keskiviikko 7. joulukuuta 2016

7. Luukku, essu

Taas tuttua muumikangasta... tällä kertaa essun muodossa 😊

Peikkopoika on innokas kokki ja leipuri. Mitat ja purkit ovat yleensä kadonneet Peikkopojan leikkeihin. Koska leipoessa jauhot pöllyävät ja mausteet ovat välillä vähän siellä sun täällä, Peikkopojan essu tulee todelliseen tarpeeseen. Vahakangas on hankittu Finlaysonin tehtaanmyymälästä useampi vuosi sitten. Kaappien kätköistä sitä kuitenkin vielä löytyi sopiva pala tähän tarkoitukseen. Kaavana käytin valmista lasten essua (helman pyöristyksen tosin jätin pois ja lisäsin taskun). Vahakangas sinänsä ei tarvitse minkään valtakunnan huolittelua, mutta näyttää kyllä siistimmältä kanttinauhalla kierrettynä. Käytin vinokanttinauhaa (ihan vain noiden hauskojen pilkkujen takia) ja siksi pilkkurivit menevät reunoilla vinoon 😊 Varasin summamutikassa kanttinauhaa tähän essuun 4m ja sitä jäi jäljelle n.30cm.

Miten homma etenee:

  1. Piirrä vahakankaan nurjalle puolelle haluamasi kokoinen essu (saumavaroja ei tarvita) ja tasku saumavarat huomioiden.
  2. Ompele taskukappaleen yläreunaan kanttinauha. Muista kiinnittää kanttinauha ja essu oikeat puolet vastakain yläreunat kohdakain. 
  3. Taita kanttinauha nurjalle puolelle taitteelta ja ompele kiinni työn oikealta puolelta.
  4. Ompele kanttinauha samalla tavalla esuun ylä- ja alareunaan. 
  5. Ompele kanttinauha essun suorille sivuille.
  6. Mittaa kanttinauhasta pätkä, joka riittää solmimisnauhoiksi kiertäen kädentiet ja niskalenkin.
  7. Kiinnitä lopuksi tasku paikoilleen.
HUOM! nuppineulojen sijaan kannattaa käyttää vaikka maalarinteippiä kappaleiden kiinnittämiseen (välttyy turhilta reijiltä).

Kanttinauha ja taskun yläreuna oikeat puolet vastakain, yläreunat kohdakain.

Kanttinauha essun ylä- ja aläreunassa oikeat puolet vastakain.               

Valmis!

tiistai 6. joulukuuta 2016

6. Luukku, tarjotin

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Tässä projektissa on taas päästy käyttämään vanhoja materiaaleja hyväksi. Vaneritarjotin löytyi kirppikseltä ja tiesin heti mihin sitä tarvitsen (kesähelteistä viis) 😏Tarjotin sai pintaansa ensin pohjamaalia ja lopuksi kalustemaalia. Kankaan (löytyi vamiiksi jouluisten kangaskorien jäljiltä) kiinnitin tarjottimeen sivelemällä siihen liiman ja veden seosta. Sen verran mukavaa puuhaa, tosin myös sotkuista, että olen yrittänyt metsästää vaneritarjottimia myöhemmilläkin kirpparireissuilla. Mutta kuten arvata sattaa, aivan turhaan. Kaikki tarjottimet ovat kadonneet...

Kuinka homma etenee...

  1. Maalaa tarjotin pariin otteeseen pohjamaalilla molemmilta puolilta.
  2. Maalaa pohja kalustemaalilla 
  3. Leikkaa puuvillakankaasta hieman tarjotinta suurepi pala
  4. Sekoita kurkkiin 1dl vettä ja 1dl Erikeepperiä (määrä on noin, kunhan on suunnilleen puolet ja puolet).
  5. Sivele vesi-liimaseosta tarjottimen pintaan. Suosittelen tekemään tämän kylpyhuoneessa tai ainakin suojaamaan paikan huolella.
  6. Asettele kangas tarjottimen päälle ja sivele vesi-liimaseosta kankaalle. Kangas saa kastua reilusti. Ole tarkkana tarjottimen ja kankaan väliin jäävien ilmakuplien suhteen. Ne tulee painella heti pois, jotta lopputuloksesta tulee siisti.
  7. Kankaan reunoja kannattaa taittaa mukailemaan tarjottimen reunoja.
  8. Anna tarjottimen kuivua rauhassa.
  9. Tarjottimen kuivuttua siisti reunat leikkaamalla ylimääräinen kangas pois mahdollisimman tarkasti.


maanantai 5. joulukuuta 2016

5. Luukku, lippapipo

Tässä näitä menneitä ja tulevia päivityksiä tarkastellessani huomasin, että Peikkopoika kulkee niissä mukana hyvinkin tiivisti 😊 kieltämättä ne käsityöt, mitä on ylipäätään tullut tehtyä, ovat tulleet Peikkopojan käyttöön. Tai ainakin idea on lähtenyt jostain hänelle värkätystä. Ja niin tälläkin kertaa.

