Vanhat esineet kutsuvat välillä uudistusprojektien kimppuun.
Ja joskus nuo projektit tuppaavat kestämään… öööö hieman pidempään kuin olisi
suotavaa.
Tämä avainnaulakko on malliesimerkki siitä, kuinka
joskus projekti vaatii kypsyttelyä oikein kunnolla. Lokerikonrunko nimittäin
löytyi muuttaessamme viitisen vuotta sitten. Se oli kätkeytyneenä autotallin
vintille. Lokerikon puupinta oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja taustalevy osittain
mustien pilkkujen värittämä. Lokerikko oli kooltaan suhteellisen iso (näin
jälkikäteen veikkaan, että 30x50cm). Sellaisenaan sillä ei ollut mitään
käyttöä. Kaatopaikalle sitä en kuitenkaan antanut viedä, koska mistä sitä
tietää mihin sitä voisi vielä käyttää. Yllätys…
Pari vuotta sitten sain päähäni, että siitähän saisi
loistavan lokerikon avaimille. Esittelin idean ääneen, että katsopas, jos
tuosta sahaisi ja tuosta ja sitten uusi tausta tilalle. Pään pyöritysten
siivittämänä ideani meni kuin menikin läpi. Sahauksessa ei sitten kauan mennyt.
Vaan mistä uusi tausta. No ei muuta kuin odottelemaan, että sellainen tulisi
vastaan. Piti odotella aina Peikkopojan syntymän tienoille, sillä kovanonnen
lipastosta (ei siitä sen enempää) jäi ylimääräinen pohjalevy, joka soveltui
avainnaulakkoprojektiin täydellisesti. Siispä pohja paikoilleen ja maalia
pintaan. Viimeinen maalikerros vedettiin marraskuun lopulla, vain reilut 1,5
vuotta myöhemmin… 😂
No nyt se on viimein valmis. Enää tarvitsee vain opetella
käyttämään sitä.😅
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti