Tänäkään syksynä /talvena ei ole hirvittävästi villapipoja tarvittu 😬 Välillä kyllä tuulee siihen malliin, että kunnon myssy on syytä kaivaa esille. Muutoin kypärämyssyille tms. ei oikein ole ollut käyttöä. Mutta näille nykyään tyypillisemmille viileämmille välikeleille ompelin pipot niin Peikkopojalle kuin itselleni.
Peikkopojan tähtipipo on ommeltu merinovillakankaasta ja siinä on fleecevuori. Pipon malli on hyväksi havaittu neliöpipo. Trikoopipostakin saa varsin lämpimän fleecen avulla. Kankaita leikatessa pitää vain muistaa, että paksumpi vuorikangas pitää leikata hieman pienemmäksi, kuin päälle jäävä kangas, jotta vuori mahtuu pipon sisälle.
Itselleni ompelin pipon vähän paksummasta trikoosta trikoovuoren kera. Pipo on riittävän lämmin sellaisenaan. Mutta, mutta… Tärkein opetus tämän ompelemisessa oli, että kun löydät hyvän pipomallin pidä siitä kiinni. Voi nimittäin olla, että kaikki mallit eivät vain tunnu omilta. Ei vaikka kuinka luulee, että sama se, mitä kaavaa käyttää, kunhan lopputulos lämmittää. Sydänpipo on kyllä sopivan kokoinen, mutta jokin ei nyt toimi. Voi tietysti olla, että suurin ongelma on tuo väri. Ehkä pipo vain näyttää vähän kummalliselta omassa päässä, kun ei ole tottunut vaaleanpunaiseen. Eikä väri varmasti ole parhaimmillaan, jos puhkut posket punaisina raikkaassa ulkoilmassa. 😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti