perjantai 23. joulukuuta 2016

23. Luukku, HYVÄÄ JOULUA!


21. ja 22. Luukku, enkelikorut

Kaiken tohinan keskellä unohdin päivittää joulukalenterin... 😒

Meillä tuppaa nämä jouluvalmistelut kulkemaan ihan omia haasteellisia polkujaan... Milloin tehdään remontin viimeisiä (kilo)metrejä ja valmistellaan muuttoa, tai aikataulutus on laskettu piirun verran liian piukkaan tai basiliskojen hyökkäys iskee samaan syssyyn tai hampaita tulee suunnilleen tusina kerralla ja valvotaan kellon ympäri tai yläkerrassa tehdään kaideremonttia sirkkeli soiden tai... (kaksi viimeksi mainittua osuivat muuten samalle vuodelle 😉)

No jotta tänäkään vuonna asiat eivät olisi turhan helppoja ja koska Peikkopoika, tuo paikasta toiseen salamana ehtivä taukoamatta puliseva "hommiin"-mies, ei järjestä tarpeeksi ohjelmaa, päätimme kantaa oman kortemme kekoon. En edes muista, mistä se ajatus sitten karkasi, mutta ajatelmien lopputuloksena yläkerran lattia päätyi parvekkeen kautta pihalle. "Juu kyllä tässä hyvin ehtii... Ei laminaatissa kauan mene..." Ja molemmat nyökyttelevät tyytyväisinä... Niinhän asia olisi, jos kaikki pysyvät terveinä ja tuulet ovat suosiollisia. Vaan tottahan minä sitten heti syysloman kunniaksi hävisin pelin viruksille ja häiviäjän osa oli kuullostaa viikko tolkulla tikahtumassa olevalta korpilta ja yskien reväytellä lihaksia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Ei siinä hirvittävästi remontti edennyt kenenkään toimesta, kun yksi ei tiedä pitääkö keuhkonsa vai ei.

Joulukuussa alkoi takaraivossa tykyttää ajatus joulusaunasta. Jaa että miten se liittyy laminaattiin. No siten, että kaikki yläkerran tavarat oli sullottuna juuri sinne saunaan. Jopa niin tehokkaasti olin hommassa onnistunut, että saunaan mahduin ovenraosta t-paidassa, mutta en hupparissa. Ja arvatkaapa minne olin pakannut kaikki joulukoristeet ja valmiit lahjat. Aivan sinne saunan uumeniin, käsien ulottumattomiin tietysti 😂

No nyt kun jouluun oli enään pari hassua yötä, lattia valmistui ja tavararöykkiö saunasta vyöryi taas ihmisten ilmoille. Kiitos isovanhempien! Ja erityiskiitokset tietysti Peikkopojalle "Isi. Ätti. Hommiin. Lattia kikki." Mitäpä siihen lisäämään😃 Nyt saunaan voi taas mennä ja yläkerran tavarat työpistettä ja muutamia "varastolaatikoita" lukuunottamatta ovat paikoillaan. Selvittiinpäs tästäkin!

Tämä vuodatus on hyvä päättää varsinaiseen päivitykseen eli enkelikoruihin.


















Miten homma eteneen...

  1. Tarvitset korvakorukoukut, korupiikin, kellokukkahelmiä, pyöreitä lasihelmiä ja siiven mallisia lasihelmiä.
  2. Kiinnitä kellokukkahelmi, siivet ja pyöreä helmi korupiikkiin.
  3. Taivuta korupiikin pää silmukaksi. Katkaise piikki sopivan mittaiseksi, jos se on liian pitkä.
  4. Kiinnitä enkeli korvakorukoukkuun.

Ainakin helmiä myyvän Helmiq:n tuotevalikoimaan kuuluvat nämä helmet ja jopa tekemispaketit.

tiistai 20. joulukuuta 2016

20. Luukku, paperinarupaketti

"Joulujuhla" on ohi ja joululoma lähestyy!

