21.PÄIVÄ

Keittiöpuuhat jatkuvat... maistuisiko mantelit kolmella tavalla?

Sokerimantelit:

• 200g manteleita (kuorineen)
• 2dl sokeria
• Ripaus kanelia

Tee näin:

• Sulata sokeri paistinpannulla
• Lisää mantelit ja kaneli
• Kaapa sokeri-manteliseos uunipellille leivinpaperin päälle.
• Irroittele mantelit toisistaan (Ole varovainen ja nopea! Sokeri on polttavan kuumaa ja se jähmettyy nopeasti).

Suolamantelit:

• 2dl vettä
• 3rkl ruususuolaa (tavallinenkin käy)
• 200g manteleita (kuorineen)
• 20g voita

Tee näin:

• Kiehauta vesi
• Lisää suola kiehuvaan veteen. Suolan liuettua ota kattila pois liedeltä.
• Lisää mantelit ja laita kansi päälle. Anna manteleiden liota vedessä n. 15min.
• Laita uunipellille leivinpaperin päälle 20g voita pieninä nokareina ja suolavedessä lionneet mantelit.
• Paahda manteleita uunissa 150 asteessa n.15-20min.
• Ota mantelit pois uunista ja kääntele vielä sulaneessa voissa.
• Ota mantelit kuivumaan lautaselle talouspaperin päälle.

Sokerihuurretut mantelit:

• 2dl vettä
• 200g manteleita (kuorineen)
• 200g sokeria
• ripaus kanelia

Tee näin:

• Laita paistinpannulle vesi, mantelit ja sokeri.
• Anna seoksen kieuhua hiljalleen.
• Lisää kaneli, kun sokeri on muuttunut ruskeaksi ja neste on lähes haihtunut.
• Kaada seos uunipellille leivinpaperin päälle kun neste on haihtunut ja irroittele mantelit toisistaan (tämä on helpompaa, kun sokerimanteleiden kanssa)

20. PÄIVÄ

Leipuri Hiiva asuu kumputiellä... tai sitten meidän keittiössä. Uuni on paahtanut koko päivän ja valmistakin on saatu aikaiseksi. Jopa onnistumisia uskallan sanoa. Ilmeisesti leipurin taidot ovat parhaimmillaan yön valvomisen jälkeen (Peikkopojan kolme hammasta kerralla on melkoinen tuskien taival) :) tiedä sitten mitä se kertoo jauhopeukalon omistajasta...

Päivä alkoi karjalanpiirakoilla. Reilut 50 piirakkaa paistui uunissa paistomestarin vahtiessa ja Peikkopojan touhutessa mummin kanssa. Mummi hälyytettiin apuun, koska Peikkopojalla on lyömätön tilannetaju... jos äiti on kyynerpäitään myöten taikinakulhossa, mikä olisi otollisempaa puuhaa, kuin puuhellan nuohusluukkujen avaaminen tai imurin kanssa painiminen tai hellapuiden maistelu... Siispä mummi paikalle piirakoiden leipomisen ajaksi keksimään muuta hyörittävää. Ottaen huomioon, että olen itseoppinut piirakoiden tekijä ja niitä tulee tehtyä kerran tai kaksi vuodessa, yllättävän monta läpäisi laatuseulan. Laatuseula tarkoittaa, että piirakat näyttäisivät ainakin suunnilleen siltä miltä pitääkin :D ainakin melkein

Piirakoiden jälkeen uuniin päätyi joulunäkkärit. Ensimmäinen kerta, kun maltoin lisätä jauhoja kaikessa rauhassa taikinaan kohottamisen jälkeen. Tähän asti olen saanut kaapia taikinaa pöydästä muutamaan otteeseen ennen kuin sen on ollut oikeasti leivontavalmista. Näkkäri-possut, -sydämet ja -lampaat paistuivat rapeimmiksi kuin ennen ja jäivät mukavan ohuiksi. 

Viimeisenä uuniin päätyi pellillinen siemennäkkäreitä. Niitä paistoin jo aikaisemmin viikolla kolme pellillistä. Nyt varmaankin riittää niitä jouluksikin :)

19. PÄIVÄ

Olohuoneen ikkunat saivat tänään uudet koristeet :) Tuikkulyhdyt siirtyivät keittiön ikkunaan. Sieltä ne näkyvät pihaan tultaessa paremmin. Ja nyt ei tarvitse joulupöydässä varoitella ikkunalla olevista kynttilöistä eikä Peikkopoika vahingossakaan onnistu keinutuolissa keikkuessaan nappaamaan tuikkulyhdystä kiinni.

