Hyvää joulua !

 Rauhallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2021!

PS. Nähdään taas tammikuussa 

22. Luukku, havukranssi

Vesisade jatkuu vain. Ei siis ihme, että pihalla ei juuri joulutunnelmaa ole. Edellispäivänä lenkiltä kotiin palatessamme tajusin, että edes kuisti ei ole joulukuosissa. Kanervat kyllä tököttävät ruukuissaan, mutta ei lyhtyjä, ei kranssia tai mitään muutakaan. No osittain se johtuu siitä, että viime kesän maalausurakan jäljiltä emme ole vielä laittaneet kuistin hyllyä kiinni, mutta mutta...

Erään askartelulehden vinkkisähköpostissa oli kuva havukranssista, joka oli tehty pesulahenkariin. Sellainen voisi olla kiva. Henkarikin olisi valmiiksi tallessa ja havut löytyivät autotallin takaa kaadetuista kuusista. Peikkopoika leikkeli innokkaasti oksia puutarhasaksilla. Vähän piti jo toppuutella, että tokkopa oksia ihan niiiiiiiin valtavasti tarvittaisiin. Mutta toisin kävi. Kahteen kranssiin menee yllättävän paljon pieniä oksia. Lopulta niitä piti lähteä hakemaan lisää.

Itse kranssin tekeminen on varsin helppoa. Ja olisin kyllä tehnyt niitä enemmänkin, jos olisi ollut tarve. Pitänee ryhtyä haalimaan pesulahenkareita jo tulevia jouluja varten 😂 Itse en käsineitä käyttänyt, mutta sellaisia kyllä suosittelen. Tekee nimittäin aika makeaa, kun käsidesiä laittaa käsiin, joissa on pieniä pisteitä kuusenneulasten jäjiltä 😬

 

Tarvikkeet:

Pesulahenkari tai paksumpaa rautalankaa

Ohutta rautalankaa

Oksasakset

Havunoksia

Nauhaa rusetttiin

 

Ohje:

1. Taivuta pesulahenkari haluamaasi muotoon (pyöreä / sydän). Muodon ei tarvitse olla niin justiinsa. Havut kyllä peittävät rautalangan muhkurat ja töyssyt.
2. Leikkaa havut noin vaaksan mittaisiksi.
3. Tee havuista noin 5-7 oksan paksuinen nippu ja sido se rautalangalla henkariin. Jos teet sydämen muotoisen kranssin, aloita kiinnittäminen sydämen kärjestä (ensin toinen puoli ja sitten toinen.
4. Peitä seuraavalla havunipulla edellisen nipun kiinnityskohta.
5. Sido rusetti sydämen yläosaan, jolloin se peittää viimeisenä kiinnitettyjen havujen tyven.

21. Luukku, suklaalusikat

Kylmä pakkaspäivä, reipas ulkoilu ja muki lämmintä kaakaota… Mitä muuta tarvitaan?! Siitä lumesta ei ole ollut tietoa viime aikoina, mutta kylmän kosteat säät menevät kyllä luihin ja ytimiin vähintäänkin kaakaon arvoisesti. Puhumattakaan jos vielä vettä vihmoo. Siispä mukiin maitoa, muki mikroon ja suklaalusikka sulamaan lämmitetyn maidon joukkoon 😋

Viime talvena näitä suklaalusikoita kokeiltiin ensimmäisen kerran ja muutama päätyi joulumuistamistenkin joukkoon. Tekeminen on helppoa, kun muistaa olla varovainen suklaata sulattaessa.

 

Tarvikkeet:

Jääpalamuotti

Puisia pikkulusikoita

Taloussuklaata

Minivaahtokarkkeja

Polkkakarkkeja tai karkkikeppejä rouhittuna

 

1. Sulata taloussuklaa vesihauteessa.
2. Murskaa polkkakarkit tai karkkikepit.
3. Annostele sulanut suklaa jääpalamuottiin ja laita lusikat lokeroihin (tarvittaessa tue lusikat vaahtokarkeilla)
4. Ripottele päälle karkkimurska ja vaahtokarkit.
5. Laita muotti jääkaappiin ja anna suklaan kovettua.

20. Luukku, heijastimia

Heijastimia ei koskaan voi olla liikaa, kuten olen tainnut mainita jo aikaisemminkin. Pitää muistaa, että kaikkia ei lasketa virallisiksi heijastimiksi. Virallisissa heijastimissa on CE-merkintä ja ne on testattu. Tässä postauksessa olevat heijastimien lisäksi tarvitaan oikeita heijastimia, mutta lisäkimmellys ei ole pahitteeksi.

Kesällä minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä blogiyhteistyötä Nappikauppa Punahilkan kanssa 😀 Lupasin yhteistyön merkeissä tehdä postauksen heijastinhelmistä, joita löytyy verkkokaupan valikoimista erikokoisia ja värisiä. Valkoisen sävyisiä helmiä on saatavilla omina pusseinaan. Värilliset helmet ovat sekoituspussissa, jolloin tietyn värin määrää ei voi taata. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee tilausta. Pienillä helmillä tehdessä helmikuviosta tulee tiivis ja selkeä, mutta toki myös heijastinpinta on silloin pienempi.

Helpoin tapa käyttää heijastinhelmiä on ommella niitä kiinni esim. pipoon tai takin helmaan (olen nähnyt kyseisiä helmiä mustan villakangastakin helmassa, eikä näyttänyt ollenkaan hullummalta). Moni on varmasti myös nähnyt sudenkorentoheijastimia, joissa korennon siivet on tehty heijastinkankaasta ja vartalo tavallisista helmistä. Nyt nuo vartalon helmet voi korvata heijastavilla versioilla.

Helmiä voi myös punoa kuten mitä tahansa muitakin helmiä. Netti ja etenkin Pinterest on pullollaan erilaisia ohjeita ja vinkkejä helmien punontaan. Roikkuvia heijastimia tehdessäni huomasin, että koruvaijeri on liian löysä isompien heijastimien punontaan, mikäli haluaa punotun kuvion säilyvän selkeänä. Kappaleet pysyivät paremmin muodossaan, kun helmet pujotteli ohueen rautalankaan. Helmet voi myös ommella kiinni esimerkiksi paksuun huopaan, jolloin taakse voi kiinnittää rintaneulan käyttöä varten.

Alla muutama vinkki, mitä helmistä voi tehdä. Kuvista on nähtävissä ainakin suunnilleen, miten rautalanka kulkeen helmien lomassa. Rohkeasti vain kokeilemaan! Pahinta mitä voi sattua on, että työtä pitää purkaa tai sommitelma ei miellytäkään silmää, jolloin työn voi aloittaa alusta ja kokeilla jotain muuta.

Näihin liimasin taakse koruneulan. Pienien valkoisten helmien "uloin kehä" on tehty viimeikseksi. Sen voi tehdä myös erillisellä rautalangalla. 

Isot valkoiset helmet sekä pinkit helmet on pujotettu korvakorurenkaaseen. Pienet valkoiset helmet kiertävät ympäri erillisen rautalangan kanssa.

Pyöreän muodon voi punoa myös ilman kehikkoa.

19. Luukku, marenkilumiukot

Osaatko arvata, mitä nämä ovat?

 

 Lumiukkoja tietenkin 😂

Viime jouluna jo harjoittelimme ja tänä vuonna valmistimme marenkisen lumiukkoarmeijan uudelleen. Ohje taisi olla Pirkka-lehdessä viime vuonna. Lumiukot on valmistettu valmiista marenkijauheesta, johon lisätään vain vesi. Ohjeen mukaan marengit ovat uunissa noin tunnin. Suunnilleen kolmen vartin kohdalla nappasin lumiukot uunista pois, sillä väri alkoi tummua. Paistoaikaa kannattaa siis tarkkailla. Viime vuonna paistoin kiertoilmalla ja aika moni lumiukko tuppasi olemaan vähän kenossa. En tiedä vaikuttiko kiertoilma siihen, mutta tällä kertaa paistoin ne ilman. Kyllä siellä nytkin on muutama kenossa. Peikkopoika lohdutti, että eihän se haittaa ne voivat olla vaikka tykkylumisia puita, jotka ovat tuulen ja lumen takia vinossa. TOTTA! Toimii myös, jos ei jaksa käydä maalaamaan silmiä ja porkkananeniä elintarvikevärillä hammastikun avulla. Fiksu poika! 💗

Näitä varmaankin päätyy kahvipöytään pikkuherkuiksi tai joulupöytään jälkiruuan koristeeksi. Viime vuonna lumiukkoja matkasi lahjojen mukana muita ilahduttamaan.

18. Luukku, kettulapaset

Nämä veijarit matkaavat parhaillaan joululahjaksi, mutta koska saaja ei kummin blogia käy lukemassa, uskallan laittaa kuvan niistä jo nyt. Lapaset on tehty kärkikavennuksia ja korvia lukuun ottamatta Novitan lasten peruslapasen ohjeella. Lankana on 7veljestä. Kärkikavennuksien kohdalla kokeilin, miten käy... Hauskat näistä tuli. Peikkopoika tilasi jo itselleen samanlaiset. Saapa nähdä, mitä kummilapsi tuumaa…

17. Luukku, donitsit

Viime syksynä intouduin virkkaamaan Peikkopojan kahvilaan donitseja aiemmin virkattujen keksien lisäksi. Ohjeen löysin Fannyn Talossa -blogista. Lankana käytin Adlibriksen puuvillalankaa, jota sattui olemaan sopivan herkullisissa väreissä, lisäksi kuorrutteisiin hyödynsin jämälankoja. Ohjetta en noudattanut aivan kirjaimellisesti, mikä aiheuttaa pientä hajontaa donitsien koossa, mutta eipä se ole herkuttelijoita haitannut. Pitäisiköhän seuraavaksi virkata jäätelöpalloja….

16. Luukku, pyykkietikka

Muutama vuosi sitten sain joululahjaksi ison pullollisen pyykkietikkaa. Varovaisen kokeilun jälkeen tykästyin siihen ja olenkin käyttänyt sitä varsinkin pyyhepyykissä sekä siivouksessa. Viime talvena kokeilin tehdä itse pyykkietikkaa. Sen tekemiseen ei montaa minuuttia mene eikä tarvikkeitakaan tarvita hirvittävää määrää. Tärkeitä tuoksuetikan käytössä on, että varmistaa etikan soveltuvuuden puhdistettavalle vaatteelle tai siivottavalle pinnalle. Aremmat tekstiilit on syytä jättää muilla aineilla puhdistettavaksi.

Eteeristä tuoksuöljyä löytyy kaupoista usein saunatuoksujen joukosta, mutta varmista että kyseessä on nimenomaan eteerinen tuoksuöljy.

 

Ohje:

Pyykkikoneessa huuhteluaineen sijasta käytettävä tuoksu etikka.

5 dl väkiviinaetikkaa

10–20 tippaa eteeristä tuoksuöljyä

Pyykkikoneeseen tuoksuetikkaa laitetaan huuhteluaineen sijasta n. ruokalusikallinen.

 

Siivouksessa käytettävä tuoksuetikka

1 dl väkiviinaetikkaa

4 dl vettä

10–20 tippaa eteeristä tuoksuöljyä

15. Luukku, Nallen koti

 Tämä laukku sisältää yllätyksen.

Sen sisältä löytyy Nallen koti. Peikkopojan Nalle sai oman kodin kesällä. Nalle on ollut Peikkopojan matkassa syntymästä asti ja aika erottamaton pari valjakko on kyseessä. Salailin kesällä kirjastosta lainaamaani Nuppunen 2 kirjaa. Ihastelin kirjassa olevia nukkekotiin sopivia askarteluja. Peikkopoika kävi vilkaisemassa kirjaa ja bongasi pieneen laukkuun tehdyn kodin. Jonkin ajan päästä leikkien lomasta kuului huikkaus ”Nalle saattais tykätä sellasesta talosta”. Kahden pojan äitiä ei hirvittävästi tarvinnut ylipuhua taloprojektiin. Itsekseni totesin, että kyseessä on ota tai jätä -tilanne. Pojat tuskin ihan hirvittävän useasti tulevat pyytämään ”nukkekotia” rakentamaan. Korkeintaan, jos siitä tehdään autokorjaamo ja silloin iskä on luultavasti parempi auttamaan sen suunnittelussa.