Tänään oli tiimimme viimeinen yhteinen päivä tänä vuonna enimmäisen karatessa jo lomalle. Minulla on ollut tapana muistaa tiimin jäseniä jollakin väkerryksellä aina toimintakauden lopuksi sekä tietysti jouluna. Tänä vuonna uudessa tiimissä kuului kaksi toivetta 1) ei sitten mitään kynttilöitä ja servettejä, "ONNISTUU"  2) voidaanko pitää lahjaton joulu, ei osteta mitään "EIIIIIIIII" jouluihminen sisälläni huusi. Ensinnäkin en varsinaisesti osta ja toiseksi en myöskään odota lahjoja. Eli olisin taatusti kiikuttanut muistamiset toiveesta huolimatta. Jälkimmäinen ei kuitenkaan saanut kannatusta, onneksi, ja toisen kohtalo on vielä epäselvä (lahjathan saa avata vasta jouluna).

Oma lahjani tiimiläisille noudatti ajatusta "valoa pimeyteen". Syksy ei ole ollut maailman helpoin ja eikä kelejä ole voinut millään muotoa kutsua valoisiksi. Ihastelin näitä toisten tekeminä jo viime jouluna ja nyt pääsin tekemään itse.






































Miten homma etenee...

  1. Tarvitset pahvirasioita (parhaita ovat heplua pahvia olevat, kuten hapankorppu- ja puuropakkaukset), paperiinia ja paperinarua, sakset, kelmua, erikeepperiä, vettä, kulhon ja lahjanauhaa sekä valot.
  2. Päällystä pahvipakkaus kelmulla (rutut eivät haittaa).
  3. Tee kulhoon vesi-liimaseos (puolet ja puolet).
  4. Katko paperiinista ja paperinarusta pitkiä pätkiä (n.metri) ja laita kulhoon vettymään.
  5. Kiedo märkä paperiini ja paperinaru rasian ympärille.
  6. Anna kuivua kunnolla.
  7. Leikkaa laatikon pohjaan aukko ja revi pahvirasia pois. Käytä saksia apuna ja ole sinnikäs.
  8. Laita valot sisälle ja kiedo lahjanauha ympärille.

maanantai 19. joulukuuta 2016

19. Luukku, paperinarusydän

HUH!
Meinasi jäädä luukku 19 välistä. Ajastettu julkaiseminen oli jäänyt luonnostilaan. No samapa tuo. Tänään ei ole hyvä tvt-päivä! Nyt siirtyy alkuperäinen myöhäisemmäksi ja eteen kiilaakin tämän illan viimeistelty paperinarusydän.

Miten homma etenee...

  1. Tarvitset metallisydämen (tässä tapauksessa valmiiksi valkoista ei ollut tarjolla), paperinarua, erikeepperiä ja lahjanauhaa.
  2. Leikkaa paperinarusta pitkit pätkiä (noin metri) ja uita pätkät liima-vesiseoksessa (puolet vettä puolet liimaa). Anna paperinarun vettyä kunnolla.
  3. Kiedo märkää paperinaurua sydämen ympärille ja anna kuivua rauhassa joko roikkumassa tai muovin päällä.
  4. Solmi rusetti valmiiseen koristeeseen.



Valkoiseksi maalattu sydän










Valmis!


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18. Luukku, viltti

Lokakuun lopulla sain ilouutisen. Minusta oli tullut täti toistamiseen! Koska isosiskokin sai aikanaan tädin virkkaaman viltin, sai nyt uusin tulokaskin omansa. Kuvioksi valikoitui 150 neulottua ja virkkattua kuviota-kirjasta Neliapila-niminen tilkkumalli ikään kuin onnea tuottamaan. Lankana käytin ihanan pehmeää Red Heard Soft -lankaa. Pikkuisen pelkäsin miten kaarevareunaiset palat saa liitettyä toisiinsa siististi niin, että kuvio säilyy. Aikani tuumailtua totesin, että ei auta kuin kokeilla miten käy. Ja tässä on lopputulos. Tykkään!


lauantai 17. joulukuuta 2016

17. Luukku, pataleipä

Viimeinen viikonloppu ennen joulua tarkoittaa, että Joulupukin apulaiset ovat aloittaneet lahjojen toimitukset... Tänään matkaa tehtiin lumipyryssä, mikä valitettavasti lakkasi 40km ennen kotiovea 😞