En ollut ajatellut olohuoneen ikkunoihin mitään lyhdyt siirtäessäni, mutta ne (yhteensä 6 ikkunaruutua) näyttivät niin kovin paljaille sellaisenaan, että oli pakko kehitellä jotain. Pari päivää tuumailin ennen kuin ryhdyin hommiin, visio oli valmis :) Tarvikkeetkin löytyivät varastosta valmiiksi, joten saatoin aloittaa askartelun heti (suom. Peikkopojan nukahdettua yöunille).

Nämä on tehty Fimo-massasta. Kyseinen massa kuivuu itsestään (saatavilla myös uunissa "paistettavia"). Fimo-massa ei ole myrkyllistä, joten sitä voi työstää myös lasten kanssa. Pinnassa oleva pitsikuvio on tehty pitsileimasimella (voi kuvioida toki myös oikealla pitsillä). Valitettavasti tajusin illan jo pimettyä, että koristelluista ikkunoista olisi voinut ottaa kuvat... Mutta palaan asiaan huomenna, kun päivä on valjennut ja ikkunasta näkyy muutakin kuin salaman välähdys :b

Tarvikkeet:

• Fimo-massa (Fimo air kuivuu ilman uunia)
• Kaulin
• Piparkakkumuotti
• Leivinpaperi / askartelualusta
• Leimasi / pitsiliina/pitsinauha
• Lankaa ripustamiseen
• Lisäksi halutessasi voit lisätä helmiä ripustuslankaan.

1. Kauli massa levyksi, kuten piparkakkutaikina.
2. Paina leimasimella / liinalla pitsikuvioita massalevyyn. Voit käyttää kaulinta apuna.
3. Ota massasta kuvioita piparkakkumuotilla.
4. Tee pillillä ripustamista varten reikä (huom! älä tee reikää aivan reunaan, jotta reuna ei halkea kuivuessaa.
5. Jätä kuviot kuivumaan tasaiselle alustalle ilmavasti ja käännä kuvioita kuivumisen aikana. Fimo air kuivuu vuorokaudessa (riippuen kuvioiden paksuudesta.

18. PÄIVÄ

Pengoin tuossa joulukoristelaatikkoa ja löysin jotain sellaista, mikä olisi kuulunut tänne joulukalenteriin jo paljon aikaisemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Tässä on kirjankannet. Sitä voisi tietysti kysyä, että miksi ihmeessä olen ommellut valmiiseen kirjaan kannet. Mulla on siihen erityisen hyvä ja looginen selitys :b Muutama vuosi takaperin "tonttu" toi joulukuun ensimmäisenä päivänä satukirjan, jota oli tarkoitus lukea pätkä jokapäivä joulua odotellessa. Mutta jostain syystä siinä "tontun" tuomassa kirjassa oli kirjaston tarrat takakannessa. Siis onko tontulla kirjastokortti? Miten sen on uskaltanut mennä kirjastoon lainaamaan? Toimiiko lainausautomaatit yölläkin? Miten tonttu voi palauttaa sen kirjan takaisin sinne kirjastoon? jne, jne... Päässä raksutti aivan liian monta kysymysvariaatiota, joten tuumasin pääseväni helpommalla, kun peitän alkuperäiset kannet näillä.

Pohjalla on sinistä puuvillakangasta, lumihanki on huovasta samoin kuuset ja pikkuiset tonttulakit. Tähdet taivaalla ovat helmiä.

Aluksi mallailin kirjan kokoa kankaan päälle. Kangas on pidempi kuin kirja, jotta sain riittävät kaistaleet taitettua kansien sisäpuolelle. Siten kirja pysyy kansien sisällä eikä tarvitse muuta kiinnitystä. Tein siniseen kankaaseen kapeat taitteet kaikkiin reunoihin, jotta kannet pysyvät siisteinä. Sen jälkeen ompelin lumihangen kiinni pohjakankaaseen. Huopa ei purkaannu, joten siihen ei tarvinnut varata saumavaroja.Sitten taitoin päätyjen lipareet nurjalle puolle ja ompelin ne kiinni ylä ja alareunasta. Alla olevasta kuvasta näkyy miten päädyt on taitettu.

