Sieniä sateessa

Syyssateet toivat sienet pihaamme. Eräänä yönä tosin, joku oli pistellyt sienet poskeensa tai ainakin päättänyt murskata ne pieneksi silpuksi pitkin piennarta. Mutta ei hätää! Kuin tilauksesta syksyn Ihana-lehti tipahti postilaatikkoon ja sen vuoksi satusienet koristavat nyt pihaamme. Jos ohjetta olisi seurannut tarkasti, olisi sieniin pitänyt käyttää hienompaa betonia, mutta koska valuhommiin piti päästä NYT, HETI eikä myöhemmin, kelpasi hommaan raksavaiheesta jäänyt betonisäkin sisältö. Ensimmäiseen sienierään sain apua niin betonin kuin sauma-aineen sekoittamisessakin ja päädyin sitten itse vuorostani avustamaan jarrujen ilmaamisessa… Kaikkeen sitä mukaan pääseekin. Tätä operaatiota siivitti pikakurssi jarrujenilmaamisen teoriasta ja ammattikomennoista (mielenkiintoista… EN NARRAA! Mutta älkää vaan pitäkö mulle pistareita aiheesta J). 

Mutta nyt takaisin sieniin.  Luulin, että noiden mosaiikkipallukoiden löytäminen olisi helppoa. Muistelin, että kaupat ovat pullollaan vaikka minkälaisia lasipallukoita kynttiläkippojen täyttämistä varten. Mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla. Harhailtuani yhden iltapäivän pitkin kaupunkia palasin kotiin ilman pallukan pallukkaa. Tiedättekö tänä syksynä ihmiset ilmeisesti täyttävät kipponsa hiekkaa muistuttavilta hippusilla. Ne eivät sieniviljelijälle kelpaa. Ei auttanut muu kuin etsiä nettikauppa, joka myy mosaiikkipaloja. Ja sellainen kuulkaa löytyi. Eikä ikinä uskoisi kuinka SUURI valikoima voi mosaiikkipaloja olla! Tilaus saapui muutamassa päivässä ja pääsin hommiin. Vähän sotkuista hommaa sauma-aineen laittaminen oli, mutta lopputulos palkitsee. Tänään kävin kiinnittämässä sienet pihalle pienen sateen siivittämänä. Sienien jalat ovat ontot ja maahan isketty rautatappi pitää sienet pystyssä tuulellakin. Taas huomattiin, että mitään ei pidä heittää pois… Rautatapit ovat nimittäin peräisin hajonneesta marjapensastuesta J

Nämä 4 päätyivät pihatienvarteen, koivun alle

Kaksi päätyi vanhan kuusen huomaan