Aputonttujen toimitukset pitivät tänään sisällään aikuisille, jotain mutustettavaa ja lapsille pehmeää. Aikuiset saivat nimittäin Saaristolaisleipää, siemennäkkäriä ja pataleipää. Viimeksi mainittu on aiheuttanut perheessämme ennakoimattoman suurta vehnäjauhojen kulutusta ja uunipata on ollut enemmän mukana leipomisessa kuin ruuanlaitossa 😉 Pataleipään hurahtaminen tapahtui, kun lähikirjastosta löytyi Pataleipä-kirja, jossa on useampi leipäohje. Toistaiseksi perusleipä pitänyt ykköspaikkansa. Pataleipien ihanuus perustuu helppouteen (kaikkiaan kestää usempi tunti ennen kuin herkullinen leipä napataan uunista pois, mutta suuritöiseksi leipomista ei voi missään tapauksessa sanoa).

Kun aineet ovat sekaisin, ei vielä näytä kovin lupaavalta...

14 tuntia kelmun alla

Nyt näyttää jo leivältä. Vielä 2 tuntia kuvun alla.

Uunissa 45 min ja valmista tuli!

perjantai 16. joulukuuta 2016

16. Luukku, käsityöpussukka

Etsiessäni lankaa ja sopivia puikkoja lasiverannalta muistui mieleeni, että tämä on jäänyt esittelemättä.

Jaa, että mikä se on. Se on pieni käsityöpussukka, johon mahtuu 2 lankakerää ja puikot. Alkuperäisessä ohjeessa tämä taisi keikkua neulojan käsivarrella. Vaikka neuloessani pystynkin katsomaan telkkaria samalla, en sentään lenkille lähtisi puikot heiluen. Ajatus pienestä käsityöpussukasta oli kuitenkin hauska ja hetken tuumailtuani päädyin tekemään kaavaan pari muutosta.

Alkuperäisessä pussukassa etu- ja takakappale ovat yhtenäiset (sauma vain pohjassa ja sivuilla), jolloin käsi pujotetaan lenkin läpi. Linkki alkuperäiseen kaavojen kera löytyy täältä. Omaani hieman muokkasin. Levensin pussukkaa hieman, jotta mukaan mahtuu 2 lankakerää. Lisäksi vuorissa on pieni tasku, johon mahtuvat pikkuruiset lankasakset. Mutta ennen kaikkea omassani etu- ja takakappale ovat erilliset ja "kahva" osuus on osa takakappaletta. Miksi? Jotta voin kiinnittää pussukan tuolin käsinojaan 😏 Kangas on Marimekon Muija-kangas (kirppislöytö) ja vuorissa varastoista löytynyttä puuvillakangasta.





torstai 15. joulukuuta 2016

15. Luukku, huivi

Vaihteeksi jotain pienille sopivaa. Peikkopojan kuolauskautta odotellessani ompelin pari trikoista "kuolalappua" valmiiksi. Löysin simppelin kaavan netin uumenista (linkki). Lopulta kuolalapuista tulikin kaulahuiveja ulkoilua varten 😃

Nyt syksyllä kylmien kelien saapuessa kaivoi tuon hyväksi havaitun kaavan esiin. Lopputuloksena puoliksi trikoosta ja puoliksi fleecestä ommeltu huivi. Päällipuolella on Paapiin Reppunalle-kangasta mustikan sinisenä ja alla varastosta löytynyttä vaaleansinistä fleeceä ja kiinnittämistä varten valkoinen neppari. Huivi on ollut ahkerassa käytössä😊



keskiviikko 14. joulukuuta 2016

14. Luukku, pitsivalaisin

Olohuoneemme on jo pidempään odotellut sitä oikeaa valaisinta kattoon. Tila on hieman hankala, sillä se ei ole korkeudella pilattu… ja kun vieressä seisoo hirsiseinä ei tee mieli ripustaa spottihärpäkettä kattoon. Tässä taannoin selailin Vintagen viemää -kirjaa ja siellä oli kuva pitsivalaisimesta ohjeen kera. Idea jäi kutkuttamaan mieltä ja lopulta ryhdyin toimeen. Hieman oikaisten tosin. 

