sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pientä piperrystä

Syyskausi voidaan julistaa nyt virallisesti avatuksi. Työporukan Marttakerho aloitti nimittäin jälleen kokoontumisensa pitkän kesätauon jälkeen. Ensimmäisen illan teemaksi näkyi muodostuneen virkkuukoukun kesytys. Toisinaan olemme päättäneet yhteisen aiheen illalle, kuten sytykeruusut tai huovutetut siivet, mutta pääsääntöisesti kokoonnumme ilman yhteistä teemaa, tällä kertaa tosin sattumalta kaikki väkersivät koukkujen kanssa. Toiset, miten se nyt menikään... työstivät suuria linjoja (suom. tekivät mattoja SUURELLA koukulla) ja toiset tekivät pientä piperrystä, kuten esim. tuo jämälangoista virkkaamani kukka. Lisää koristeita avainrinkulaan J Vaan eipä tuo olekaan ihan mikä tahansa kukka… Elokuun Suuri Käsityölehti kätki kansilehtien väliin mainion vinkin niille, jotka tuskailevat kärrykolikkojen kanssa. Itselläni ainakin on tapana auton lastaamisen jälkeen tiputtaa kärrykolikko ensimmäiseen ”vapaaseen” paikkaan, kuten kassinpohjalle, taskuun tai johonkin auton miljoonasta kolosta. Yritäpä taikoa se kolikko uudelleen käyttöön seuraavalla ostosreissulla… Onko joku oikeasti joskus onnistunut siinä?! No nyt on sekin ongelma ratkaistu, kun avainrenksussa paikka kärrypoletille. Kaksi samanlaista kukkaa vastakkain ja suuaukolla pienenpieni neppari. Lehden ohje oli siitä mukava, että tosiaan toimii muullakin langalla ja uloimpia kerroksia lisäämällä tai vähentämällä siitä saa juuri sopivan kokoisen J


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Neulaa etsimässä

Kipaisin eilen Turkuun kangaskauppaan etsimään ompelukoneeseen uusia neuloja. Mulla oli ihan lappukin sitä varten… Lapusta vain ei ollut mitään hyötyä, kun harhauduin ihastelemaan kaupan kangasvalikoimaa. Lopulta kassalle päästyäni sylistäni löytyi 4 erilaista kangasta ja vinonauhaa. Tyytyväisyyttä hykerrellen kävelin liukuportaita kohden, kun eräs myyjistä ihasteli olkalaukkuani, jonka olin ommellut eräänä toukokuun lauantaina. On se varmasti ollut huvittavaa kanssa ihmisistä, kun olen virnistellyt hyväntuulisena itsekseni onnistuneen kangaskauppareissun jälkeen. Joku kankaat tunteva ammattilainen on huomannut olallani keikkuneen laukun ihmisvilinästä huolimatta J Ja sitten se iski… Siinä keskellä kauppatoria, vesisateessa tajusin, että ne pirskatin neulat, joita alun perin lähdin hakemaan, ovat edelleen siellä hyllyssä. Sinne katosi se virnistely! Kotimatkalla soitin kotiin ja pyysin varmistamaan lähimmän kangaskauppamme aukioloajat. Kävi ilmi, että mulla oli siinä vaiheessa 35min aikaa selvitä sinne, jotta saisin päivän varsinaiset ostokset mukaani. Lopulta olin kaupassa 5min ennen sulkemisaikaa, enkä suinkaan ollut ainut asiakas. Loppu hyvin, kaikki hyvin J

Ompelukoneen kesyttäminen on päässyt hyvään vauhtiin, kiitos laskosverhoprojektin. Kuvat ovat antaneet odottaa itseään, mutta tässä ne nyt ovat. Kaksi vielä puuttuu, mutta siitä huolimatta lasiverannalla voi nyt vaikka yöpyä, eikä auringonpaiste haittaa.





