7. Luukkku, piparkakkutalo

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun piparkakkutalo valmistui ilman manauksia ja ”Ei IKINÄ enää!” vannomisia. Muumitaloa on väkerretty useampana vuotena ja aina yksi asia pysyi vakiona, palovammat. Tänä vuonna tehtiin poikkeus. Ei ainuttakaan rakkulaa! VAU!

Muumitalon ongelmaksi joka vuosi on muodostunut osien paistamisesta johtuva leviäminen. Tänä vuonna etsin netistä kaavoja uuteen mökkiin, mutta päädyinkin blogiin, jossa neuvottiin, miten talon saa kasaan ilman, että se muistuttaa Pisan kaltevaa tornia.

1. jauhota muotit, jotta se ei jää kiinni -> jep ei ongelmaa, koputtelen muottia pikkulusikalla kuin hiekkakakkua konsanaan, toimii
2. jauhottaminen auttaa myös siihen, että osat eivät veny irrotessaan -> eivät veny kun teen osat jo valmiiksi leivinpaperin päälle, ei tarvitse siirrellä
3. irrota ikkunapalat varrastikulla -> lattapäinen pikkulusikan varsi ajaa saman asian.
4. suorista osien sivut sahateräisellä puukolla -> totta, kokeillaan sitä
5. kokoa kattoa varten muotti ja viistä kattopalojen reunat -> no en varmasti (yksi talo vuodessa saa luvan valmistua ilman kattomuottia)
6. käytä kiinnittämiseen pikeeriä, vältyt palovammoilta -> jokainen puuttuva rakkula on erävoitto, kokeillaan

Ja sitten hommiin! Tuloksena jälleen vähemmän suoria seinäpaloja taikinan pullistuessa uunissa. Epäilykset homman järkevyydestä heräsivät…

Peikkopojan käydessä päiväunille, aloittelin projektin toista vaihetta (ehei, en ehtinyt valmiiksi unien aikana). Varovasti yritin suoristaa seiniä puukolla. Pikeerin valmistin Dansukkerin ohjeella. Pursotinpussin lukitusosaa ei löytynyt mistään (liekö tonttu tarvinnut tai sitten se on Peikkopojan pakussa), joten laitoin pikeerin pakastepussiin. Ensin tähtiä ikkuinoiden ympärille ja sitten ensimmäiset seinät pystyyn. Kokoaminen näytti melko koomiselta, kun seiniä tukemaan tarvittiin korkeita ja tukevia tavaroita. Siellä jossain glögipullon, termosmukin, myslipurkin, teepurkin ja puuropaketin takana kohosi muumitalon seinät. Kaikkia seiniä ei toki voinut laittaa yhteen kerralla, jotta pikeeri ehtisi kovettua kunnolla. Kello taisi olla ilta 7 ennen kuin päästiin katon kiinnittämiseen. Sitä varten oli pakko sulattaa hieman sokeria, jotta palat jähmettyisivät nopeasti paikoilleen. Katon kasaaminen vaati lisäapuja paikalle. Lopuksi pikeeriä kattoon ja koristeet paikoilleen. Peikkopoika liimaili lumihiutaleita ja sinisiä helmiä koristeeksi taktiikalla ”Mikä ei pysy kiinni, menee suuhun”.

Mutta siinä se nyt on! Paras tähän mennessä! Kunhan talo on kuivunut kunnolla voi tarjottimelle laittaa myös ”lunta”.

6. Luuku, heijastin

Kunnia tästä kalenteriluukusta menee Peikkopojalle 😊 Siivosin syksyllä eteistä ja mietin mihin ihmeeseen laittaisin ”vanhoja” hyvässä kunnossa olevia kovamuovisia (mainos)heijastimia. Niitä ei oikein sellaisenaan ole tullut käytettyä.

Pinterestissä näin kuvan, jossa edellä mainitun kaltaisen heijastimen naruun oli pujoteltu erilaisia helmiä. Mainiota näpertämistä Peikkopojalle, joka mielellään koluaa (yleensä omalla luvalla) lasiverannan kaappeja ja purkkeja. ”Tämä jää minulle”, ”Tätä minä tarvitsen”… Voi sitä riemua, kun kaadoin helmiä laakeaan astiaan ja laiton heijastimeen ohuen korunyörin kiinni. Nyörin päähän laitoin maalarinteippiä, jotta se olisi helpompi pujotella helmien läpi. Piiiiiiitkään ja hartaasti pienet sormet valitsivat mieluisia helmiä. Yhdellä istumalla valmistui monta heijastinta 😊 Kuvassa oleva annettiin iskälle, onhan siinä auton kuva.

5. Luukku, tuplakukkaro

Siinä kun niitä edellisessä luukussa olleita laukun kehyksiä jemmastani etsin, löysin jotain muutakin… Vastaan tuli tuplakukkaron kehykset, jotka olin napannut jo tovi sitten, jotta jonain kauniina päivänä voisin sellaisen yrittää tehdä. Messuilla ja käsityötapahtumissa olin niitä ihastellut ja halusin kokeilla onnistuisiko itseltä moinen.

Koska silloinen kukkaroni ei enää vetänyt sisäänsä ainuttakaan clubi- tai muutakaan korttia / lappua / lippua oli aika tarttua toimeen. Sinellinen kaavaa käytin pohjana omassa kokeilussani. Muutoksia tuli kukkaron syvyyteen ja pohjan muotoon. Nettiä selaamalla löysin kuvallisia ohjeita tuplakukkaron tekoon. Pikkuisen piti miettiä mitkä ommellaan vuorikankaasta ja miten ne liitettään päälliseen. Mutta sain kuin sainkin ne oikein!  Kehyksen kiinnitin jälleen kontaktiliimalla. Ihan hauska tapa käyttää kankaiden loppuja 😉

4. Luukku, pikkulaukku

Tämän päivän käsityö on pikkulaukku, jonka ompelin kesällä. Kesävaatteista ei aina löydy passelia taskua avaimille tai puhelimelle. Johonkin ne kuitenkin piti saada turvaan, etteivät päädy hiekkalaatikon uumeniin tai rikkoudu pudotessaan. Jostain syystä noita laukkukehyksiäkin löytyi jo valmiiksi kotoa ja kangas on vettähylkivää verhoilukangasta (sitäkin oli valmiiksi). 

Valmiin kaavan löytäminen ei onnistunut. Sinellin nettisivuilta löytyi muutamia kaavoja, mutta mikään niistä ei sopinut näihin kehyksiin suoraan. Kaavojen ”logiikkaa” pähkäiltyäni päädyin piirtämään oman kaavan. Ensimmäisestä versiosta tuli liian tiukka suuaukon osalta, mutta toinen onnistui toivotulla tavalla. Ommellessani vuorta kiinni jätin kääntöaukon vuorikankaan pohjaosaan. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä näin suuaukon kohdalta kangas jäi sauman vuoksi sopivan paksuksi kehykseen kiinnittämistä varten. Kehyksen kiinnittämiseen käytin kontaktiliimaa. Liimaa laitoin hammastikkua apuna käyttäen kehyksen koloon ja annoin olla hetken ennen kankaan laittamista. Aika huolellinen ja varovainen sai olla, jotta sitkeä liima ei tarttunut väärään paikkaan. Olkahihna on ommeltu samasta kankaasta ja se on riittävän pitkä yli olan laitettavaksi. Hyvin laukku on puhelimen ja avainten painon kestänyt, vaikka kehys on vain liimalla kiinni.

3. Luukku, keksit

Maistuuko keksi? Näitä on tänä syksynä tehty oikein urakalla… Vähään aikaan en ehkä halua nähdä yhtäkään balleriina- tai dominokeksiä! En oikeaa enkä leikki. Keksit nopeita tehdä, eikä niihin kulu hirvittävästi lankaakaan. Ihan mainio lahjaidea siis. Näitä on viety tuliaisiksi ja kotiinkin on tarkoitus jättää muutama. Töihin vien parikymmentä, näillä kun voi harjoitella laskemista. Villi veikkaukseni on, että keksien laskeminen motivoi enemmän kuin nappien… Kaverille näitä on menossa koululaisten jakolaskuharjoituksiin.

Ohjeen dominokekseihin löysin –blogista ja samassa paikassa oli myös balleriinakeksien ohje. Lankana kokeilin Adlibriksen puuvillalankaa, toimii. Täytteenä on omista varastoista löytyneitä valkoisia jämälankoja.

2. Luukku, villasukat

Työmies tarvitsee työmiehelle sopivat sukat. Nämä villasukat kuuluvat Peikkopojalle. Kyllä, ne ovat tarkoituksella eriväriset, vaikka ovatkin samaa paria  Sukan vartta koristavat vasarat ja kiintoavaimet (jakoavain ei ole sama asia, kuten olen saanut oppia) :)

Sukkien ohje on Tamitarhan Niina Laitisen Tools (ohje löytyy täältä).  Lankana on Novitan Wool. Ohut lanka tekee sen, että ne taipuvat lapsen jalkaan hyvin ja mahtuvat saappaisiin. Se että nuo sukat on tehty pelikuviksi, on aika hauska idea, sillä kerä kumpaakin lankaa riitti mainiosti eikä ylimääräistä hirvittävästi jäänyt.

Vähän olen tuota ohjetta silmäillyt sillä silmällä, että siitä saattaisi saada puikkoja ja lankoja vaihtamalla sukat myös aikuisen jalkaan… Pitää kokeilla toimiiko ajatus käytännössä.

1. Luukku, tonttuovi

Joulukuu on täällä taas! Ja niin on myös Lankataikojen joulukalenterikin. Kuten aikaisemminkin luukkuja on luvassa 23, aattona on muuta puuhaa J

Meille on kuulkaas muuttanut pikkuinen tonttu! Enkä nyt puhu Peikkopojasta, joka vilistää tonttulakin tiuku kilisten suuntaan jos toiseen. Toivon ainakin, että keittiön ja olohuoneen väliseen hirsiseinään ilmestyneen oven takana on tontun eikä hiiren tupa!

Alun perin minun ei pitänyt lähteä tähän tonttuovi hömpötykseen laisinkaan mukaan. Toisin kävi. Vähitellen kypsyttelin ajatusta ja tuumasin, että Peikkopoika saattaisi tontun tuvasta ilahtua ja siinä se nyt on. Suksia en sentään asetellut ovenpieleen, mutta postilaatikko ja tikkaat olla pitää. Postilaatikko itse asiassa toimittaa joulukalenterin virkaa. Sinne nimittäin ilmestyy joka päivä pieni puuha siivittämään joulunodotusta.

Tonttuoven hankin Tampereen käsityömessuilta. Pakkauksessa tuli mukana niin ovi, postilaatikko, tikkaat kuin maalit ja pensseli. Kyse oli siis paketista, jossa kaikki oli maalausta vaille valmiina. Paketin maalit paljastuivat varsin hyviksi. Pensseli liukui pinnoilla mainiosti ja värit peittivät jo ensimmäisellä maalauskerralla. Oikeasti ovi oli tarkoitettu avattavaksi, mutta meillä tuohon taakse liimattiin pala vaneria. Nyt tontun ovi on ”lukossa” eikä takana oleva hirsiseinä tule näkyviin.