”Olen pomppivainen” esitteli itsensä Tee tupla II KERIEN (siis Nalle Puhin ystävä Tikru). Samaa naureskelin itsekin liki viikko sitten maanantaina, kun syksyn ensimmäistä kuntojumppaa oli kulunut 5min. Neulat, koukut ja langat saivat jäädä kotiin odottamaan, kun suuntasin syksyn liikuntaharrastuksen pariin. Olin pomppivainen silkasta innosta ja taustalla kuuluvasta musiikista. No, 15 min myöhemmin en ollut enää pomppivainen.. :b tein empiiristä tutkimusta siitä kumpi poksahtaa ensin ranteessa olevan sykemittarin näyttö vai mitattavana oleva sydän. 20min myöhemmin molemmat olivat ehjänä edelleen, mutta lihakset olivat muuttuneet tutisevaksi hyytelöksi. Ajattelin, että tästä puuttuu enää lihaskuntorutistus ja kuin ajatukseni lukeneena jumpan vetäjä ilmoitti hengästymättä, että on aika kaivaa vatsalihakset esiin. Öö, mitkä lihakset!? Ne, jotka olivat sulaneet jo edellisen 40min aikana, kiva. Siis silkalla sisulla loppuun asti. Kun 60min oli täynnä, tuli eteen seuraava haaste, kotiin pääseminen. Matkaa suunnilleen 1km ja parkkipaikalla odotti auto, mutta millä sinne autolle pääsee??? Onneksi olin todella tullut autolla enkä polkupyörällä, kuten piti. Sitä olisi saanut kuulla aina ja ikuisesti siitä lupaavasta jumppakauden alusta, jolloin jumppaaja ja polkupyörä on pitänyt pelastaa kotiin Smurffilla (olen ristinyt pakettiautomme Smurffiksi sinisen värin ja työmyyräluonteen vuoksi). Suihkun jälkeen se sitten iski, energiapiikki, joka syöksyi ulos taukoamattomana puhetulvana. Kanssa-asuja mietti selvästi miten pelastautua, ennen kuin hukkuu sanatulvaan. Yllättävää kyllä pölynimuri tarjosi pelastusköyden. Tosin se ei estänyt mua höpöttämästä vaikka pölynimuri ulvoi ja toinen viittoi, ettei kuule mitään. Lopulta kanavoin energian lattianpesuun. Puolessa välissä urakan loppuivat voimat, mutta sain kuin sainkin homman valmiiksi. Tulipa todistettua sekin, että ompeleminen, virkkaaminen ja neulominen eivät pidä lihaskuntoa yllä ellei lasketa väliä sormista ranteeseen…

Seuraava päivä valkeni yllättävän hyvissä olosuhteissa. Marttakerhon kokoontumisessakaan ei kolotusta ollut aistittavissa, kun mietittiin syksyn yhteiskokeiluja. Mutta se keskiviikko… Yön aikana joku oli mennyt ompelemaan kuminauhan toisen pään mun polviin ja toisen takaraivoon ja ihan liian kireälle. Jalkojen suoristaminen ilman irvistystä oli mahdoton tehtävä. Löysin kuulkaas uuden lihaksen. Se on tuossa edessä lonkan yläpuolella. Hirmu tarpeellinen, jos se on kipeä köpöttelet kuin 95v. ja vauhtikin on sama. Mietit jokaisen istumisen ja ylösnousemisen tarkkaan, sillä et halua aiheuttaa tarpeetonta huvia kanssaihmisille. Ja kuin kohtalon ivaa samana päivänä mun piti antaa esimiehelle työterveyden lähettämä todistus työterveystarkastuksen läpäisemisestä. No voin paljastaa, että jäi lappu antamatta… Olisi kuitenkin luullut sitä väärennökseksi mun liikehdintää katsoessa ja matka toiseen rakennukseen olisi tiennyt 200m ylimääräistä köpöttelyä. Ei kiitos.

Mutta itse asiaan nyt kun lihakset toimivat taas. Tosin huomenna romutetaan se illuusio jälleen… J

Marttakerho sai tosiaan syksyn ideat alustavasti kasattua ja tarvikevarastot saivat täydennystä parin kimppatilauksen myötä. Kaikenlaista mukavaa on tiedossa, kunhan aikataulut saadaan pelaamaan. Marttailu kerta meni itsellä lankojen päättelyssä. Kuvaa ei siitä ole luvassa vielä, on nimittäin menossa lahjaksi.

Viikolla testasin töissä edellisenä viikonloppuna ompelemaani trikoopaitaa. Toimii! J Kaava on uudesta OTTBRE lehdestä. Pieniä muutoksia uskaltauduin siihen tekemään. Nostin kaula-aukkoa ylemmäs. Ei se ihan venekaulus ole, mutta sinne päin. Hihoista tuli hieman lyhyemmät (sopivat tosin), kun tyylikkäästi meinasin leikata kaksi hihaa samalla kerralla, mutta se alimmainen taitos olikin sitten lyhyempi kaikesta mallailusta huolimatta. Napit lisäsin kauluksen koristeeksi ja kauluksen valkoinen kangas on toisesta trikoosta. Tämäkin mukavan pehmeä kangas löytyi palakankaiden joukosta ja samasta palasta riitti yöpaitaankin J Ne aiemmin metsästämäni ompelukoneen neulat muuten toimivat loistavasti. Todella siistiä jälkeä saa trikooneulalla tehtyä. Vähän kaksoisneula vaatii viel harjoittelua, mutta ei paha J

Taustalla näkyy toukokuussa maalattu puuvajan ovi