Siilin viemää, osa 1

Syksy ja siilit kuuluvat erottamattomasti yhteen. Harmi vain, että siilejä ei ole meillä päin pahemmin näkynyt. Muutama viikko sitten vietimme mökillä pidennetyn viikonlopun syysloman puitteissa. Enpä olekaan tainnut viettää aikaisemmin syyslomaa lumihiutaleiden viilettäessä pyrymuodostelmassa ikkunan ohi. Ennen mökille lähtöä tuumailin, että minkä sorttista puuhaa sitä mukaan pakkaisi. Myllätessäni lankakätköjä löysin ruskeaa ”pörrölankaa”, josta parivuotta sitten tein itselleni siililapaset. Lankalöytöäni ihmetellessäni muistin, että jossain pitäisi olla ohje siilimaskottiin. Ja kerrankin se ”jossain” löytyi vaivattomasti kansiosta siististi muovitaskuun talletettuna. Eli jos siili ei tule meille, pitää tehdä oma siili.

Ja tässä tämä hengenheimolaiseni on.

Nimi: Siilu

Suku: Kuuluu sukkasiilien sukuun

Elinympäristö: Lämmittelee mielellään puhtaiden villasukkien varressa. Viihtyy pehmeillä sohvatyynyillä. Eksyy tutkimusmatkoillaan kummallisiin pieniin koloihin. Rauhallisessa ympäristössä voit kuulla sen tuhinan.

Erityispiirre: Suhtautuu arastellen vieraisiin (lähesty siis varoen), mutta tuttujen seurassa saattaa riehaantua. Saa nenänsä ruttuun ja syötyään paljon se pullistuu palloksi. Muutoin se muistuttaa erehdyttävästi Bliv-saippuapulloa.

Sohvalta Siilun yleensä löytää, mutta joskus se kätkeytyy tyynyjen ja peittojen väliin omaan rauhaansa. Kerran löysin sen sohvan alta lymyilemästä, vaikka voin vannoa, että se oli aamulla töihin lähtiessäni torkkupeitokolossaan. No kukapa sitä toisaalta koko päivän samassa paikassa viihtyisi.

Nyt jos joku haluaa ryhtyä sukkasiilien kasvattajaksi, tiedossa on hyviä ja huonoja uutisia... Siiliin on olemassa ohje vanhassa Suuri Käsityölehdessä, MUTTA kopiostani ei käynyt ilmi, minkä vuoden lehti on kyseessä. Siilin maha on tehty 7veljestä langasta, mutta selkä osa on neulottu suoraan pörrölangasta (ohjeessa piikit olisi pitänyt solmia erikseen) ja pörrölangan vyöte on paikassa nimeltä hukka... Eli sukulaisissa pitää soveltaa lankamerkin suhteen.