Tuollaisia pieniä laukkuja on näkynyt kaupoissa kuin kaupoissa, mutta lähdepä hakemaan sellaista… 😬 Joo hetki piti etsiä. Sitten mietittiin, että mitä Nalle tarvitsee kotiinsa ja mitä niiden tekemiseen voisi käyttää. Iskä ja Peikkopoika sahasivat vanerista sängyn ja rimoista tuet sekä nojatuoliin tarvittavat kappaleet. Kangasvarastot tuli käytyä siinä samalla läpi, kun etsittiin sopivaa lakanaa ja päällistä nojatuoliin sekä mattoon. Sängyn alla olevat laatikot ovat suuria tulitikkulaatikoita, jotka päällystettiin askartelupaperilla. Pöytä tehtiin purkinkannesta ja lankarullasta. Kirpparilta aikoinaan hankitut puiset lankarullat osoittautuvat monikäyttöisiksi. Niistä tehtiin myös kukkaruukku ja tv:n jalusta. TV on pieni tulitikkulaatikko ja siinä näyttäisi menevän parhaillaan Ryhmä haun talvijakso (joulukalenterin luukussa ollut kuva). Pikkuinen rahi, joka päällä voi istua ruokapöydän äärellä, tehtiin kivennäisvesipullon korkista ja vanusta.

Nallen piti asustella kodissa lähinnä reissujen aikana, mutta koska sattuneesta syystä matkustaminen on jäänyt vähiin, Nalle on välillä käynyt siellä nauttimassa pienet päiväunet tai rentoutumassa lempiohjelmansa parissa.

14. Luukku, Klompelompe aikuisille

Kuten jo aikaisemmin kerroin Klompelompe neulekirjat ovat ihastuttaneet kovasti. Vaikka kirjoissa onkin enimmäkseen neuleohjeita lapsille, on joukkoon mahtunut muutama myös aikuisille. Viime kevättalvena rohkaistuin kokeilemaan hameen neulomista. Klompelompe Neuleita koko perheelle -kirjasta ohje löytyy Vestlandet nimellä lapsen ja aikuisen koossa. Klompelompe Ihania neuleita lapsille -kirjassa puolestaan hame kulkee Siksakhameen nimellä ja siitä löytyy vain aikuisten kokoja.

Hame tuntuu mukavan lämpimältä päällä ja miksikäs ei sitä voisi käyttää myös pyllyttimenä. Hieman kyllä jännittää minkälaiseksi hame menee käytössä, mutta kokeilemallahan se selviää.

Annie-myssyn (Klompelompe Neuleita koko perheelle) neuloin itselleni tehtyäni ensin pari samanlaista lastenkoossa lahjaksi. Pitsikuvio muodostuu neljästä kerroksesta, jotka toistuvat koko työn. Nopeasti oppi muistamaan, mitä milloinkin piti tehdä ja neulominen sujui vauhdilla. Lopun kavennuksissa oli kyllä pakko vaihtaa pyöröpuikko sukkapuikkoihin, että homma eteni. Omaan pipooni virkkasin pienen kukan, jonka kiinnitin helmiäisnapin avulla pipon reunaan.

Tämä pipo on kyllä yksi suosikeistani. Pipon merinovillalanka ei kutita eikä hiosta kauppareissullakaan (siis silloin kun vielä tein kauppareissut livekeikkoina) ja silti se lämmittää kylmemmälläkin kelillä.

 

13. Luukku, Joulupallot

Tänä vuonna Tampereen kädentaitomessut pidettiin virtuaalisesti. Kävimme Peikkopojan kanssa katsomassa erilaisia esittelyvideoita Pikkuveljen nukkuessa. Erityisesti mosaiikkityöt ja saippuan valmistaminen kiinnostivat messuseuralaistani. Enemmänkin videoklippejä olisi saanut olla. Vink, vink…

Messuviikonlopun aikana tein pienen tilauksen askartelutarvikkeista joulua silmälläpitäen. Pakettiin päätyi mm. joulupalloja, joihin voi tehdä minimaailman. Pakkauksessa oli viisi joulupalloa. Lisäksi saatavilla oli hopeisia minikuusia ja pieniä miniatyyrihahmoja pallojen koristeiksi. Koska talossa asustelee automiehiä, tilasin kahden tontun lisäksi Kuplaa muistuttavan pienen auton sekä lava-auton.

Pikkuveljen nukkuessa pääsimme Peikkopojan kanssa rakentamaan minimaailmoja. Netistä löytyy useampikin vinkki minimaailmojen tekemiseen. Päädyimme soveltamaan varastoissa olevien materiaalien kera. Omiin palloihin liimasimme ensin geelimäisellä liimalla lunta pohjalle (muovirouhetta) Liima oli helpoin levittää pallonpuolikkaiden ollessa erillään. Liimaa laitoimme hieman korkeammalle, kuin "maanpinta". Liiman levittämisen jälkeen laitoimme puolikkaat kiinni ja rouhetta palloon. Ravistelemalla palloa rouhe varmasti tarttuu kaikkialle (kunhan muistaa peittää pallon suuaukon 😅) Paksusta huovasta leikatun kiekon päällystimme valkoisella fleecellä ja liimasimme sen muovirouheen päälle maanpinnaksi, jotta saimme palloon tasaisen alistan kuusta ja autoa varten. Hetken kuivumisen jälkeen laitoimme geeliliimaa pallon suuaukkoon ja liimasimme lumirouhetta koristeeksi. Samalla tavalla valmistuivat myös joulupallot tonttujen kera. Sen verran painavat palloista tuli, että ei niitä oikein voi joulukuuseen laittaa. Niinpä leikkasimme vessapaperirullasta kiekon, jonka päällystimme hopeisella teipillä. Nyt pallot voivat olla omilla jalustoillaan ilahduttamassa.

