Hyvää joulua !

 Rauhallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2021!

PS. Nähdään taas tammikuussa 

22. Luukku, havukranssi

Vesisade jatkuu vain. Ei siis ihme, että pihalla ei juuri joulutunnelmaa ole. Edellispäivänä lenkiltä kotiin palatessamme tajusin, että edes kuisti ei ole joulukuosissa. Kanervat kyllä tököttävät ruukuissaan, mutta ei lyhtyjä, ei kranssia tai mitään muutakaan. No osittain se johtuu siitä, että viime kesän maalausurakan jäljiltä emme ole vielä laittaneet kuistin hyllyä kiinni, mutta mutta...

Erään askartelulehden vinkkisähköpostissa oli kuva havukranssista, joka oli tehty pesulahenkariin. Sellainen voisi olla kiva. Henkarikin olisi valmiiksi tallessa ja havut löytyivät autotallin takaa kaadetuista kuusista. Peikkopoika leikkeli innokkaasti oksia puutarhasaksilla. Vähän piti jo toppuutella, että tokkopa oksia ihan niiiiiiiin valtavasti tarvittaisiin. Mutta toisin kävi. Kahteen kranssiin menee yllättävän paljon pieniä oksia. Lopulta niitä piti lähteä hakemaan lisää.

Itse kranssin tekeminen on varsin helppoa. Ja olisin kyllä tehnyt niitä enemmänkin, jos olisi ollut tarve. Pitänee ryhtyä haalimaan pesulahenkareita jo tulevia jouluja varten 😂 Itse en käsineitä käyttänyt, mutta sellaisia kyllä suosittelen. Tekee nimittäin aika makeaa, kun käsidesiä laittaa käsiin, joissa on pieniä pisteitä kuusenneulasten jäjiltä 😬

 

Tarvikkeet:

Pesulahenkari tai paksumpaa rautalankaa

Ohutta rautalankaa

Oksasakset

Havunoksia

Nauhaa rusetttiin

 

Ohje:

1. Taivuta pesulahenkari haluamaasi muotoon (pyöreä / sydän). Muodon ei tarvitse olla niin justiinsa. Havut kyllä peittävät rautalangan muhkurat ja töyssyt.
2. Leikkaa havut noin vaaksan mittaisiksi.
3. Tee havuista noin 5-7 oksan paksuinen nippu ja sido se rautalangalla henkariin. Jos teet sydämen muotoisen kranssin, aloita kiinnittäminen sydämen kärjestä (ensin toinen puoli ja sitten toinen.
4. Peitä seuraavalla havunipulla edellisen nipun kiinnityskohta.
5. Sido rusetti sydämen yläosaan, jolloin se peittää viimeisenä kiinnitettyjen havujen tyven.

21. Luukku, suklaalusikat

Kylmä pakkaspäivä, reipas ulkoilu ja muki lämmintä kaakaota… Mitä muuta tarvitaan?! Siitä lumesta ei ole ollut tietoa viime aikoina, mutta kylmän kosteat säät menevät kyllä luihin ja ytimiin vähintäänkin kaakaon arvoisesti. Puhumattakaan jos vielä vettä vihmoo. Siispä mukiin maitoa, muki mikroon ja suklaalusikka sulamaan lämmitetyn maidon joukkoon 😋

Viime talvena näitä suklaalusikoita kokeiltiin ensimmäisen kerran ja muutama päätyi joulumuistamistenkin joukkoon. Tekeminen on helppoa, kun muistaa olla varovainen suklaata sulattaessa.

 

Tarvikkeet:

Jääpalamuotti

Puisia pikkulusikoita

Taloussuklaata

Minivaahtokarkkeja

Polkkakarkkeja tai karkkikeppejä rouhittuna

 

1. Sulata taloussuklaa vesihauteessa.
2. Murskaa polkkakarkit tai karkkikepit.
3. Annostele sulanut suklaa jääpalamuottiin ja laita lusikat lokeroihin (tarvittaessa tue lusikat vaahtokarkeilla)
4. Ripottele päälle karkkimurska ja vaahtokarkit.
5. Laita muotti jääkaappiin ja anna suklaan kovettua.

20. Luukku, heijastimia

Heijastimia ei koskaan voi olla liikaa, kuten olen tainnut mainita jo aikaisemminkin. Pitää muistaa, että kaikkia ei lasketa virallisiksi heijastimiksi. Virallisissa heijastimissa on CE-merkintä ja ne on testattu. Tässä postauksessa olevat heijastimien lisäksi tarvitaan oikeita heijastimia, mutta lisäkimmellys ei ole pahitteeksi.

Kesällä minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä blogiyhteistyötä Nappikauppa Punahilkan kanssa 😀 Lupasin yhteistyön merkeissä tehdä postauksen heijastinhelmistä, joita löytyy verkkokaupan valikoimista erikokoisia ja värisiä. Valkoisen sävyisiä helmiä on saatavilla omina pusseinaan. Värilliset helmet ovat sekoituspussissa, jolloin tietyn värin määrää ei voi taata. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee tilausta. Pienillä helmillä tehdessä helmikuviosta tulee tiivis ja selkeä, mutta toki myös heijastinpinta on silloin pienempi.