Koska lasiverannan kätköistä löytyi jo valmiiksi valkoinen 30cm halkaisijaltaan oleva lamppurengas etsin askarteluliikkeestä pari rengasta lisää. Löytyi 40cm:n, jossa oli valmiiksi lampunkiinnitys ja 20cm:n pelkkä rengas. Nopean laskutoimituksen turvin suuntasin käsityöliikkeeseen ostamaan mahdollisimman leveää valkoista puuvillapitsiä (olisi toki voinut virkata itsekin, mutta…). Pitsin kiinnittäminen tapahtui neulan ja langan avulla ja renkaat ovat toisissaan kiinni rautalangalla. Aika kaunis sanoisin. Ehkä se olisi voinut olla aavistuksen suurempi, mutta hyvä tällaisenaankin.



tiistai 13. joulukuuta 2016

13. Luukku, huivi

Neuloessani Peikkopojalle ensimmäistä pipo (siis jo kauan kauan sitten) ihastuin kovasti Dropsin Baby Merino-lankaan. Aivan uskomattoman pehmeää ja kevyttä ja silti niin mukavan lämmintä. Ja mikä parasta, EI KUTITA. Hieman epäilin mahtaako löytyä neuleohjetta aikuisille, johon voisin käyttää kyseistä lankaa. Löytyi. Vieläpä suoraan kyseiselle langalle tehtynä. Ohje löytyy Dropsin sivuilta.

Jouluksi tämä ei valmistu, ellet aio istua puikkojen kanssa hyvinkin tiiviisti, mutta sopii hyvin joululoman puuhaksi. Huivi neulotaan ylhäältä alaspäin ja alareunan aaltokuvio muodostuu langankierroista, lisäyksistä ja kavennuksista. Hieman tuskalliselta vaikuttivat ohjeet aluksi, mutta valmista vain tästäkin tuli. Eikä kannata murehtia, jos aaltokuvio ei tunnu menevän pilkulleen. Kukaan ei taatusti huomaa 😉



maanantai 12. joulukuuta 2016

12. Luukku, päiväpeitto

Tämä on suhteellisen helppo ja nopea idea toteutettavaksi. Löysin Peikkopojan sänkyyn sopivaa tikkikangasta nallekuosilla poistopalojen joukosta. Päiväpeiton reunat huolittelin kanttinauhalla. Muuta kankaalle ei sitten tarvinnutkaan tehdä 😊


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11. Luukku, kynttilänjalka

Tuunausta luvassa jälleen 😊
Nämä Aarikan kynttilänjalat löytyivät muuton yhteydessä autotallin vintiltä, aivan kuten avainnaulakon runkokin. Joku on arvatenkin ihan kauhuissaan, mitä kynttilänjaloille menty tekemään 😉 Mutta siitäkin huolimatta... mustalle spraymaalille oli käyttöä. Ja nyt kynttilänjalat varmasti tulevat myös käyttöön. Aika erilaiselta ne nyt maalattuna näyttävät 😊

Ennen


Jälkeen

lauantai 10. joulukuuta 2016

10. Luukku, avainnaulakko

Vanhat esineet kutsuvat välillä uudistusprojektien kimppuun. Ja joskus nuo projektit tuppaavat kestämään… öööö hieman pidempään kuin olisi suotavaa.

Tämä avainnaulakko on malliesimerkki siitä, kuinka joskus projekti vaatii kypsyttelyä oikein kunnolla. Lokerikonrunko nimittäin löytyi muuttaessamme viitisen vuotta sitten. Se oli kätkeytyneenä autotallin vintille. Lokerikon puupinta oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja taustalevy osittain mustien pilkkujen värittämä. Lokerikko oli kooltaan suhteellisen iso (näin jälkikäteen veikkaan, että 30x50cm). Sellaisenaan sillä ei ollut mitään käyttöä. Kaatopaikalle sitä en kuitenkaan antanut viedä, koska mistä sitä tietää mihin sitä voisi vielä käyttää. Yllätys…