Lopuksi liimasin kuuset ja tonttulakit paikoilleen ja ompelin muutaman tähtihelmen taivaalle. Ja meni muuten läpi sinä jouluna. Tottakai tonttu tuo kankaalla päällystettyjä kirjoja. Sellaisia on vain Korvatunturilla!

17. PÄIVÄ

Joskus kaiken sälän ja turhan tilpehöörin keskeltä voi löytää, jotain kerrassaan vastustamatonta. Tallustelin taannoin pahaa aavistamatta tilpehööriputiikki Tigeriin. Tarkoituksenani oli hakea pitsinauhaa, jossa on teippi valmiiksi takana. Siinä sitten seuralaiseni kanssa ihmeteltiin kaikenlaisia hilavitkuttimia, joita hyllyiltä löytyi samalla kun etsimme teippiä. Peli- ja paperiosasto vaikutti varsin luppaavalta, mutta sitten silmäkulmassa jotain. Siili! Askartelu/käsityö-osaston ja keittiöhärveleiden tuntumassa oli keittiöpyyhe, johon oli painettu siilin kuva. Eikä mikätahansa siili, vaan ommeltava siili! Keittöpyyhe oli tarkoitettu sellaisenaan käytettäväksi tai siitä pystyi ompelemaan siilipehmon. Tarkempi tutkailu paljasti, että siilin lisäksi tarjolla myös kettu- ja pöllöpyyhkeet. Arvaatte varmaan, että otin kaikki kolme mukaani. Ja arvaatte varmaan senkin, että se pitsiteippi jäi sinne kauppaan...

Kangas on varsin napakan tuntuista. Pesuohjeessa varoiteltiin, että kuva saattaa päästää väriä ensimmäisessä pesussa. Pesun jäljiltä kaikki oli kuitenkin kunnossa. Sitten vain leikkaamaan kuvat irti katkoviivoja pitkin. Sitten nuppineulojen kanssa kuvat oikeat puolet vastakain. Ompelukoneella ympäri (saumavarat olivat juuri sopivat, kun ompeli paininjalan etäisyydeltä reunasta). Ompelus oikein päin ja vanua sisälle.

Näissä on vähän retrokäsityön makua. Muistelin nimittäin, että itselläni on ollut  lapsena Tammelantorin noutaja -pehmokoira, joka oli valmistettu Tampellan kankaasta samalla tavalla. Aika mukava joululahjaidea tämä on myös. Voi joko surauttaa itse tälläisen valmiiksi ja laittaa pakettiin tai sitten laittaa kankaan ja langat pakettiin. Lahjan saaja pääsee näin itse harjoittelemaan ompelemista :)

16. PÄIVÄ

Tiedätkö tunteen, kun näet jotain uutta ja hauskaa, mutta kyseinen työ on niin suuri tai vaatii niin paljon aikaa, että se jää vain haaveilun asteelle? Itselleni käy useinkin niin. Tuota, tuota ja tuota voisin yrittää tehdä, tuohan on hauska sitäkin voisin kokeilla. Jos oikesti toteuttaisin kaikki käsityöhaaveet, olisin luultavasti eläkkeellä ennen kuin nykyiset olisivat valmiit ja miettikääpä kuinka monta uutta ajatusta ja haavetta ehdinkään siihen mennessä keksiä... Loputon suo.

Keväällä näin kuvan peitosta, joka oli virkattu sisäkkäisillä silmukoilla. Ja ensimmäinen ajatus oli, että mitä?! Ikinä kuullutkaa sisäkkäisistä silmukoista. Kuvassa peitton toinen puoli oli raitalangasta ja toinen yksivärinen. Tuota on pakko kokeilla tuumailin. Jos ei muuten niin ihan vain siksi, että pääsen testaamaan jotain minulle uutta. Torkkupeitto kuulosti liian suurelta työltä siihen hätään ja vaunupeitto oli jo olemassa. Aikani tuumailtuani keksin. Pannulappu! Se on riittävän pieni, jotta sen ehtii tehdä ja riittävän suuri, jotta näen miten mokoma virkataan sisäkkäisillä silmukoilla. Eikä siinä vielä kaikki! Keksin että jos teen pannulapun siskon tytön kotileikkiin, saan virkata vielä pienemmän kokeilun. :) 

Ja voi kuulkaas oli se vain hyvä, etten lähdellyt soitellen sotaan ja ryhtynyt virkkaamaan torkkupeittoa siltä istumalta... Seitsemännen kerran kun purin epämääräisen pannulappuretaleen ajattelin, että liimalla langat päällekäin pääsisi helpommalla. Oli pakko viheltää peli hetkeksi poikki ja laittaa koukku ja langat jäähylle. Tauko teki tehvänsä ja sain kiinni ohjeen sepustuksesta. Vielä en ole rohjennut ryhtyä uuteen urakkaan, vaikka valmis työ näyttikin hauskalle. Mutta jonain päivänä...

