin meille 12 hernepussia jämäkankaista. Leikkasin kankaista 10cm X 20cm kokoisia paloja (3kpl kustakin kankaasta). Taitoin kangaskappaleet kahtia lyhyet sivut vastakkain ja ompelin kaksi reunaa kiinni, kolmannen jäädessä auki kääntämistä varten (neljäs reuna on muodostuu taitteesta). Pussinsuu ommellaan kiinni, siten että ommeltu sivusauma osuu kohdakain taitetun sivun kanssa. Näin pussista tulee tetran muotoinen.  Täyttämisessä kannattaa olla tarkkana, että pussia ei tule täyttäneeksi liian täyteen, jolloin ompelusta muodostuu tuskien taival ulos pyrkivien herneiden tai jumiin jääneen pussin ansiosta. Peikkopoika keksi, että pussit voisi punnita, jotta ne olisivat samankokoisia. Punnitusoperaation myötä hernepussit painavat nyt suunnilleen 78g 😅

Tuossa ne nyt komeilevat valmiina seuraavaan kisaan. 

Peikkopoikaa lainatakseni ”Ei muuta kuin hernaria purkkiin!” 😂

Hämäyskoru

Aiemmin kerroin jo, että tilasin silikonihelmiä Nappikauppa Punahilkasta. Purulelun lisäksi tilasin tarvikkeita kaulakorua varten. Ajattelin kaulakorun helpottavan kantoliinan / kantorepun käyttöä, kun kyydissä keikkuva voisi mutustella korua. Kokemus opetti, että myös korvien tutkiminen oli helpompaa Pikkuveljen natustellessa helmiä. Helmet kiinnostivat siinä määrin, että Pikkuveli ei juuri kiinnittänyt huomiota ympärillä häärivään lääkäriin. Tavoite saavutettu siis, varsinainen hämäyskoru :D

Kaulakorun tekeminen oli nopeaa. Pujottelin ensin helmet sopivassa järjestyksessä valmiiseen satiininauhaan. Lopuksi lyhensin nauhan itselle sopivaksi ja varmistin, että turvalukko on kunnolla kiinni.

Koru on ollut kovassa käytössä!

Käytetyt tarvikkeet:

Satiininauha

Turvalukko

2kpl hexakon helmi 17mm, harmaa

1kpl hexakon helmi 17mm, vedensininen

2kpl 15mm helmi, vedensininen

2kpl 15mm helmi, valkoinen

2kpl 12mm helmi, valkoinen