Pari vuotta sitten sain päähäni, että siitähän saisi loistavan lokerikon avaimille. Esittelin idean ääneen, että katsopas, jos tuosta sahaisi ja tuosta ja sitten uusi tausta tilalle. Pään pyöritysten siivittämänä ideani meni kuin menikin läpi. Sahauksessa ei sitten kauan mennyt. Vaan mistä uusi tausta. No ei muuta kuin odottelemaan, että sellainen tulisi vastaan. Piti odotella aina Peikkopojan syntymän tienoille, sillä kovanonnen lipastosta (ei siitä sen enempää) jäi ylimääräinen pohjalevy, joka soveltui avainnaulakkoprojektiin täydellisesti. Siispä pohja paikoilleen ja maalia pintaan. Viimeinen maalikerros vedettiin marraskuun lopulla, vain reilut 1,5 vuotta myöhemmin… 😂


No nyt se on viimein valmis. Enää tarvitsee vain opetella käyttämään sitä.😅


perjantai 9. joulukuuta 2016

9. Luukku, korvikset

Vaihteeksi hieman askartelua 😊 
Lunta ei taaskaan näy, vaikka joulu hiipii lähemmäs ja lähemmäs. Lumi-ikävää helpottamaan voi näperrellä, vaikka huopaiset lumipallo korut. 

Miten homma etenee...

  1. Tarvitset huopapalloja (askateluliikkeistä saa valmiina, mutta pallon voi myös huovuttaa itse), korvakorukoukkuja ja pieniä silmukkaruuveja sekä kontaktiliimaa.
  2. Ruuvaa silmukkaruuvi huopapalloon ja irroita ruuvi samantien. Kuulostaa hassulta, mutta ensimmäinen ruuvaus tekee varsinaisen reiän palloon, jonka jälkeen
  3. Laita silmukkaruuviin hieman kontaktiliimaa ja ruuvaa silmukka uudelleen palloon kiinni. 
  4. Kiinnitä korvakorukoukku silmukkaruuviin. 
  5. VALMIS


















Samalla tavalla voit tehdä myös kaulakorun, mutta kannattaa huomioida, että kaulassa huopapallo on kosketuksissa ihon kanssa ja iho saattaa ärtyä villasta.

Toinen korvakoruversio on tehty tavallisista puuhelmistä, joissa pallon läpi ulottuva reikä. 

Miten homma etenee...
  1. Tarvitset puuhelmiä, korupiikin (jonka päässä oleva pollukka on helmen reikää suurempi), korvakorukoukut ja pihdit.
  2. Laita korupiikki pallon läpi ja taivuta pihdeillä lenkki piikin toiseen päähän.
  3. Kiinnitä korvakorukoukku tekemääsi silmukkaan. 
  4. VALMIS



torstai 8. joulukuuta 2016

8. Luukku, tuubihuivi

Tämän päivän puuha sopii hyvin nopeaksi lahjaideaksi tai itsensä ilahduttamiseen. Kyse on trikoisesta tuubihuivista. Kovilla pakkasilla villa on ykkönen, mutta kyllä tämäkin lämmittää. Siitäkin huolimatta, että kaapista löytyy yksi jos toinenkin huivi, tein itselleni puna-valkoisen (taitaa olla ensimmäinen kerta kun ompelen itselle mitään missä on punaista) ja tämä musta-valkoinen päätyy joululahjojen joukkoon 😉

Miten homma etenee...

  1. Tarvitset huivia varten trikoota 150cm leveän ja 50cm korkean palan. 
  2. Ompele kaitaleen pitkät sivut yhteen kankaan oikeat puolet vastakain. Aloita ompelu noin 10cm päästä ja lopeta 10cm ennen kaitaleen loppua.
  3. Käännä juuri ompelemasi kangasputki oikeinpäin.
  4. Ompele putken suut yhteen oikeat puolet vastakain.
  5. Ompele jäljelle jäänyt kääntöaukko kiinni pienellä siksakilla.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