Jos haluat haastaa itsesi, ohje löytyy mm. Lankavan nettisivuilta. 

Edestä

Takaa

15. PÄIVÄ

Jo on aikoihin eletty! Täällä tuli edellisyön lunta!! Ihan on kuulkaas sen verran, että pihaa voi juuri ja juuri sanoa valkoiseksi. Niin kauniin näköisiä olivat puut aamulla, että hyvä kun muisti aamupalaa syödä.

Tämän päivän käsityö liittyy mieltymyksiini heijastimia kohtaan. Roikkuvat heijastimet ovat hieman hankalia lasten vaatteissa. Jostain kumman syystä naperot jäävät aina kiinni heijatimistaan jonnekin ja naps - se oli heijastimen menoa se. Neonkeltaiset heijastinliivit ovat varsin turvallisia, mutta... eivät niin silmäystävällisiä (mikä kai on osa tarkoitustakin). Päätinkin muokata tuota pelastusliiviksikin kutsuttua turvavarustatta hieman pehmeämpään muotoon. Taikaviitoiksihan noita nykyään kutsutaan ja uudistamiseen on lähtenyt tänä syksynä moni muukin. Enkä minäkään viime talvena suinkaan ollut ensimmäinen, joka puuhaan ryhtyi. Näitä on näkynyt mm. messuilla jo aiemmin. 

Tämä päätyi siskon tytölle joululahjaksi viime vuonna. Kankaana olen käyttänyt fleeceä ja sivuilla olevat mustat härpäkkeet ovat kuminauhaa. Heijastinliivi mahtuu siis muhkeammankin toppahaalarin päälle. Eteen ja taakse ompelin tavalliset heijastinnauhat. Lisäksi silitin toiselle puolelle kukan ja toiselle saajan nimen. Kukka ja nimi olivat valmiita kamaa (löytyi Pikku Piltin valikoimista). Varsinaista kaava käytössäni ei ollut, vaan sovelsin lasten valmista heijastinliiviä (sellaista, joka kiinnitetään tarroilla edestä) ja takin kaavaa. Ja muistin jopa laittaa piirtämäni kaavan talteen!

14. PÄIVÄ

Itselläni ei varsinaisesti ole omaa avattavaa joulukalenteria tänä vuonna. Partiolaisten joulukalenteri huushollista löytyy ja sitä availlaa Peikkopojan kanssa. Poikaa tuntuu kiinnostavan enemmän miltä kalenteri MAISTUISI kuin mitä luukusta paljastuu. Parin käsityöblogin joulukalentereita olen kyllä muistanut käydä kurkistamassa.

Tänään tajusin, että itseasiassa mulla on joulukalenteri KASVAMASSA ruokapöydällä. Aamulla pitää silmät sikkurassa tihrustaa onko kasvu edistynyt ja pitääkö sitä ruokkia lisälämmöllä, eli kynttilällä. Te jotka tiedätte mitä suolan kasvattaminen on, voitte jättää tämän päivityksen väliin ja odotella seuraavaa luukkua. Mutta jos et tiedä mitä tarkoitan, saanko esitellä...

Suolapurkki!                                                                                              

• Tarvitaan siis lasipurkki (koon saat päättä itse).
• Pohjalle merisuolaa (laitoin karkeaa, koska sitä löytyi kaapista)
• Päälle kaadetaan keitettyä JÄÄHDYTETTYÄ vettä (kuulemma keitetyllä vedellä lopputulos kuultaa paremmin)

Ja tadaa! Parissa päivässä suola lähtee kasvamaan lasipurkin reunoja pitkin. Purkkia pitää säilyttää lämpimässä ja tosiaan kynttilällä suolan kiipeämistä voi nopeuttaa.

Näyttää aivan jäälle, eikö. Josko siis saisin tästä jäälyhdyn sisälle :) Ja kun en enää jäälyhtyä tarvitse, voin tiskata purkin puhtaaksi ja keksiä sille muuta käyttöä. 