Peikkopoika valitsi itselleen lava-auto eli Hilux-pallon ja Pikkuveli sai Kupla-pallon.

12. Luukku, Klompelompe pipoja

Olen ihastunut kovasti Klomppelompen ohjeisiin, joita onneksi on julkaistu useamman kirjan verran lapsille ja löytyypä niitä ohjeita myös aikuisten neuleisiin. Tähän mennessä ohjeilla on syntynyt muutama pipo ja yksi hame (kuva tulossa myöhemmin). Monet Klomppelompen neuleista on tehty ihanan pehmeästä merinovillalangasta, joka ei kutita ja lämmittää mukavasti. 

Viime talven neuloin pojille samanlaiset lippapipot eli Vesselimyssyt (Klompelompe Ihania neuleita lapsille). Neulekuvio oli simppeli ja eteni jouhevasti. Lipan kohdalla piti hieman miettiä, mutta kyllä se ohje aukeni. Ilman lippaakin pipon olisi voinut jättää, mutta hauskat autoilijan lakit niistä tuli lipan kera. Peikkopoika leikki monta kertaa autoleikkiä keittiön penkillä pipo päässä ja Pikkuveli vierellä turvaistuimessa. Pojat olivat matkalla lappiin maasturilla 😀 Ilmeisesti lunta etsimään.

Toinen pipo on niin ikään Klomppelompe ohjeella tehty Peikkonen-myssy (Klompelompe Neuleita koko perheelle). Tuota ristikkokuviota oli hauska neuloa, vaikka siinä vähän laskea pitikin. Tupsun kiinnitin jälleen napin kanssa, jotta pipo on helpompi pestä.

11. Luukku, Piparkakkutalo

Tällainen siitä nyt tuli.

 

Talon kaavat on ladattu K-ruoka sivuilta. Savupiipun jätimme pois, mutta muuten mökin palat noudattavat kaavoja. Talon seinät ja katto on kiinnitetty toisiinsa elintarvike liimalla, jota myydään samantapaisessa tuubissa kuin sokerikuorrutettakin. Liimaamisen yhteydessä suoristimme seinien päätyjä ja katonharjaa pienellä raastinraudalla. Toimii muuten mainiosti! Suoristetut reunat oli helppo liimata toisiinsa. Liima tarttui napakasti, eikä edes katon liimaamiseen tarvittu ylimääräisiä tukia. Kattoon liimattiin vaaleita sydämiä samaisella elintarvikeliimalla. Kuten myös muut piparkakusta tehdyt koristeen. Rakeet kiinnitettiin pikeerillä. Tällä kertaa pikeeri tuntui yrittävän karkuun ja siitä tuli vaikeammin hallittavaa kuin aikaisemmilla kerroilla. Mistä lie johtui. Mutta karkit jäivät kuin jäivätkin kiinni!

Ihan mikä tahansa piparkakkutalo tämä ei suinkaan ole. Tästä nimittäin tuli korjaamo (huomaa mainoskyltit talon päädyissä). 😁 Pihalle laitettiin vielä kananmunakennoista askarreltuja lumisia kuusia sekä kupla odottamaan huoltoon pääsyä. 😁

10. Luukku, kolmiohuivi

Simppelit neuletyöt ovat mainio mielen rauhoittaja. Sutjakasti sujuvan neuletyön kilisevät puikot tuntuvat vaivuttavan tilaan, jossa murheet ja kiire unohtuvat ainakin hetkeksi. Samaiset työt piristävät mieltä, kun tuntuu että ei saa mitään aikaiseksi.

Välillä on hyvä kuitenkin poistua mukavuusalueelta 😁 ja haastaa omat taidot ja sitkeys. Neuletöiden hauskuus on, että haasteen voi valita itse. Haluaako haastaa itsensä pienellä kirjoneuleella lapasessa, testata pitkäjänteisyyttä villapaidan kanssa, kokeilla uutta neulepintaa tiskirättiin tai palmikoita sukanvarteen. Kun haaste on selätetty, voittajafiilis on parhaimmillaan suorastaan hykerryttävä ja tekisi mieli hyppiä ja pomppia tasajalkaa. Sen kannattelemana voi joko tarttua seuraavaan isompaan haasteeseen tai palata tasaamaan pulssia tuttujen ja turvallisten neuletöiden pariin.

Alla oleva huivi lukeutuu mielestäni simppelelihin neuleisiin. Huivi on neulottu Novitan Kierre-langasta ainaoikein neuleena. Lankakerä muistuttaa kakkua, joka kätkee sisäänsä ”liukuvärjättyvä” raitoja. Huivi ohje oli langan vyötteessä. Aluksi silmukoita lisättiin joka 4. kerros, kunnes oltiin huivin puolivälissä. Sen jälkeen silmukoita kavennettiin joka 4. kerros. Sama ohje toimii myös muilla langoilla ja huivin pituus on neulojasta kiinni. 😄

9. Luukku, lumiukko iltasella

Lumi antaa odottaa itseään. Jos tästä talvesta tulee yhtä musta kuin edellisestä, en ala. 😬 Puoli vuotta marraskuuta oli ihan liikaa. Ei kiitos taas. Kovin meillä muutkin odottavat lumentuloa. Rattikelkka on jo tuotu vintiltä alas odottamaan hurjia laskuja. Tähän mennessä lunta ei ole vielä ollut rattikelkalle, mutta minikokoinen lumiukko tervehti pihalla lyhdyn kera yhden illan.

Tein edellispäivänä lumiukon kaavapaperista. Peikkopoika hämmästyi aika tavalla, kun kotiin tullessa ikkunasta näkyi korkeuksiin tähyilevä lumiukko. Ensin epäilyksen alle joutui verstaalla asuva tonttu. Mutta tunnustin sitten, että olin itse ollut asialla Pikkuveljen tutkiessa samalla isoveljen legoja

Yhdessä sitten mietittiin, mitä lumiukko mahtaa tähyillä. Tähtiähän se siellä ihastelee. Tähdet teimme yhdessä leikkurilla ohuesta kartongista.

