Siilin viemää, osa 2

Syksy näyttää vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan.... Ei auttanut, vaikka julistin jo glögikauden avatuksi L Voi surku ja surkeus. Toisaalta hyvä syy vetäytyä sohvan nurkalle heilumaan puikkojen tai neulojen kanssa, mutta kiva olisi joskus ulkonakin olla, kastumatta…

Synkkää loppusyksyä sentään piristi retki Tampereen kädentaitomessuille. Meitä pakkautui aamulla aikaisin 12 enempi tai vähempi pirteää naisihmistä työpaikan parkkipaikalta pikkubussiin ja vaelsi viitisen tuntia kädentaitotaivaassa. Nähtävää oli useammassa hallissa ja edelleenkään en siihen viimeiseen ehtinyt. Porukkamme hajaantui pienemmissa porukoissa väenpaljouden sekaa ja löysi viisi tuntia myöhemmin tiensä bussille väsyneenä ja monta ideaa mukanaan. Hyvä reissu, vaikka päivä siinä meni.

Jokainen voi ihan itse kuvitella miten siinä käy, kun mut tuollaiseen paikkaan päästää. Onneksi porukasta löytyi virallinen ostosvalvoja. Hyvällä perustelulla heltisi ostolupa ja jos aukotonta perustelua ei ollut siihen hätään tarjolla, piti ottaa hämäyskeinot käyttöön. Siinä kun toinen hipeltää lankoja tms. toinen vähin äänin hiipi kassalle ja hups taas oli yksi pikku pussi kädessä J Hämääminen käy helpommaksi ainakin silloin kuin porukassa liikkuu 3 ihmistä. Siis mitenkään vilunkiin rohkaisematta J Ja puolustukseksi todettakoon, että se n.10 kg kudesäkki EI ollut mun. Mä vaan hain sen!

Messujen jälkeisenä päivänä osallistuin kansalaisopiston käsityökurssille, josta ei nyt sen enempää tuntomerkkejä ole luvassa. Nimittäin otin vastaan etätyön Joulupukinpajalta ja siihen liittyy erinäisiä vaitiolovelvollisuuksia. Valitan…

Mutta nyt siihen varsinaiseen aiheeseen… Siilin viemää tarinat jatkuvat nyt 2 osalla.

Sitä ei koskaan varmuudella tiedä, mitä löytää erilaisia hakusanoja kirjoittaessaan. Taannoin selailin verkossa toimivia kangaskauppoja lähinnä siksi, että paikallinen on koluttu jo moneen kertaan ja ketju kun on kyseessä, eipä sen valikoimatkaan aina erityisesti yllätä. Ihan hauskoja kankaita löytyikin. Retroja ja vähemmän retroja. Sitten keksin laittaa hauksi ”siilikangas” ja mitä löysinkään! Joukon peräkkäin jonossa vilistäviä piikkipalloja pitkine kuonoineen. Kuka tuollaista voi vastustaa!

Harkittuani asiaa yön yli rohkaistuin tilaamaan siilejä postitse. Tähän saattoi vaikuttaa se, että siilit vaelsivat jo unissakin.

Syysloman jälkeen pehmeä paketti löysi tiensä postilaatikkoon. Piti malttaa vielä pestä kangas ja etsiä sopiva kaava. Joka tyypin kaavakirjasta sen sitten löysin.

Tein paidasta hieman ohjetta pidemmän. Olisi saanut olla ehkä vieläkin pidempi ja hihat saivat myös lisää mittaa. Ihan ongelmitta paidan kokoaminen ei sujunut. Onnistuin nimittäin ennen pääntien huolittelua sekoittamaan etu- ja takakappaleen. Ei siinä muuten, mutta nauha pääntielle tulisi saada alkamaan oikeasta kohdasta, jotta sen sauma ei ole edessä. Tuskailin ja kieputin, mutta ei siitä selvää saanut. Päätin ottaa riskin. No jätän nyt kertomatta, miten kävi, valmistui sentään