13. PÄIVÄ

Sain eilen toimittaa mökin omistajalleen avaimet käteen -periaatteella :) Jos nyt ihan tarkkoja ollaan avaimet jäivät kyllä antamatta, eikä mökissä taida oveakaan olla. Katon kautta sisään siis. Laadukasta rakentamista kerrassaan :b

Mökin katto on kyllä oikesti suora, mutta miten se sattuikin siinä kuvatessa vinksahtamaan vinoon...

Sisareni löysi mökin tai paremminkin sen tekemispaketin tämän vuoden Tampereen kädentaitomessuilta. Kuinka ollakaan Pirkanmaan Kotityön pisteeltä, jossa itse viime vuonna arvoi ottaako ja jättääkö valokuusi (joka myös Potterin hattuna tunnetaan). Sisko teki messuilla kyseisestä mökistä kaupat :) Vitsi piili siinä, että minä pääsin mökin rakentajaksi :D Helppoa kuin mikä! Pylväitä vain riviin. Mökki muistuttaa rakenteeltaan aika paljon virkkaamiani koreja, joten uskoin selviäväni urakasta alta aika yksikön.

Lueskelin kotona ohjeet ja itsevarmana ryhdyin hommiin. Niin... ei se itse virkkaaminen ja ohjeen noudattaminen ollutkaan hankalaa. Mutta loppuvuoden teema tuntuu olevan "Käpälät kärsivät". Siis jo pelkän pohja virkkaamisen jälkeen vasemmassa etusormessa paistatteli vesikello. Puolivälissä seinää oli pakko teipata samainen sormi muovipintaisella laastarilla, lähti nimittäin nahka... Olen kyllä kuullut, että paperinarua voisi kastella suihkupullolla, jotta se olisi pehmeämpää työstää. Mutta en uskaltanut kokeilla sitä ensimmäiseen mökkiin, joka ei edes tule itselle. Eipä noita kierrosia nyt niin montaa ollut etteikö teipatulla sormella olisi voinut työskennellä. Väkisinkin virkkaamiseen tuli pidempiä taukoja.

Mökki valmistui viime viikonlopuksi, jolloin oli alunperin tarkoitus antaa mökki omistajansa matkaan. Mutta kuten niin harvoin käy, että rakentaessa kaikki menee kerralla putkeen, niin eipä sitä ihmettä tässäkään nähty. Pari päivää mökki tönötti pöydän reunalla ja alkoi mennä vähitellen kasaan. Siis hiljaan hiipien se vinksotti milloin minnekin suuntaan ja oli ruttua ja ryttyä. Ei sellaista voi toiselle antaa. Ehei! Muistelin, että se messuilla ollut mallikappale oli kyllä luultavasti käsitelty vesi-liimaseoksella jo ihan senkin takia, että se kestää messukävijöiden tökkimiset. Siispä pahvista sopiva tötterö ja se kelmun alle ja koko tötterö kelmuineen päivineen mökin sisään. Sitten vain liimaseosta levittämään. Pari päivää mökki kuivui kylpyhuoneessa. 

Lopputuloksesta voin todeta sen verran, että kyllä kannatti. Niin vesikellot kuin liimaseoksen kanssa läträäminen :)

12. PÄIVÄ

Tämän päivän käsityö on rentouttavaa puuhastelua joulukiireiden keskellä. Nimittäin alla olevat tiskirätit on neulottu Lankamaailman bambulangasta ilman varsinaista ohjetta. Siis neulomista periaatteella katsotaan mitä tulee :)

Molemmat tiskirätit alkavat ainaoikein kerroksilla ja molemmissa olen neulonut sivuilla 3 silmukalla ainaoikein. Reunojen ainaoikein kerrokset estävät rättiä menemästä valmiina kippuralle.

Turkoosi rättissä on pääasiallisesti sileää neuletta (eli silmukat neulotaan oikealla puolella oikein ja nurjalla puolella nurin). Raitojen kohdalla olen neulonut 3 kerrosta oikein aloittaen nurjalla puolella oikein neulotut kerrokset. Olipas hankalasti selitetty ottaen huomioon, että tässä ei tarvinnut tehdessä liikoja ajatella :b Raitojen paikat on neulottu summamutikassa sen enempää laskematta raitojen väliä.