Vastaavalla tavalla toteutettuja lumiukkoja on näkynyt pinterestissä vähän joka paikassa. Niitä on tehty kuusenkoristeisiin, ikkunoihin, peileihin, kortteihin... Tuo on kyllä hauskaa, miten pienellä jujulla saa mukavia juttuja. Eikä tarvitse olla kummoinen piirtäjä. 

 

8. Luukku, Jumppapussi

Syksyllä arjessa puhalsivat uudet tuulet, kun Peikkopoika aloitti viskarihommat läheisessä päiväkodissa. Jäimme Pikkuveljen kanssa kahdestaan kotiin pöllöilemään, kun iskä ja Peikkopoika suuntasivat aamuisin omille ”työmailleen”. Pikkuveljen riemuksi isoveli haetaan kotiin aina puolita päivin ja yhteiset puuhat voivat alkaa päikkäreiden jälkeen. Viskarin myötä tarvittiin hieman uusia varusteita arkeen. Reppu tuntui aluksi suuremmalta kuin poika, mutta kevyesti se näkyy kulkevan päivittäin ees-taas. Jumppareissuja varten tarvittiin kassi vaatteille. Aluksi toiveissa oli Ryhmä Hau -jumppapussi. Sellaista ei siihen hätään löytynyt. Yksisarviset ja hämähäkkimiehet eivät saaneet kannatusta. Äidin ompelema sentään kelpasi.

Kankaaksi Peikkopoika valitsi sinisen softshell-kankaan, jossa on vaaleansininen fleecevuori. ”Ei tuu ainakaan jumppavaatteille kylmä”, totesi poika. Eurokankaan sivuilta löytyi kaava jumppapussille. Sen verran ohjetta muutin, että leikkasin pussia varten etu- ja takakappaleen erikseen, jotta voisin ommella sivusaumoihin heijastintereen. Etupuolta koristaa kiinnisilitettävä heijastintähti. Yritin etsiä siihen kaivinkonetta tai traktoria, mutta sellaista ei ollut sillä hetkellä saatavilla. 

Jumppapussi on nopea ommeltava. Tosin tuo paksu softshell tuntui aluksi hieman haastavalta sivusaumojen ostalta kankaan ollessa kaksinkertainen ja heijastintere vielä lisäksi. Alakulmissa olevat sirkkarenkaat riittivät juuri ja juuri noin paksulle kankaalle. Yläreunaan niiden kiinnittäminen oli huomattavasti helpompaa, kun kangas ei ollut kaksinkerroin. 

7. Luukku, Piparkakkupyörteet

Pidimme eilen itsenäisyyspäivänä perinteiset piparkakkutalkoot. Tällä kertaa teimme Peikkopojan kanssa itse piparkakkutaikinat edellisenä päivänä. Monikko siksi, että teimme tummaa ja vaaleaa taikinaa. Molemmat taikinat viettivät yön jääkaapissa. Mitälie tapahtunut, kun taikinaa oli hävinnyt kulhoista jo ennen leipomista. Alkuun teimme piparkakkutalon osat tummasta taikinasta. Kaava osiin löytyi netistä. (Laitan kuvan talosta, kun olemme saaneet sen koottua)

Sitten valmistimme piparipyörteitä. Niissä vaaleasta ja tummasta taikinasta leivotaan levyt, jotka laitetaan päällekkäin ja rullataan kuin kääretortuksi. Pötköstä leikataan viipaleita, jotka paistuvat samalla hieman pidempään kuin tavalliset piparkakut. Jäähtyneet pyörteet dipataan sulatettuun valkosuklaaseen ja ripotellaan koristeet päälle. Pyörteet kannattaa laittaa leivinpaperin päälle ja jääkaappiin, kunnes suklaa on jähmettynyt. Hauskan näköisiä niistä tuli, mutta ei tuolla vaalealla taikinalla ole oikein mitään tekemistä joulunmakujen kanssa. Ihan hyvä keksitaikina kylläkin. 

 

Lopusta taikinasta syntyi, vasaroita, poria, pihtejä, sahoja ja erilaisia kulkineita 😂 Väliin onnistuin ujuttamaan muutaman tähden ja sydämen 😅

 

6. Luukku, pipot

Tänäkään syksynä /talvena ei ole hirvittävästi villapipoja tarvittu 😬 Välillä kyllä tuulee siihen malliin, että kunnon myssy on syytä kaivaa esille. Muutoin kypärämyssyille tms. ei oikein ole ollut käyttöä. Mutta näille nykyään tyypillisemmille viileämmille välikeleille ompelin pipot niin Peikkopojalle kuin itselleni. 

Peikkopojan tähtipipo on ommeltu merinovillakankaasta ja siinä on fleecevuori. Pipon malli on hyväksi havaittu neliöpipo. Trikoopipostakin saa varsin lämpimän fleecen avulla. Kankaita leikatessa pitää vain muistaa, että paksumpi vuorikangas pitää leikata hieman pienemmäksi, kuin päälle jäävä kangas, jotta vuori mahtuu pipon sisälle. 

Itselleni ompelin pipon vähän paksummasta trikoosta trikoovuoren kera. Pipo on riittävän lämmin sellaisenaan. Mutta, mutta… Tärkein opetus tämän ompelemisessa oli, että kun löydät hyvän pipomallin pidä siitä kiinni. Voi nimittäin olla, että kaikki mallit eivät vain tunnu omilta. Ei vaikka kuinka luulee, että sama se, mitä kaavaa käyttää, kunhan lopputulos lämmittää. Sydänpipo on kyllä sopivan kokoinen, mutta jokin ei nyt toimi. Voi tietysti olla, että suurin ongelma on tuo väri. Ehkä pipo vain näyttää vähän kummalliselta omassa päässä, kun ei ole tottunut vaaleanpunaiseen. Eikä väri varmasti ole parhaimmillaan, jos puhkut posket punaisina raikkaassa ulkoilmassa. 😏

5. Luukku, villasukkakimara

Ihan hirvittävän monia villasukkia en ole tämän vuoden aikana ehtinyt neuloa, mutta muutamat sentään. Niina Laitinen desing Tools-sukat ovat lempparini. Ne on neulottu Novitan Nalle-langalla. Peikkopojalle tein aikoinani sellaiset ja nyt Pikkuveli saa omansa. Toiset puolestaan päätyvät kummipojan lahjapakettiin.