Nosh lienee tuttu vaatteineen ja kankaineen. Noshin sivuilta löytyy myös muutama ilmainen ladattavissa oleva kaava. Sieltä löytyy tämän kyseisen lippapipon kaava. Ja mikä parasta, myös aikuisten koossa. Itse ompelu on nopeaa. Aikaa menee tukikankaan kiinnittämiseen, mutta ei siihenkään valtavasti 😉

Mielestäni kaavaan mitoitus pitää aikas hyvin kutinsa, joten niihin en muutoksia tehnyt. Ohjeessa puhutaan lipan vahvistamisesta. Itse käytin siihen tarkoitukseen kiinnisilitettävää huopamaista tukikangasta, jota löytyi valmiiksi kaapista. Jossain verkkokaupassa olen kyllä törmännyt ohuesta muovista tehtyihin lippakovikkeisiin, mutta en todellakaan muista missä niitä oli. Huopavahvike on ajanut asian riittävän hyvin. Peikkopojan kaksi lippapipoa ovat pitäneet käytössä hyvin muotonsa.





sunnuntai 4. joulukuuta 2016

4. Luukku, reppu

Tämä joululahjaidea ei ole ihan nopeimmasta päästä eikä se kaikista helpoinkaan, mutta ilahduttaa varmasti saajaansa. Peikkopojan aloittaessa päiväkotiuransa, pohdin pitkään mistä löytyisi sopiva ”kerhoreppu”, jossa voisi kuljettaa päivittäin uninallen ja tutin sekä mahdolliset pyykkipussit ja varavaatteiden päivitykset. Valmiit Ryhmä Hau –reput ja vastaavat eivät oikein innostaneet, varsinkin kun heppu itse ei varsinaisesti fanittanut vielä mitään. Ihastellessani Villa ja Villa blogin naisten ompeluksia törmäsin Kånken repusta inspiraatiota saaneeseen reppuun. Blogista löytyi mitä mainioin kuvitettu ohje, jota tunnollisesti seuraamaalla valmistui pikkureppu juuri sopivasti ennen päiväkotiin lähtöä. Kahteen suuntaan aukeava vetoketju tuotti hankintavaiheessa hieman päänvaivaa, sillä sen ei tuntunut kuuluvan oikein minkään verkkokaupan valikoimaan. Mutta tällä kertaa apu löytyi lähempää kuin osasin aavistaa. Paikallisesta nappikaupasta vetoketjua etsiessäni tarjoutui myyjä tekemään minulle sellaisen! Eikä siinä kauan mennyt, kun pitkään vetoketjuun oli saatu pujotettua toinen vedin ja vetoketju on toiminut kuin unelma. Kangas on Eurokankaasta löytynyt Sunbrella, jota voi käyttää sisä- ja ulkotekstiileihin. On siis suht helppo pitää puhtaana eikä säikähdä pientä sadetta. Tukihuopa, valkoinen neppari ja vuorikankaana käyttämäni puuvillakangas löytyivät valmiiksi varastoistani.

Repun etukappaleeseen silitin Peikkopojan nimen (poistin kuvasta). Kummitäti oli jostain löytänyt kiinnisilitettäviä nimitarroja. Yllättävän hyvin tuntuu pysyvän kiinni, vaikka reppu todellakin kulkee päivittäin mukana. Peikkopoika kantaa välillä reppua selässään tai vetää perässään (olisi vissiin pitänyt laittaa vielä renkaatkin alle 😉).