Punainen rätti on neulottu korinpohjaneuleena. Eli esim. jos silmukkaluku on neljällä jaollinen neulo kuten alla ja toista kerroksia 1-8 kunnes työ on halutun kokoinen

1. krs työn oikealla puolella 4oikein-4nurin
2. krs työn nurjalla puolella neulo oikeat silmukat oikein ja nurjat nurin
3. krs kuten 1.
4. krs kuten 2.
5. krs järjestys vaihtuu -> 4nurin-4oikein
6. krs työn nurjalla puolella oikeat oikein ja nurjat nurin
7. krs kuten 5.
8. krs kuten 6.

11. PÄIVÄ

Vesisade piiskaa ikkunoita, mutta ei anneta sen häiritä. Saattaahan näitä tontun tossuja päästä kokeilemaan, vaikka pakkanen ei niin kovin paukkuisikaan ulkona. Oikesti huovutetut tossut tulevat Peikkopojan käyttöön, mutta voisivathan ne toimia myös joulukoristeina. Siinä sitä riittäisi ihmettelemistä, kun tontun tossut löytyisivät aamulla lipaston päältä :)

Tossujen ohje on täältä. Käytin tossuihin Novitan Huopanen-lankaa ja varteen Noviten 7-veljestä-lankaa. Huopastahan ei valmiteta enää (yllätys että sitäkin jemmasta löytyy), mutta Novitan Joki ajaa saman asian. Huovutin tossut kahteen kertaan 40asteen pesuohjelmalla. 

Jotenkin tuossa kuvassa tossut näyttävät eri kokoisilta, mutta kyllä ne yhtä suuret ovat. Varren resorissa on 40 silmukkaa 2oikein-2nurin. Hieman palmikolta näyttää, mutta resori itseasiassa kiertää. Eli ensin tavallisesti joustinneuletta 4krs ja sitten joustin siirtyy yhden silmukan verran vasemmalle aina 4krs:n välein. Simppeli joustinneule, johon saa lisää eloa tuolla siirrolla.

Ennen huovuttamista

Huovuttamisen jälkeen

Varren kera

10. PÄIVÄ

Odottavan aika on pitkä kuten sanotaan. Joulun lähestyessä odotus taitaa kyllä käydä ennemmän lasten kuin aikuisten hermoille. Mutta jos nyt niin on sattunut käymään, että et oikein keksi mitään tekemistä, niin... ei muuta kuin virkkaamaan puhelimen nappikuulokepiuha piiloon. Kuulostaa hullulta, mutta sillä tavoin piuha ei ole jatkuvasti solmussa ja löytyykin helpommin, kun muistaa käyttää vähän väriä virkkauksessa. Itselläni tuo ajatus pälkäti päähän keväällä jäätyäni töistä pois. Ohjeen löysin Lankavan nettisivuilta (täältä). Lankana käytin Novitan Kartano-lankaa. En malttanut virkatessa hirvittävästi taukoja pidellä, mikä tietysti kostautui. Jos aika oli ehtinyt tulla jo aikaisemmin pitkäksi, niin entistä pidemmäksi vain muuttui, kun parin päivän väkertäminen jälkeen totesin, että turvonneella ranteella ja peukalontyvellä on turha kuvitella tekevänsä minkään sorttisia käsitöitä vähään aikaan :b 

Virkkaukseen ovat jotkut syksyn pimeyden keskellä intoutuneet käyttämään heijastinlankaa. Ei hassumpi idea sekään, jos kuulokkeita tulee käytettyä vaikkapa lenkkeillessä.

    

9. PÄIVÄ

Hieman on vielä vaiheessa joulukoristeiden laittaminen... Yläkerrassa myllätään kaiderempan merkeissä, joten sinne joulu varmaankin saapuu vasta hieman ennen aattoa. Alakertaan joulu saapuu vähitellen. Tänään aulan lipasto pukeutui jouluasuun, kun pölyt ja tilpehöörit saivat kyytiä. Lipaston päälle päätyi uutena koristuksena paperilangasta neulottu kuusi. 

Valokuusen materiaalipaketin hommasin viime vuonna Tampereen kädentaitomessuilta. Pitkään sitä siinä Pirkanmaan Kotityön messuosastolla arvoin... ottaa vai eikö ottaa... Asia ratkesi siinä kohtaa kun huomasin, että hyllyllä nökötti enää yksi paketti. MUKAAN!

