Ikuisuusprojektit osa 2

Muistatko kun aikaisemmin kerroin kangasvaraston tyhjennysprojektista. Vaikka jymyuutista varaston loppumisesta ei olekaan tarjolla, voin sentään todeta, että projekti etenee. Hitaasti tosin, mutta kuitenkin J

Varaston tyhjennykseen liittyy tämänkertainen ompelus. Samalla se mokoma kuuluu sarjaan ikuisuusprojektit. Pitkään olen tuumaillut, että ompelukoneen suojus pitäisi uusia. Viime vuodet koneen päällä on ollut paketin mukana tullut muovinen suojahuppu. Sinänsä ihan ok, mutta muovilla on taipumusta revetä eikä sitä sitten voi ompelemalla paikata. Eikä kyllä paikkapala maalarinteipistäkään pahemmin kutkuttanut mieltä. Käydessäni kätköissä lymyäviä kankaita läpi, löysin hauskan pallokankaan. Eurokankaan palakankaista sekin on mukaan lähtenyt ja siitä piti tulla kangaskassi kauppareissuja varten, vaan toisin lopulta kävi.

Aluksi leikkelin muovisen suojahupun ”saumoista” auki. Sillä tavoin sain kaavat kankaasta tehtävää versiota varten. Halusin, että suojahuppu on suhteellisen jämäkkä, joten tein kaksinkertaisesta kankaasta. Ompelukoneen päällä on kantokahva ja halusin, että se olisi käytössä myös silloin kun suojahuppu on paikoillaan. Siinä sitä sitten sainkin tuumailla, että miten kummassa saan aukon hupun päälle, kun koneen ylimenevä osa on yhdestä kappaleesta.  Ratkesihan sekin sitten lopulta. Lopputulos on varsin hauska.

Ikuisuusprojektit osa1

Kolmas työviikko on jo ovella… Mihin loma hävisi?! Vaikka työt rytmittävät nyt päiviä, kesä ainakaan ei ole kadonnut minnekään. Lämpömittaria ei edes uskalla enää katsoa, kun lukemat kuitenkin aiheuttavat heikotusta. Villalangat pysykööt kerissään vielä, kunnes ilmat viilenevät. Ompelukonekin on saanut olla rauhassa, vaikka olisihan sen voinut jatkojohdon avulla viritellä uloskin. Toisaalta eipä niitä varjopaikkoja sielläkään liiemmälti ole ollut.

Ennen loputtomalta tuntuvan hellejakson alkamista ehdin onneksi hieman näperrellä ikuisuusprojekteja valmiiksi, mm. mökiltä tuodut heinäseipäät ovat uudessa toimessaan olleet nyt suunnilleen kuukaudenpäivät. Jätetään tässä kohtaan mainitsematta kuinka kauan ne joutuivat odottelemaan uusia työtehtäviä J 

Kahdesta heinäseipäästä ja harjanvarresta tuli tikkaat makuuhuoneeseen. En ajatellut keikkua niillä kurkotellakseni vaatekaapin ylähyllylle, mutta vaikkapa seuraavan päivän vaatteet niille voi ripustaa. Nyt kun vielä muistaisi, että ne tikkaat tosiaan on olemassa J

Reikien poraaminen puolia varten ei ollut homma helpoimmasta päästä. Vanhat heinäseipäät olivat yllättävän kovaa puuta ja tietysti melko paksut. Puolat tehtiin harjanvarresta. Puolat sahattiin erimittaisiksi ja maalattiin mustalla maalilla kertaalleen, jolloin pinnasta ei tullut täysin peittävä. Kiedoin juuttinarua puolan ja heinäseipään liitoskohtaan. Se ei ollut käytön kannalta mitenkään välttämätöntä, mutta näytti paremmalta narun kanssa kuin ilman.

Aamuteetä auringossa

Kyllä voi aamutee maistua sitten hyvältä! Tänään pääsin testaamaan terassia ja sen kalusteita aamupalan vahvistamana J Toimii!

Kalusteet eivät suinkaan ole uudet, vaan ne ovat olleet odottamassa jo jokusen tovin muuttojen jäljeen.

Tuolit ja pöytä näyttivät alun perin tältä.

Ne tuskin enää muistivat miltä kalusteöljy niiden pinnalla tuntuu. Eikä sitä öljyä ollut luvassa tälläkään kertaa. Meillä tuntuu tuota valkoista maalia olevan aina saatavilla ja sitä sipaisin niin tuolien kuin pöydänkin pintaa. Ensin surisi hiomakone ja sitten kaikki irtopöly pois ja ei kun maalaamaan. Pöydän ruutukuvio ja maalipensseli eivät varmasti koskaan olisi löytäneet yhteistä säveltä. Eihän sitä kuviota saanut oikein pestyäkään saati hiottua. Mutta ei hätää! Olin varautunut tähän projektiin jo hyvissä ajoin… Noin reilua vuotta aikaisemmin, jos ihan tarkkoja ollaan. Tuolloin paikallisessa RTV:n myymälässä oli myynnissä laatta-arkkeja yksittäiskappaleina kaikkien näpertelijöiden riemuksi. Ja kuinka ollakaan päädyin kassalle mukanani 4laatta-arkkia ja listalla ollut maalipurkki pensselin kera. J  Siispä pääsin liimaamaan pöydänpinnalle kivilaattoja. Kaikkiaan 3laatta-arkkia sain kulumaan ennen kuin koko pöydänpinta oli peitossa. Sitten vain saumat umpeen ja odottelemaan kuivumista. 

Valmiina pöytä ja tuolit näyttivät ehkä vähän turhankin kliinisiltä valkoisen maalin peittäminä. Tuumattiin, että hiekkapaperilla voisi saada vähän eloa kalusteisiin. Hyvä, että ajatus ehdittiin ajatella loppuun, kun hiomakone vieressäni alkoi surista melko taiteellisin ottein. Yritä siinä sitten kailottaa, että tarkoitin kyllä pientä hiekkapaperin palaa enkä mitään hiontamonsteria. Turhaan…  Lopputulos kyllä oli mitä mainion. Vaikka onhan se vähän hassua, että ensin sitä pipertää pensselin kanssa mahdollisimman tarkasti ja siististi, jotta jälki olisi tasaista. Sitten toinen tulee ja surauttaa maalipinnan sieltä täältä rikki ja onnistuu tekemään vain parannuksia J

Kesäpuuhat

Niin se kesä vaan etenee…  Aurinkokin löysi tiensä ilahduttamaan lomailijaa. Nyt kun on ollut mahdollisuus nauttia lämpimistä keleistä, ei ole oikein malttanut / ehtinyt juurikaan sisällä olla. Blogikin on jäänyt hunningolle. Onneksi sentään ulkona on saatu jotain valmiiksi. Turha siis kuvitella, että täällä olisi syvennytty pihalla lekotteluun hyvän kirjan kanssa. Ehei J Valmiiksi on saatu terassin ja kuistin kaiteet. Edellä mainitut on öljytty (kelon harmaan ei ole hullumpi väri lainkaan) ja lasiverannan seinä (korjattiin remontin yhteydessä) on nyt maalattu ja ikkunapellit samaisella seinällä vaihdettu.

Itselle lankesi erityistehtävänä kaikki pikku pensselillä pipertäminen (tein kyllä muutakin!). Siinä olisi naapurin kissakin tikahtanut nauruun, jos olisi sattunut paikalle kun keikuin tikkailla minipensselini kanssa J Samalla kun maalasin tarkkaakin tarkemmin muistutin itse hetki hetkeltä enemmän Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu -kirjan Juho Vaneria (muistaakseni nikkaritontun nimi). Juholla oli tarkkaakin karkenpi maalauskäsi, mutta silti oli itse yltäpäältä maalissa. Ihan niin kuin minä! En ymmärrä miten se on mahdollista J 

Samaan aikaan kun me nautimme kesäsäästä pihalla, tilaustyöni huristelee moottoripyörän kyydissä jossain päin Eurooppaa.  Talvella nimittäin sain tilauksen moottoripyörälaukun sisälaukusta. Aikani suunnittelin laukkua lähinnä päässäni, kunnes tajusin, että huristelukelit saapuvat ennakoitua aikaisemmin, kiitos talven joka jäi tulematta. Toukokuussa sitten sain mielikuvaharjoitukset päätökseen ja ryhdyin tekoihin. Esikuvana laukulla on taannoisessa Moda-lehdessä (3/2013) ollut laukku. Alkuperäisestä laukusta jäi jäljelle lähinnä muoto, sillä materiaali ja koko muuttuivat. Lisäksi tein laukusta vuoritetun. Sisälaukun suunnittelussa auttoi varsinainen moottoripyöränlaukku todella paljon. Jos olisin saanut mitat vain paperilla, en olisi ikinä uskonut minkä muotoinen laukku sinne sopii. Lisäksi kovapintainen laukku tekee mutkan takaseinän yläosassa. Mitoitin ompelemani laukun siten, että sen yläpuolelle jäin mutkasta yläspäin tyhjää tilaa. Laukun päälle saan nyt vaikka kengät tai jotain muuta tarpeellista. Koska laukku on selvinnyt ehjänä jo yhdestä reissusta, uskallan laittaa kuvan tännekin J

Stop!

Toinen kesälomaviikko jo käynnissä! Ensimmäinen viikko vierähti mökkeilyn merkeissä toinen viikko on ollut siivous viikko sateen siivittämänä. Mulla on kunnianhimoinen tavoite saada askartelupahvit ja –tilpehöörit sekä kangasvarastot järjestykseen. Työhuoneen lattialla on ajelehtinut pidemmän aikaan laatikko askartelupahveja pursuten. Ne jos saisi jonnekin. Pahasti näyttää siltä, että se jonnekin tarkoittaa yhdestä kangaslaatikosta luopumista. Hyviä kankaita en suostu pois heittämään, joten ompelukone saa surista aika ahkeraan, jotta pahvit saavat uuden jemman.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsivät vanhat farkut, joita olen laittanut talteen kierrätysompeluita varten. Viime kesänä löysin kirjan Vanhat farkut uusiksi. Muutama idea on jäänyt mieleen odottelemaan toteutusvaihetta. Kirjasta löytyy ohje ja kaava farkkupussukalle. Yhdestä farkunlahkeesta riitti kahteen pussukaan, vaikka muokkasin ohjetta sen verran, että pussukasta tuli suurempi ja etupuolelle applikoin sydämen käyttäen kankaan nurjaa puolta. Koska farkkukangas on jo valmiiksi melko jämäkkää, ei applikointikuvion nurjalle puolelle välttämättä tarvita vahvikekangasta.