lauantai 3. joulukuuta 2016

3. Luukku, muumipussukka

Tämä reissupussukka sopii hyvin (melko) nopeaksi joululahjapuuhaksi. Muumipussukka tuli meillä ajankohtaiseksi, kun lähdimme ensimmäiselle reissulle Peikkopojan kanssa. Nyt samaan pussukkaan mahtuvat niin vanulaput kuin kuumemittari ja hammasharja sekä muut tykötarpeet reissuja varten. Hyvin toimii 😉 Kuvalliset ohjeet pussukkaan löytyvät Villa ja Villa blogista. Ohje antaa hyvät vinkit siihen, miten saat pussukasta juuri itsellesi sopivan kokoisen. Peikkopojan pussukassa käytin vahakangasta päällipuolella ja ohutta sadetakkikangasta sisäpuolella. Kankaat ja vetoketju löytyivät omista varastoista valmiiksi 😊 Kangasvalinnoista johtuen pussukka on helppo pitää puhtaana.


perjantai 2. joulukuuta 2016

2. Luukku, tonttupussi

Mietin eilen töissä, miten monta erilaista joulukalenteriviritelmää mulla on työvuosien varrella ollut. Aika monta täytyy myöntää... Milloin on tehty palapeliä, luettu satua, tehty talvimaisema valmiista "osista", on ratkottu jouluista salasanaa ja tonttupussista on paljastunut "päivän" jouluinen puuha... Tänä vuonna askarrellaan jouluista maisemaa seinälle. Monena vuotena alla näkyvä pussi on toiminut joulukalenterin tonttupussina. Tänä vuonna se on lepovuorossa 😊

























Pussin olen ommellut kangaskaupasta löytyneestä verhokapan hukkapalasta. Pussi on noin 50cm korkea ja 30cm leveä. Ommeltavaa pussissa oli vain pohja ja toinen sivusauma. Nauhakujakin oli valmiina :) nauha on harmaata kanttinauhaa.


Vinkkinä pari joulukalenteria netissä

torstai 1. joulukuuta 2016

1. Luukku, tonttulakki

Joulukuu on täällä taas. Viime vuonna joulukalenteri päättyi ennen aikojaan puhkeavien hampaiden ja olemattomasti nukuttujen öiden aiheuttamaan jouluruuhkaan. Tänä vuonna yritetään päästä aattoon asti ja jatkaa aktiivisemmalla otteella ensi vuonna.

Luulin saaneeni hyvän idean, kun päätin tehdä Peikkopojalle oman tonttulakin ihan itse. Äiti oli projektista ja lopputuloksesta enemmän innoissaan, kuin lakin uusi omistaja. Sanat eivät vielä riittäneet, mutta katse sen kyllä kertoi "ÄLÄ KUVITTELEKAAN, ETTÄ LAITAN TUOTA PÄÄHÄNI". Katsetta seurasi ponteva päänpyöritys ja suun mutristus.😃 Siinä ei minkään valtakunnan maanittelut auttaneet. Nallekin sai lakkia kokeilla, mutta siihen se sitten jäi. Päätös mikä päätös. Koska itsekin tarvitsen tonttulakkia töissä, surautin samaisesta kankaasta myös itselleni lakin. Lakki päässä yritin houkutella myös Peikkopojan tonttuilemaan kanssani. Tuloksetta. Iskä keksi tuumata, että kaikki pakukuskit käyttävät tonttulakkia ajaessaan. (Pakettiautot ovat ihan ykkösiä Peikkopojan mielestä) Ja niin vain poika laittoi lakin päähän ja lähti huristamaan pahvilaatikkoautollaan. Matkan tekoa ei kauan kestänyt, kun lakki jo lensi leikkiauton ikkunasta. Taisi heppu hoksata, että ei iskäkään tonttulakki päässä pakettiautoa aja...

Tästäkin huolimatta tonttulakki tuntui ainakin omassa päässä aika mukavalta. Lakit on ommeltu Eurokankaan raitatrikoosta. Varasin 150cm leveää kangasta 50cm ja siitä sai yhden lasten ja kaksi aikuisten tonttulakkia. Peikkopojan lakilla on korkeutta 36cm + saumavarat ja aikuisten lakilla 46cm + saumavara. Kulkuset löytyivät kaappien kätköistä. Kaavana aikuisten lakissa käytin Suuren Käsityö-lehden nettisivuilla pari vuotta sitten ollutta kaavaa (hieman muokattuna tosin) ja Peikkopojan lakki on saanut mallinsa Suuri Käsityö-lehdessä  11-12/2010 ollutta kaavaa mukaille (koko on suurempi).