Keskellä olevat raidalliset ovat Peikkopojan uudet saapassukat (7 veljestä). Pysyivät muuten puhtaana ehkä viisi minuuttia valmistumisen jälkeen, jonka jälkeen kantapäässä oli jugurttia. Sukat on neulottu Novitan lasten perussukkien ohjeen mukaan. Varren raidoitukseen kokeilin uutta taktiikkaa. Perinteisesti raitalangan vaihtuessa neule jatkuu ennallaan eli 2 oikein, 2 nurin. Nyt neuloin vaihdetulla langalla yhden kerroksen oikein ja jatkoin vasta sen jälkeen 2 oikein, 2 nurin resoria. Kieltämättä värin vaihtumiskohdasta tuli siisti tällä tavoin siisti, mutta neulominen oli myös hieman hitaampaa. Yleensä en paljon puikkoihin katso resoria neuloessa, mutta nyt oli pakko, että muistan tehdä väliin vaihdon yhteydessä yhden kerroksen oikein.

Kirjavat sukat on neulottu perussukkien ohjeella 7 veljestä langoilla. Raidat limittyvät toisiinsa keskellä raitaa olevan ”pilkkurivistön” myötä, joka on neulottu edellisen raidan langalla. Kirjoneuleen ansiosta sukat ovat hieman tavallisia sukkia paksummat.

Pitkät sukat on neulottu 7 veljestä langalla Novitan 2015 sukkalehden Syyspäiväsukkien ohjeella. Värit ja raidoitus vain on erilainen. Pitänee tehdä toisetkin sen verran mukavilta tuntuivat jalassa.

Kuvasta puuttuu vielä kahdet sukat. Peikkopoika ja iskä saivat viime kevättalvena samanlaiset saapassukat. Harmaat pitkävartiset sukat, joissa oli varressa muutama vaaleansininen raita. Peikkopojan sukat jäivät jo pieniksi ja iskä kulutti molempiin sukkiin reiät pohjiin. Parsiminen on valittu vuoden käsityötekniikaksi, mutta sen verran isoiksi reiät ehtivät, että olisi helpompi aloittaa sukka uudelleen varresta kuin kursia pohja kokoon. Että mistä lie tosiaan johtunut, että sukka on tuntunut viime päivinä hieman viileältä 😂

4. Luukku, id-korttihelmet

Jatketaan tänään eilisen teemalla. Kesällä tosiaan löysin liikkeen, jossa myytiin tähden- ja sydämenmallisia avainrenkaita. Samassa paikassa myytiin myös jojoja id-kortteja varten. Siis niitä hissilipuista tuttuja vempaimia, joissa klipsi kelautuu takaisin. Hinta ei päätä huimannut, joten tilasin kokeeksi kahdenlaisia. Ennen äitiyslomalle jäämistä ehdin käydä kuvassa id-korttia varten. Kortinpidikkeen mukana tuli kankainen nauha, jossa ei ole turvalukkoa, joten sellaisena sitä en voi käyttää. Tuumailin, että jojoa hyödyntämällä voisin kiinnittää sen joko vaatteessa olevaan taskuun tai avainnauhaan päivän ajaksi. Jotta mokoma ei häviäisi laukunpohjalle, päätin tehdä helminauhan laukkuun kiinnittämistä varten (helminauhan saa vaikka laukun sangan ympäri). Helmet, helmivaijeri ja isompi kiinnityshaka löytyivät jo valmiiksi.

 

Jäljellä on vielä yksi ongelma ennen kuin tämän saa käyttöön. Äitiyslomani alkutaipaleella työkaverini soitti ja kyseli naureskellen, milloin olen tulossa korttia hakemaan. Äänensävystä oli pääteltävissä, että kortti ei nyt mennyt kuin Strömsössä. 😬 Olin aivan varma, että silmälasini linssit ovat perinteisen kaavan mukaan hohkaneet vihreinä, joten olen kuvassa "kurkut" silmillä. No, ne silmälasit taisivat lopulta olla se ainut kohdallaan oleva asia siinä kortissa. Tehtävänimike on väärä ja pääni on hädin tuskin mahtunut kuvaan. Kuvan rajaus on niin tiukka, että korvakoruni hipovat kuvan reunoja. Pidä sitä sitten julkisesti. 😕 (Voikohan siihen ottaa uuden kuvan kotona, kun kortti pitää kuitenkin uusia...)

3. Luukku, avainnauhoja

Tämän päivän luukussa on kaksi avainnauhaa. Toinen meni lahjaksi uudelle ekaluokkalaiselle. Vahattuun korunyöriin pujottelimme teemaan sopivasti kirjaimia ja numeroita sekä tähtiä. Avainrengas on tavanomaisuudesta poiketen sydämenmallinen. Tilasin kirjain- ja numerohelmet eräästä askarteluliikkeestä. Arvioni oli, että kaksi pussillista helmiä riittää sekä avainnauhaan, että itselleni myöhempää käyttöä varten. Kun pussit saapuivat VALTAVAAN 😲pahvilaatikkoon pakattuna, ehdin jo säikähtää, että mitä pirskattia olen oikein tilannut. No täytyy sanoa, että helmet olivat kyllä todella hyvin pakattu. 😅

Peikkopojan kanssa kaadoimme pussillisen helmiä pahvilautaselle ja ryhdyimme hommiin. Tarkoitus oli laittaa kirjaimet ja numerot avainnauhaan järjestyksessä. Helpommin sanottu kuin tehty. Joitakin kirjaimia etsimme ja etsimme. Lopulta kaadoimme lautaselle myös toisen pussin helmiä. VIRHE!😬 Niin kuin se etsiminen olisi yhtään helpottunut sillä, että helmien määrää lisää. Juu ei helpottunut. Sen sijaan niistä sai rahisevan aakkossopan, kun helmiä pyöritti pitkin lautasta. Aikani tuskailin, kunnes tajusin kokeilla sopivatko helmet varrastikkuun. SOPI! Siispä ryhdyimme lajittelemaan kirjaimia ja numeroita omiin tikkuihinsa. Sanotaanko että urakassa meni muutama tovi (ei todellakaan yhden iltapäivän juttu). 