7. Luukku, essu

Taas tuttua muumikangasta... tällä kertaa essun muodossa 😊

Peikkopoika on innokas kokki ja leipuri. Mitat ja purkit ovat yleensä kadonneet Peikkopojan leikkeihin. Koska leipoessa jauhot pöllyävät ja mausteet ovat välillä vähän siellä sun täällä, Peikkopojan essu tulee todelliseen tarpeeseen. Vahakangas on hankittu Finlaysonin tehtaanmyymälästä useampi vuosi sitten. Kaappien kätköistä sitä kuitenkin vielä löytyi sopiva pala tähän tarkoitukseen. Kaavana käytin valmista lasten essua (helman pyöristyksen tosin jätin pois ja lisäsin taskun). Vahakangas sinänsä ei tarvitse minkään valtakunnan huolittelua, mutta näyttää kyllä siistimmältä kanttinauhalla kierrettynä. Käytin vinokanttinauhaa (ihan vain noiden hauskojen pilkkujen takia) ja siksi pilkkurivit menevät reunoilla vinoon 😊 Varasin summamutikassa kanttinauhaa tähän essuun 4m ja sitä jäi jäljelle n.30cm.

Miten homma etenee:

  1. Piirrä vahakankaan nurjalle puolelle haluamasi kokoinen essu (saumavaroja ei tarvita) ja tasku saumavarat huomioiden.
  2. Ompele taskukappaleen yläreunaan kanttinauha. Muista kiinnittää kanttinauha ja essu oikeat puolet vastakain yläreunat kohdakain. 
  3. Taita kanttinauha nurjalle puolelle taitteelta ja ompele kiinni työn oikealta puolelta.
  4. Ompele kanttinauha samalla tavalla esuun ylä- ja alareunaan. 
  5. Ompele kanttinauha essun suorille sivuille.
  6. Mittaa kanttinauhasta pätkä, joka riittää solmimisnauhoiksi kiertäen kädentiet ja niskalenkin.
  7. Kiinnitä lopuksi tasku paikoilleen.
HUOM! nuppineulojen sijaan kannattaa käyttää vaikka maalarinteippiä kappaleiden kiinnittämiseen (välttyy turhilta reijiltä).

Kanttinauha ja taskun yläreuna oikeat puolet vastakain, yläreunat kohdakain.

Kanttinauha essun ylä- ja aläreunassa oikeat puolet vastakain.               

Valmis!

tiistai 6. joulukuuta 2016

6. Luukku, tarjotin

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Tässä projektissa on taas päästy käyttämään vanhoja materiaaleja hyväksi. Vaneritarjotin löytyi kirppikseltä ja tiesin heti mihin sitä tarvitsen (kesähelteistä viis) 😏Tarjotin sai pintaansa ensin pohjamaalia ja lopuksi kalustemaalia. Kankaan (löytyi vamiiksi jouluisten kangaskorien jäljiltä) kiinnitin tarjottimeen sivelemällä siihen liiman ja veden seosta. Sen verran mukavaa puuhaa, tosin myös sotkuista, että olen yrittänyt metsästää vaneritarjottimia myöhemmilläkin kirpparireissuilla. Mutta kuten arvata sattaa, aivan turhaan. Kaikki tarjottimet ovat kadonneet...

Kuinka homma etenee...

  1. Maalaa tarjotin pariin otteeseen pohjamaalilla molemmilta puolilta.
  2. Maalaa pohja kalustemaalilla 
  3. Leikkaa puuvillakankaasta hieman tarjotinta suurepi pala
  4. Sekoita kurkkiin 1dl vettä ja 1dl Erikeepperiä (määrä on noin, kunhan on suunnilleen puolet ja puolet).
  5. Sivele vesi-liimaseosta tarjottimen pintaan. Suosittelen tekemään tämän kylpyhuoneessa tai ainakin suojaamaan paikan huolella.
  6. Asettele kangas tarjottimen päälle ja sivele vesi-liimaseosta kankaalle. Kangas saa kastua reilusti. Ole tarkkana tarjottimen ja kankaan väliin jäävien ilmakuplien suhteen. Ne tulee painella heti pois, jotta lopputuloksesta tulee siisti.
  7. Kankaan reunoja kannattaa taittaa mukailemaan tarjottimen reunoja.
  8. Anna tarjottimen kuivua rauhassa.
  9. Tarjottimen kuivuttua siisti reunat leikkaamalla ylimääräinen kangas pois mahdollisimman tarkasti.


maanantai 5. joulukuuta 2016

5. Luukku, lippapipo

Tässä näitä menneitä ja tulevia päivityksiä tarkastellessani huomasin, että Peikkopoika kulkee niissä mukana hyvinkin tiivisti 😊 kieltämättä ne käsityöt, mitä on ylipäätään tullut tehtyä, ovat tulleet Peikkopojan käyttöön. Tai ainakin idea on lähtenyt jostain hänelle värkätystä. Ja niin tälläkin kertaa.