Vaikka paperilanka on todella ohutta, on sen neulominen "yllättävän" kankeaa. Etusormiparka heloitti punaisena ensimmäisen neulontarupeaman jälkeen. Työn ollessa loppusuoralla lanka tuntui sormissa jo pehmeämmältä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että ei se lanka mitään pehmennyt ollut, sormen reunaan oli vain muodostunut kova nahka. Sama se vaikka olisi neulalla sitä tökkinyt :b

Valmis neulomus näytti kupruiselta ja varsin harapalta. Kävi jo ärsyttämään mokoma tekele. Ohjeessa sanottiin, että kuusi pitäisi höyryttää / silittää lopuksi. En tiedä mitä siinä silittämisen aikana tapahtui, mutta kuusi koki varsinaisen muodonmuutoksen parempaan. Lopuksi kuusi siveltiin vesi-liimaseoksella, kuusen nököttäessä pahvikartion päällä. Kannattaa muuten tehdä siitä kartiosta todella vankka. Oma tötteröni osoittautui huteraksi, kun sen päällä oli vesi-liimaseoksesta märkä kuusi kuivumassa.

Kuivana kuusi näytti saaneen osan kupruistaan takaisin ja sekös harmitti. Saatoin manata moista ilmiötä hieman ääneenkin. Kiinnitin kaikesta huolimatta valot kuusen sisälle ja kas heti näytti paremmalta. Raivattuani lipaston päällisen ja aseteltuani kuusen paikoilleen, esittelin tekelettäni. Vastaanotto oli varsin rohkaiseva... "Eihän se mitään haittaa." "Jaa mikä?" "Että se näyttää Potterin hatulta." Nyt meillä siis nököttää valaistu Potterin hattu lipaston päällä :b 

8. PÄIVÄ

Tämän päivän käsityövinkki soveltuu toteutettavaksi vaikka jämälangoista. Kyseessä on virkatut helmet. Helminauhan ohje löytyy 4/2014 Ihana-lehdestä.

Omasta visiosta riippuen helminauhasta voi tehdä runsaan ja värikkään tai siron ja hillityn. Jos oikein innostuu, voi paksummalla langalla virkata runsaan helminauhan, joka toimittaa myös tuubihuivin virkaa. Kaunista tulee oli lanka sitten paksu tai ohut.

Ohje on varsin simppeli ja kyseessä on nopeatekoinen käsityö. Omassa langassani oli hopealankaan mukana (siitä tuo pieni kiilto). Tuo nappikiinnitys ei ole mitenkään välttämätön, mutta nyt helminauha ei ole kovin muhkea takaa.

7. PÄIVÄ

Nopeus on valttia eteenkin joulun lähestyessä. Käsivarsineulonta eli armknitting kuulostaa vastaukselta niille, jotka eivät ehdi kauan istua paikoillaan neulepuikkoja heiluttaen. Peikkopojan keksiessä oheistoimintaa :) päätin kokeilla, miten tuubihuivin neulominen onnistuu ilman puikkoja. Eipä olisi ongelmia päästä turvatarkastusten läpi, kun matkassa olisi vain lankakerä. Eikä enää tarvitsisi reissussa huomata pakanneensa väärät puikot mukaan.

Talven Novitan lehdessä lupailtiin, että huivi on valmis puolessa tunnissa ja lankaa tarvittaisiin vain yksi kerä. Oma lankani ei ole Novitan valikoimista, vaan Karnaluksista tuotua Austermann Softy-lankaa. Lankaa kului 100g. Nimensä mukaisesti pehmeääkin pehmeämpää :) Yhtä pitkää huivia en langallani saanut aikaiseksi kuin ohjeen mukaan olisi Novitan Pehmo-langalla tullut.

Olen varsin tyytyväinen pumpuliakin pehmeämpään huiviini. Vinkkinä teille, jotka ajattelitte kokeilla samaa...

1. Linkki ohjeeseen löytyy täältä ja video-ohje täältä
2. Liian näppärä (lue liian nopea) ei kannata yrittää olla. Sekoat vain silmukoissa ja purkaminen onkin AIKA haastavaa, kun silmukat kiikkuvat käsivarressasi eikä puikolla.
3. Varaudu siihen, että aikaa menee enemmän kuin puoli tuntia. Neulepuikot voit laskea kädestäsi, mutta nämä silmukat kiikkuvat käsivarressasi kunnes huivi on valmis. Kiikkuvatpa hyvinkin, vaikka keitto kiehuisi yli tai kakku palaisi uunissa (niin EI käynyt, mutta olisi voinut... ja päiväuniaikaan en todellakaan uskaltanut sitoa ranteitani langoilla solmuun, sen nyt arvaa miten siinä olisi kuitekin käynyt :b)

6. PÄIVÄ

Itsenäisyyspäivää vietetään taas perinteisen hienossa talvisäässä :b ainakin täällä etelässä lunta ja pakkasta odotellaan edelleen. Edelleen tosin odottelen sitä viime talveakin, mutta josko se talvi sieltä tulisi. 