Lajittelun seurauksena huomasin, että kahdessa helmipussissa ei ollut lainkaan Y-kirjainta. Sisäisen manauksen saattelemana laitoin askarteluliikkeeseen viestin tiedustellakseni, löytyykö varastosta Y-kirjaimia. Tilatessani ei mieleeni todellakaan tullut, että jokin kirjain voi puuttua kokonaan. Saamastani vastauksesta selvisi, että helmet pussitetaan sen enempää tarkistamatta, mitä niihin päätyy, mutta he yrittävät etsiä minulle pussin, josta löytyy ainakin yksi Y-kirjain. Sellainen päätyi postilaatikkoomme parin viikon kuluessa.

Hetki siis meni ennen kuin pääsimme jatkamaan varsinaista pujottelua. Saimme avainnauhaan mahtumaan myös saajan nimen ja koulutaipaleen aloitusvuoden.

 

Toinen avainnauha valmistui sutjakammin. Se on tulossa itselleni koekäyttöön. Koekäyttöön siksi, että se on yliolan avainnauha. Perinteinen avainnauha on töissä hulahtanut milloin soppalautaselle ja roikkunut tiellä opetustilanteissa. Tämän pitkän version ei pitäisi päätyä sinne lautaselle, mutta se on sitten eriasia, kuinka monta kertaa onnistun jäämään siitä kiinni esim. ovenkahvaan tai olen muuten vain solmussa sen kanssa. Sitä voi tehdä vähän turhankin dramaattisen vaikutelman, kun ampaisee seuraavaan tilanteeseen ja perässä rämisee tuoli, jonka selkämykseen on sotkeutunut näppärä avainnauhani. Pessimisti voi yllättyä vain positiivisesti. 😁

Tämäkin avainnauha on tehty vahattuun korunauhaan ja helmet ovat muovia. Voin siis pestä sen huoletta, jos onnistun kaikesta huolimatta uittamaan sen soppakulhossa tai kuralätäkössä. Nauhan kruunaa tähdenmuotoinen avainrengas. Testin alkamista odotellessa...

2. Luukku, liikennemerkit

Tämän päivän postaukseen pyysin luvan Peikkopojalta. Tämä oli nimittäin hänen projektinsa. 

Syyslomaviikon kauppareissulla huomasin askarteluosastolla softiksesta tehtyjä liikennemerkkejä. Tarkempi tarkastelu paljasti, että pussissa oli sekalainen valikoima merkkejä, joilla voisi koristella vaikkapa synttärikortteja. Nappasin pussin mukaan ja yllätin sillä Peikkopojan kotiin päästyäni. Merkit saivat hyväksynnän, mutta ”Mut missäs näiden tolpat on?” Peikkopoika kysyi pussia tutkiessaan. Tuumimme, että tolpat saadaan tikuista ja maitopurkkien korkeista voisi saada jalustat tolpille. Jos korkki osoittautuisi liian heppoiseksi, voisi toinen vaihtoehto olla taikataikinasta tehdyt jalustat. Tolpiksi sopivia jäätelötikkuja ei löytynyt, mutta onneksi iskältä löytyi automaalin sekoitustikkuja 😂 Tikkuja hieman lyhennettiin ja softismerkit liimattiin kuumaliimalla. Korkkeihin tehtiin puukolla viilto tolppaa varten. Sen verran köykäisiä merkit ovat, että korkki pitää ne pystyssä. 

Liikennemerkit pääsivät heti automatolle leikkeihin mukaan ja lisää merkkejä on luvassa, kunhan korkit saadaan puhdistettua. 😊

1.Luukku, lumihiutalepulla

 Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää!

Joulukalenteri pyörähtää jälleen tauon jälkeen käyntiin. Tämän vuoden kalenteriin olen koonnut vinkkejä ja ohjeita joulupuuhiksi sekä kuvia tämän vuoden julkaisemattomista käsitöistä. Vaikka Peikkopoika ja Pikkuveli pitävät kiitettävän kiireisenä, on silloin tällöin riittänyt aikaa väkerryksillekin. Aiemmin hyödynsin automatkat joko kirjoittaen tai käsitöitä tehden, mutta nyt koronan myötä tuota aikaa ei ole ollut. Onnekseni 😅Peikkopoika on ollut äärimmäisen kiinnostunut lasiverannan askartelutarvikkeista ja varaillut materiaaleja omaan käyttöönsä 😅 Monesti olemmekin toihuilleet iltapäivällä lasiverannalla Pikkuveljen vedellessä sikeitä.  

Mutta nyt siihen tämän päivän luukkuun...

Lumihiutalepulla

Viime vuonna jouluvalmisteluja tehdessäni löysin netistä kuvan lumihiutalepullasta. Aikani selailtuani löysin Kinuskikissan sivuilta ohjeen Tähtipullan nimellä. Hyvän kuvitetun ohjeen innoittamana päätin kokeilla onnistunko taiteilemaan kyseisen pullakranssin. Jätin kokonaan pois ohjeessa mainitut hasselpähkinät ja korvasin ne koristelussa raesokerilla. Jännittyneinä seurasimme Peikkopojan kanssa nenä kiinni uuninluukussa, miten sakaroille käy paiston aikana. Hyvin kävi! Ja mikä tuoksu! Onnistuu muuten myös kauramaidosta 👍

Pienet ballerinat

Säät ovat olleet varsin kesäiset viimepäivinä. Olemme poikien kanssa olleet ulkona suunnilleen koko päivän ruokailuja lukuun ottamatta. Pikkuveli on tehnyt makutestejä hiekkalaatikolla Peikkopojan estelyistä huolimatta ja Peikkopoika puolestaan on selkeästi nauttinut, kun pihalla on kaikenlaista puuhailtavaa. Pihaelämästä nauttiessa en ole oikein malttanut istahtaa koneen ääreen postausta tekemään ennen kuin nyt.