Ihan ongelmitta näiden verhojen materiaalin hankinta ei sujunut… En ommellut verhoihin valmiita mekanismeja (sellaisia on tarjolla mm. Eurokankaassa), vaan materiaalit on hankittu rautakaupasta. Odottelen edelleen, että joku keksisi perustaa kunnollisen nettirautakaupan tai naisille suunnatun rautakaupan. Nämä tavalliset kun tuntuvat olevan uhka niin asiakkaan kuin henkilökunnan mielenterveydelle… Verhoihin tarvittiin sälekaihdinten narua, silmukkaruuveja, prikkoja ja ruuvattavia koukkuja sekä pyörörimaa. Ihan perustarvikkeita, mutta… Ensinnäkin erehdyin kysymään narua väärältä infotiskiltä (valaisinosasto tietää vain oman osastonsa tavarat). Toiseksi sisustuspuolen kolmikko tiesi vain, että heiltä löytyy sälekaihtimien kääntömekanismeja (ei mielestäni ollut sama asia kuin NARU) ja että kaupunkiin on avattu uusi baari (olisin saanut ohjeet sinne), joka toki liittyy olennaisesti sälekaihdinnarun hankintaan… Kolmas fiasko tapahtui puutavarapuolella, kun heidän infostaan kysyin pyöröriman sijaintia ”No jos sä menit niiku tost välist ja sitä ei siin ollu, ni ei meil varmaan sit oo sitä.” Siis MITÄ? Eikä siinä suinkaan kaikki… Sellaista ohutta narua lopulta löytyi venetarvikkeiden joukosta. Olisin kelpuuttanut sen koeverhooni, mutta… Se naru oli kelassa ja kelan vierestä löytyi tolppaan kiinnitetyt sakset, joita sai käyttää vain venetarvikkeista vastaava myyjä. Arvatkaa löysinkö sitä myyjää!?  Lopulta pienrautapuolelta  löysin prikat ja koukut, mutta en silmukkaruuveja. ”Lievästi” ärsyyntyneenä kiitin kahta rautapuolenmyyjää (jotka seurasivat hiljaisina vieressä etsintääni) lähtiessäni kohti kassaa. Mielessäni manasin kenkävalintaani, sillä tähän poistumiseen olisi sopinut enemmän kuin hyvin kiukkuinen korkojen kopina. Mutta tässäkin tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain tarvittavat materiaalit muualta ja verhot ovat nyt ikkunassa. Verhojen ohje löytyi muuten täältä. Mitat on helppo muuttaa itselle sopivaksi. Kiitos vain hyvästä ohjeesta J

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Syksy tulee… Ainakin jos jotain voidaan päätellä siitä, että villalangat kutkuttavat ja odottavat puikoille pääsemistä. Kelit eivät ole olleet ihan suosiolliset neulomiseen viime päivinä (kuin kasvihuoneessa olisi), mutta onnistuin kuin onnistuinkin jo aloittamaan puikkojen ”kilistämisen”. Kuvan rannekeet ovat Novitan uusimmasta syksy 2013 lehdestä. Tosin siinä ohjeen mukainen ranneke oli tehty miesten käteen sopivaksi. Lisäsin rannekkeelle hieman pituutta ja tein vähän kapeammaksi. Lankana Isoveli ja puikot nro 5. Tulee nopeasti valmista :) 


torstai 8. elokuuta 2013

Huhuu! 
Pöllö ehti viimein kuvattavaksi :) Sanoisin, että aika tuima kaveri… Kuten jo aikaisemmin kerroin, tämä pöllö on tehty sovella ja sävellä periaatteella. Idean pöllöilyyn sain Tuulia desingin sivuilta. Siellä on myynnissä tekemispaketteja tämän tapaisiin pöllöihin. Päätin kokeilla onnistuisinko ilman ohjetta saamaan jotain pöllömäistä aikaiseksi ja tuollainen siitä sitten tuli. Pöllö kätkee sisäänsä uusimmat lankaostokseni. Eipä kukaan ainakaan uskalla omin luvin mennä niitä sieltä ottamaan :D Materiaalina Kauhavan Kangasaitan mini ontelokude ja enempää en kerrokaan…