Nosh lienee tuttu vaatteineen ja kankaineen. Noshin sivuilta löytyy myös muutama ilmainen ladattavissa oleva kaava. Sieltä löytyy tämän kyseisen lippapipon kaava. Ja mikä parasta, myös aikuisten koossa. Itse ompelu on nopeaa. Aikaa menee tukikankaan kiinnittämiseen, mutta ei siihenkään valtavasti 😉

Mielestäni kaavaan mitoitus pitää aikas hyvin kutinsa, joten niihin en muutoksia tehnyt. Ohjeessa puhutaan lipan vahvistamisesta. Itse käytin siihen tarkoitukseen kiinnisilitettävää huopamaista tukikangasta, jota löytyi valmiiksi kaapista. Jossain verkkokaupassa olen kyllä törmännyt ohuesta muovista tehtyihin lippakovikkeisiin, mutta en todellakaan muista missä niitä oli. Huopavahvike on ajanut asian riittävän hyvin. Peikkopojan kaksi lippapipoa ovat pitäneet käytössä hyvin muotonsa.





sunnuntai 4. joulukuuta 2016

4. Luukku, reppu

Tämä joululahjaidea ei ole ihan nopeimmasta päästä eikä se kaikista helpoinkaan, mutta ilahduttaa varmasti saajaansa. Peikkopojan aloittaessa päiväkotiuransa, pohdin pitkään mistä löytyisi sopiva ”kerhoreppu”, jossa voisi kuljettaa päivittäin uninallen ja tutin sekä mahdolliset pyykkipussit ja varavaatteiden päivitykset. Valmiit Ryhmä Hau –reput ja vastaavat eivät oikein innostaneet, varsinkin kun heppu itse ei varsinaisesti fanittanut vielä mitään. Ihastellessani Villa ja Villa blogin naisten ompeluksia törmäsin Kånken repusta inspiraatiota saaneeseen reppuun. Blogista löytyi mitä mainioin kuvitettu ohje, jota tunnollisesti seuraamaalla valmistui pikkureppu juuri sopivasti ennen päiväkotiin lähtöä. Kahteen suuntaan aukeava vetoketju tuotti hankintavaiheessa hieman päänvaivaa, sillä sen ei tuntunut kuuluvan oikein minkään verkkokaupan valikoimaan. Mutta tällä kertaa apu löytyi lähempää kuin osasin aavistaa. Paikallisesta nappikaupasta vetoketjua etsiessäni tarjoutui myyjä tekemään minulle sellaisen! Eikä siinä kauan mennyt, kun pitkään vetoketjuun oli saatu pujotettua toinen vedin ja vetoketju on toiminut kuin unelma. Kangas on Eurokankaasta löytynyt Sunbrella, jota voi käyttää sisä- ja ulkotekstiileihin. On siis suht helppo pitää puhtaana eikä säikähdä pientä sadetta. Tukihuopa, valkoinen neppari ja vuorikankaana käyttämäni puuvillakangas löytyivät valmiiksi varastoistani.

Repun etukappaleeseen silitin Peikkopojan nimen (poistin kuvasta). Kummitäti oli jostain löytänyt kiinnisilitettäviä nimitarroja. Yllättävän hyvin tuntuu pysyvän kiinni, vaikka reppu todellakin kulkee päivittäin mukana. Peikkopoika kantaa välillä reppua selässään tai vetää perässään (olisi vissiin pitänyt laittaa vielä renkaatkin alle 😉).