Taannoin käydessäni kankaitani läpi, löysin pienen palan kimaltavaa tylliä, josta ompelin pari vuotta sitten kaksi laukkua pikkuballerinoille. Mielessä käväisi, että siitä voisi saada balettihameen, jos ompelisin nuken Tilda-kirjojen ohjeille. Kaavat nukkeen minulla on jo valmiina, mutta tuumittuani totesin nuken olevan liian isoprojekti tällä hetkellä. Pikkuveljen päiväunien kestosta, kun ei aina ole takuita… Myöhemmin etsiessäni Pinterestistä kirjanmerkki-ideoita, törmäsin tyllitupsusta tehtyyn ballerinaan. Pakko oli kokeilla! 

Tiedän, että puuhelmiä on saatavilla myös valmiiksi piirretyillä kasvoilla, mutta koska käsittelemättömiä puuhelmiä löytyy omasta takaa, päädyin käyttämään niitä. Pitkään mietin, millä hiukset kannattaa maalata. Tavallinen askartelumaali saattaa lähteä vähintäänkin leviämään, jos sattuu kastumaan… Päätin kokeilla voiko kaapista löytyneellä liki kuivahtaneella kynsilakalla maalata puupalloa. Voihan sillä 😮 Karmea haju siitä kyllä tuli ja vaati lakkaa useamman kerroksen. Lakanlopulla sai juuri ja juuri maalattua tarvittavat pallot kahteen ballerinaan. Pallojen kuivuminen ei tosin tehnyt askarteluprojektista nopeaa, mutta työ oli helppo jättää kesken odottamaan jatkamista. Ballerinojen mekot tein tyllisuikaleista tupsukehikolla. Valmis tupsu oli melkoisen pörheä ja ballerinan kasvot jäivät kokonaan piiloon sovittaessani palloja paikoilleen. Ongelma ratkesi litistämällä mekkoa hieman ja ompelemalla sen muutamalla pistolla muotoonsa. Samalla sain varmistettua, että mekosta ei myöhemmin irtoa vahingossa tyllisuikaleita. Siitä huolimatta, että tupsut on tehty yhtä pitkistä tyllisuikaleista ja tupsukehikko on sama, mekoista tuli hieman eri muotoiset 😮

Samalla idealla voisi tehdä valkoisesta tyllistä lumikeijuja talveksi tai pastellinvärisistä kevätkeijuja. 

Hernaria purkkiin

Se olisi sitten toukokuun puoliväli ja ulkona sataa lunta. En nyt aio vinkua, että joo mä toivoin lunta, mutta siitä on jo muutama kuukausi! 😒

Äitienpäivänä ei sentään satanut mitään ylimääräistä. Onneksi, sillä meillä äitienpäivää vietettiin pihaolympialaisten merkeissä. Aamupalan jälkeen meidän perhe suuntasi kohti kisojen suorituspaikkoja. Kenttäkuuluttajana toiminut Peikkopoika komensi poppoon nurmikolle, jossa kisat aloitettiin heittolajeilla. Suorituksista sanottakoon sen verran, että sanomalehtikeihäässä ja pallonheitossa entinen pesäpalloilija meni omilla metriluvuillaan ja Peikkopoika ja äiti kirittivät toisiaan 😉 Pikkuvelikin suoriutui mainiosti pallonheitosta melko omintakeisella tyylillään 😄

Heittopaikalta siirryttiin alapihan ympärijuoksuun, jonka kaikki erät menivät Peikkopojan nimiin. Kenttäkuuluttajan komennossa hengästyneet juoksijat jatkoivat tasataitoilemaan, eli tasapainoilemaan. Kilpailijoiden tuli kulkea kaadetun puhelinpylvään päästä päähän.

Kisat huipentuivat tarkkuusheittokisaan. Raksapenkin päälle oli aseteltu maalattuja peltipurkkeja, joihin tuli osua pienillä hernepusseilla. Jokaisella heittäjällä oli käytössä kolme hernepussia. Lajista muodostui hitti, joka jaksoi naurattaa Pikkuveljeä ja jossa kisattiin kierroksia enemmän kuin muistettiin laskea. 

Hernepussit ovatkin tämän postauksen varsinainen aihe. Pienet tetran muotiset hernepussit ovat juuri passelin kokoisia ja muotoisia heittämiseen. Ne sopivat mainiosti niin isompaan kuin pienempäänkin käteen. Eikä niiden ompeleminenkaan ole hankalaa.

Ompelin meille 12 hernepussia jämäkankaista. Leikkasin kankaista 10cm X 20cm kokoisia paloja (3kpl kustakin kankaasta). Taitoin kangaskappaleet kahtia lyhyet sivut vastakkain ja ompelin kaksi reunaa kiinni, kolmannen jäädessä auki kääntämistä varten (neljäs reuna on muodostuu taitteesta). Pussinsuu ommellaan kiinni, siten että ommeltu sivusauma osuu kohdakain taitetun sivun kanssa. Näin pussista tulee tetran muotoinen.  Täyttämisessä kannattaa olla tarkkana, että pussia ei tule täyttäneeksi liian täyteen, jolloin ompelusta muodostuu tuskien taival ulos pyrkivien herneiden tai jumiin jääneen pussin ansiosta. Peikkopoika keksi, että pussit voisi punnita, jotta ne olisivat samankokoisia. Punnitusoperaation myötä hernepussit painavat nyt suunnilleen 78g 😅

Tuossa ne nyt komeilevat valmiina seuraavaan kisaan. 

Peikkopoikaa lainatakseni ”Ei muuta kuin hernaria purkkiin!” 😂