Lapaset kunnon talvikeleihin on valmiina. Nämä pakkasen vastustajat on huovutettua mallia. Lankana on Sandnesgarnin fritidsgarn. Kyseinen lanka ei huovutu aivan yhtä voimakkaasti kuin Novitan Huopanen / Joki. Toimintaperiaate on kyllä sama, riittävän isot puikot ja valmiit lapset pesukoneeseen (sisälle ei tarvitse viritellä pakastepusseja, jotta lapanen ei huovutu kiinni). Huovuttamisen jälkeen lapaset tuntuvat miellyttävän pehmeiltä kädessä.

Ohjeen mukaan harmaata ja valkoista lankaa tarvitaan 100g molempia. Tuolla määrällä neuloo kahdet lapaset toiset valkoiset harmaalla sydämellä ja toiset harmaat valkoisella sydämellä. Sydän muuten tehdään lapasiin jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Ohje löytyy Suuri Käsityölehden vuoden 2010 joululehdestä.

Ensimmäisessä kuvassa lapset ennen huovuttamista

Ja toisessa huovuttamisen jälkeen

5. PÄIVÄ

Hah, aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan... Ainakaan silloin kun purukalusto saa täydennystä. En siis suinkaan unohtanut, että neljännen päivän jälkeen tulee viides ja joulukalenteriin uusi luukku. Mutta jotekin siinä kahden aikaan yöllä kun viimein ummistin silmäni, joulukalenteri ei ollut prioriteettilistan huipulla. Eikä kyllä muuten ollut vielä aamullakaan, kun silmäni jälleen sain auki. Mutta nyt riittävän monta vahvistavaa tee- ja glögiannosta pipareilla höystettynä nautittuani ja joulukonsertissa laulettuani, voin todeta että nyt on tullut aika...

Tämän päivän vinkki on omistettu teille kaikille, jotka ette voi vastustaa joulutorttujen huumaavaa tuoksua ja makua. Vaivaako huono omatunto, kun tähtiä häviää pelliltä useampi kappale... Ei hätää. Tämän opin työkaveriltani... Nimittäin, jos tapana on leipoa joulutortut kaupan valmiista torttulevyistä toimi näin:

• jaa valmis levy ensin kahtia
• jaa nyt levyn puolikas kahtia pystysuunnassa ja sitten vielä vaakasuunnassa (tuloksena on neljä pientä neliötä)
• tee pieniin neliöihin viillot kulmista kohti keskustaa, kuten tavallisia joulutorttuja leipoessasi
• taittele tähden sakarat
• ja TÄHTÄÄ luumuhillo tähden keskelle

Ja kas sinulla on pienen pieni joulutorttu. Näitä voikin sitten napostella vaikkapa NELJÄ ja OIKESASTI olet syönyt vasta YHDEN :D

Kuvassa piti olla vertailun vuoksi rinnalla yksi tavallinen joulutorttu, mutta JOKU söi sen ennen kuvausta...

4. PÄIVÄ

Eläimellistä menoa luvassa :)

Nämä lapset ja sukat ovat itseasiassa peikkopojan. Pingviinit mahtuvat vielä ja kettut olivat käytössä keväällä. Joulukalenteriin ne päätyvät siksi, että samoilla konsteilla voi kuvioida helposti myös isompien lasten ja miksei aikuistenkin lapasia ja sukkia. 

Pingiviini-lapasten ohje löytyy Sanna Vatasen Jämälanka-kirjasta. Pingiviinin silmät ja nokka tehdään lapaseen jälkikäteen neulan kanssa silmukoita jäljitellen.

Nämä repolaiset ovat ehdoton suosikkini :) Väkisinkin käy hymyilyttämään, kun noita myhäileviä kettuja katselee. Kettujen korvat, silmät ja kuono on tehty jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Ohje lapasiin löytyy täältä. Sukkiin sovelsin samaa kuviota ja Novitan ohjeista löytyvää sukan ohjetta. Pakko tunnustaa, että isompia repolaisia varten on jo lanka odottamassa.... Ai niin ja pitää muistaa mainita, että tuo lempeä oranssi löytyi Lankavan valikoimista.