lauantai 3. joulukuuta 2016

3. Luukku, muumipussukka

Tämä reissupussukka sopii hyvin (melko) nopeaksi joululahjapuuhaksi. Muumipussukka tuli meillä ajankohtaiseksi, kun lähdimme ensimmäiselle reissulle Peikkopojan kanssa. Nyt samaan pussukkaan mahtuvat niin vanulaput kuin kuumemittari ja hammasharja sekä muut tykötarpeet reissuja varten. Hyvin toimii 😉 Kuvalliset ohjeet pussukkaan löytyvät Villa ja Villa blogista. Ohje antaa hyvät vinkit siihen, miten saat pussukasta juuri itsellesi sopivan kokoisen. Peikkopojan pussukassa käytin vahakangasta päällipuolella ja ohutta sadetakkikangasta sisäpuolella. Kankaat ja vetoketju löytyivät omista varastoista valmiiksi 😊 Kangasvalinnoista johtuen pussukka on helppo pitää puhtaana.


perjantai 2. joulukuuta 2016

2. Luukku, tonttupussi

Mietin eilen töissä, miten monta erilaista joulukalenteriviritelmää mulla on työvuosien varrella ollut. Aika monta täytyy myöntää... Milloin on tehty palapeliä, luettu satua, tehty talvimaisema valmiista "osista", on ratkottu jouluista salasanaa ja tonttupussista on paljastunut "päivän" jouluinen puuha... Tänä vuonna askarrellaan jouluista maisemaa seinälle. Monena vuotena alla näkyvä pussi on toiminut joulukalenterin tonttupussina. Tänä vuonna se on lepovuorossa 😊

























Pussin olen ommellut kangaskaupasta löytyneestä verhokapan hukkapalasta. Pussi on noin 50cm korkea ja 30cm leveä. Ommeltavaa pussissa oli vain pohja ja toinen sivusauma. Nauhakujakin oli valmiina :) nauha on harmaata kanttinauhaa.


Vinkkinä pari joulukalenteria netissä

torstai 1. joulukuuta 2016

1. Luukku, tonttulakki

Joulukuu on täällä taas. Viime vuonna joulukalenteri päättyi ennen aikojaan puhkeavien hampaiden ja olemattomasti nukuttujen öiden aiheuttamaan jouluruuhkaan. Tänä vuonna yritetään päästä aattoon asti ja jatkaa aktiivisemmalla otteella ensi vuonna.

Luulin saaneeni hyvän idean, kun päätin tehdä Peikkopojalle oman tonttulakin ihan itse. Äiti oli projektista ja lopputuloksesta enemmän innoissaan, kuin lakin uusi omistaja. Sanat eivät vielä riittäneet, mutta katse sen kyllä kertoi "ÄLÄ KUVITTELEKAAN, ETTÄ LAITAN TUOTA PÄÄHÄNI". Katsetta seurasi ponteva päänpyöritys ja suun mutristus.😃 Siinä ei minkään valtakunnan maanittelut auttaneet. Nallekin sai lakkia kokeilla, mutta siihen se sitten jäi. Päätös mikä päätös. Koska itsekin tarvitsen tonttulakkia töissä, surautin samaisesta kankaasta myös itselleni lakin. Lakki päässä yritin houkutella myös Peikkopojan tonttuilemaan kanssani. Tuloksetta. Iskä keksi tuumata, että kaikki pakukuskit käyttävät tonttulakkia ajaessaan. (Pakettiautot ovat ihan ykkösiä Peikkopojan mielestä) Ja niin vain poika laittoi lakin päähän ja lähti huristamaan pahvilaatikkoautollaan. Matkan tekoa ei kauan kestänyt, kun lakki jo lensi leikkiauton ikkunasta. Taisi heppu hoksata, että ei iskäkään tonttulakki päässä pakettiautoa aja...

Tästäkin huolimatta tonttulakki tuntui ainakin omassa päässä aika mukavalta. Lakit on ommeltu Eurokankaan raitatrikoosta. Varasin 150cm leveää kangasta 50cm ja siitä sai yhden lasten ja kaksi aikuisten tonttulakkia. Peikkopojan lakilla on korkeutta 36cm + saumavarat ja aikuisten lakilla 46cm + saumavara. Kulkuset löytyivät kaappien kätköistä. Kaavana aikuisten lakissa käytin Suuren Käsityö-lehden nettisivuilla pari vuotta sitten ollutta kaavaa (hieman muokattuna tosin) ja Peikkopojan lakki on saanut mallinsa Suuri Käsityö-lehdessä  11-12/2010 ollutta kaavaa mukaille (koko on suurempi).