Helpoin tapa käyttää heijastinhelmiä on ommella niitä kiinni esim. pipoon tai takin helmaan (olen nähnyt kyseisiä helmiä mustan villakangastakin helmassa, eikä näyttänyt ollenkaan hullummalta). Moni on varmasti myös nähnyt sudenkorentoheijastimia, joissa korennon siivet on tehty heijastinkankaasta ja vartalo tavallisista helmistä. Nyt nuo vartalon helmet voi korvata heijastavilla versioilla.

Helmiä voi myös punoa kuten mitä tahansa muitakin helmiä. Netti ja etenkin Pinterest on pullollaan erilaisia ohjeita ja vinkkejä helmien punontaan. Roikkuvia heijastimia tehdessäni huomasin, että koruvaijeri on liian löysä isompien heijastimien punontaan, mikäli haluaa punotun kuvion säilyvän selkeänä. Kappaleet pysyivät paremmin muodossaan, kun helmet pujotteli ohueen rautalankaan. Helmet voi myös ommella kiinni esimerkiksi paksuun huopaan, jolloin taakse voi kiinnittää rintaneulan käyttöä varten.

Alla muutama vinkki, mitä helmistä voi tehdä. Kuvista on nähtävissä ainakin suunnilleen, miten rautalanka kulkeen helmien lomassa. Rohkeasti vain kokeilemaan! Pahinta mitä voi sattua on, että työtä pitää purkaa tai sommitelma ei miellytäkään silmää, jolloin työn voi aloittaa alusta ja kokeilla jotain muuta.

Näihin liimasin taakse koruneulan. Pienien valkoisten helmien "uloin kehä" on tehty viimeikseksi. Sen voi tehdä myös erillisellä rautalangalla. 

Isot valkoiset helmet sekä pinkit helmet on pujotettu korvakorurenkaaseen. Pienet valkoiset helmet kiertävät ympäri erillisen rautalangan kanssa.

Pyöreän muodon voi punoa myös ilman kehikkoa.

19. Luukku, marenkilumiukot

Osaatko arvata, mitä nämä ovat?

 

 Lumiukkoja tietenkin 😂

Viime jouluna jo harjoittelimme ja tänä vuonna valmistimme marenkisen lumiukkoarmeijan uudelleen. Ohje taisi olla Pirkka-lehdessä viime vuonna. Lumiukot on valmistettu valmiista marenkijauheesta, johon lisätään vain vesi. Ohjeen mukaan marengit ovat uunissa noin tunnin. Suunnilleen kolmen vartin kohdalla nappasin lumiukot uunista pois, sillä väri alkoi tummua. Paistoaikaa kannattaa siis tarkkailla. Viime vuonna paistoin kiertoilmalla ja aika moni lumiukko tuppasi olemaan vähän kenossa. En tiedä vaikuttiko kiertoilma siihen, mutta tällä kertaa paistoin ne ilman. Kyllä siellä nytkin on muutama kenossa. Peikkopoika lohdutti, että eihän se haittaa ne voivat olla vaikka tykkylumisia puita, jotka ovat tuulen ja lumen takia vinossa. TOTTA! Toimii myös, jos ei jaksa käydä maalaamaan silmiä ja porkkananeniä elintarvikevärillä hammastikun avulla. Fiksu poika! 💗

Näitä varmaankin päätyy kahvipöytään pikkuherkuiksi tai joulupöytään jälkiruuan koristeeksi. Viime vuonna lumiukkoja matkasi lahjojen mukana muita ilahduttamaan.

18. Luukku, kettulapaset

Nämä veijarit matkaavat parhaillaan joululahjaksi, mutta koska saaja ei kummin blogia käy lukemassa, uskallan laittaa kuvan niistä jo nyt. Lapaset on tehty kärkikavennuksia ja korvia lukuun ottamatta Novitan lasten peruslapasen ohjeella. Lankana on 7veljestä. Kärkikavennuksien kohdalla kokeilin, miten käy... Hauskat näistä tuli. Peikkopoika tilasi jo itselleen samanlaiset. Saapa nähdä, mitä kummilapsi tuumaa…

17. Luukku, donitsit

Viime syksynä intouduin virkkaamaan Peikkopojan kahvilaan donitseja aiemmin virkattujen keksien lisäksi. Ohjeen löysin Fannyn Talossa -blogista. Lankana käytin Adlibriksen puuvillalankaa, jota sattui olemaan sopivan herkullisissa väreissä, lisäksi kuorrutteisiin hyödynsin jämälankoja. Ohjetta en noudattanut aivan kirjaimellisesti, mikä aiheuttaa pientä hajontaa donitsien koossa, mutta eipä se ole herkuttelijoita haitannut. Pitäisiköhän seuraavaksi virkata jäätelöpalloja….