Omista farkkupussukoista tuli lopulta ovistoppareita, kun laitoin pussukan sisään 2litran minigrip-pussin ja täytin sen hiekkapuhallushiekalla J

Ps. Sateenvarjo toimii...

Sadetta odotellessa

Kesällä sateet pääsevät välillä yllättämään. Vaan tällä kertaa olen valmiina ja suorastaan odotan kesäsateen saapumista. Siinä nimittäin koittaa oiva tilaisuus päästä kokeilemaan ”uutta” sateenvarjoani J

Mulla on aina ollut vähän huono karma sateenvarjojen kanssa. Yksi unohtui bussiin, toinen muljahti ympäri kovassa tuulessa, yksi unohtui lontoolaiseen ravintolaan (miten siinäkin maassa VOI unohtaa sateenvarjonsa), yksi RUOSTUI sateen jälkeen… Viime kesänsä tuli hankittua valkoinen sateenvarjo, vaikka silloin vallinnut keli huomioiden, vene olisi ollut parempi ostos. Valkoinen sateenvarjo ei suinkaan poistanut mustien kollegoidensa jättämään epäonnea. Loppukesästä auto pääsi huoltoon ja kunnon siivoukseen sisältä ja ulkoa. Saadessani auton takaisin kaikki oli niin kuin pitikin, paitsi että sateenvarjoa koristi liuta mustia sormenjälkiä! Himpula soikoon! Eihän niitä jälkiä saanut pois. Lyhyen kotona annetun palautteen jälkeen tuumasin, että ei hätää, tiedän mitä teen asialle. No nyt on viimein sormenjäljet peitetty. En enää muista kenen blogista alkuperäisen idean löysin, mutta tässä teille kuvat projektin alusta ja lopusta…

Tässä lähtötilanne. Aurinkoinen päivä. Sateenvarjo on viritetty ja tarvikkeet hollilla.

Ja tässä lopputulos

J

Nyt pitää vain jännittää onko sateenvarjo edelleen vedenkestävä maalaamisen jälkeen… Ja sitä ennen saanko pitsiunelmani auki vai onko maali liimautunut kiinni. Kerron miten kävi…

Pussukoita

Viimein taas koneen ääressä! Aika menee niin sukkelaan, kun viikolla on ensin päivät töissä ja sitten rymyää pitkin pihaa illan. Kasvimaaprojekti on käynnissä ja yllätyksiltä ei siinäkään toki vältytty. Parveke on pesty ja terassi lakaistu. Enempää en taida terassilla vähään aikaan puuhastella. Talitintti on nimittäin tehty siihen alle metrin päähän pesän ( seinän vierele unohtuneen lintulaudan sisälle)…

Tällä kertaa liitän tänne ompeluohjeen kuvien kera. Innostuin nimittäin kangaspussukoiden tekemisestä. Ensimmäinen ”koeversio” päätyi mökkituliaisiksi. Kolme seuraavaa meni tiimikavereille kiitoksena kuluneesta kaudesta. Kaksi löysi tiensä yllätyslahjaksi. Viimeisimmästä otin sitten jo kuvat välivaiheineen J

1. Leikkaa kankaasta kaksi pyörylää pohjaksi (omassa käytin mallina lautasta).  Leikkaa kankaasta kaksi suorakaidetta, joiden pituus on leikkaamasi ympyrän ympärysmitta ja korkeus 30cm. Omassa versiossani leikkasin toisen ympyrän ja suorakaiteen kuviollisesta (päällinen) kankaasta ja toiset valkoisesta kankaasta (vuori).

2. Ompele suorakaiteiden lyhyet päät yhteen. Saat aikaiseksi kaksi putkea.

3. Kiinnitä putken aukkoon kangasympyrä nuppineuloilla oikeat puolet vastakkain. Tee sama toiselle putkilolle ja ympyrälle. Ompele ympyrät kiinni.









4. Käännä pussukat oikeat puolet päällepäin. Tee taite pussukoiden yläreunaan (taitos taittuu nurjalle) n. 28cm päähän pohjasta. Tasakorkuisen pussukan saat, kun mittaat taitekohdan aina pohjasaumasta saakka. Näin mahdolliset harhautumat leikkausvaiheessa eivät tee pussukan yläreunasta epätasaista.

5. Laita pussukat sisäkkäin nurjat puolet vastakkain. Kiinnitä pussukat toisiinsa yläreunasta nuppineuloilla. Halutessasi voit tässä vaiheessa lisätä yläreunan taitosten väliin esim. pitsinauhan koristeeksi. Ompele 
yläreuna kiinni.

VALMIS!