MIW kokeilu

Keväällä löysin netistä Linnelin blogin ja verkkokaupan. Linnelin erikoisuus on itse kehitetty MIW-kaava. Samalla kaavapohjalla voi tehdä mm. t-paidan, pitkähihaisen, hupparin vetoketjulla ja ilman. Linnelin blogista löytyy myös kaavan muokkausohjeita kuvien kera.

Rohkenin tilata itselleni kyseisen kaavan ja kesällä ryhdyin hommiin. Kokeilin jättikauluspaitaa ensin joustofroteesta. Tein paidasta pitkän, sellaisen pepun yli tulevan. Jättikauluksen nepparilistan laitoin tarkoituksella hieman sivuun, jolloin kaulus aukeaa nätisti, kun nepparit avaa.

Paidasta tuli niin hauska, että rohkenin tehdä toisen pilkkutrikoosta taskujen kera. Koska pitkä paita nielaisee aika paljon kangasta, ei isoon kaulukseen riittänyt musta-valkoista tarpeeksi. Mutta eipä hätää. Samaista kangasta pinkki-valkoisena jäi siskontytön housuista juuri sopivasti taskuja ja kaulusta varten. Kaulus on ommeltu siten, että pinkki-valkoinen jää sisäpuolelle ja musta-valkoinen ulkopuolelle. Eli jos nepit ovat kiinni, pinkkiä ei näy, kuin kääntämällä kaulus kaksinkerroin.

Jostain sain päähäni, että haluan pyöreät taskut, joista pilkistää erivärinen kangas. Ei muuta kuin netti auki ja ohjetta etsimään… Ja löytyihän se ohje. Siihen nähden, että tein pyöreät taskut ensimmäistä kertaa ja kaavan piirtämiseen käytin teemakulhoa ja kastehelmi jälkiruokakulhoa, lopputulos on enemmän kuin hyvä! Kaiken kruunaa, taskun tikkaaminen päällipuolelta ompelukoneesta löytyneellä kennotikillä, joka sekin pääsin ensimmäisen kerran käyttöön. Nyt on kohta pari kuukautta odoteltu, että sopivat kelit paitojen käyttämiseen tulisivat… Aina ei voi voittaa. Seuraava MIW projektikin on jo suunnitteilla…

Pieniä vaatteita

Resorien ompelua pääsin harjoittelemaan ihan uralla, kun surauttelin siskon tytölle pöksyjä. Toiveena oli haaremihousujen tyyppiset trikoopöksyt. Voihan haaremihousut ajattelin. Mutta sellaisiin on kuulkaas oikeasti olemassa kaava ja ohje. 1/2011 Ottobre  -lehdestä löytyy.

 Valkopilkulliset housut on tehty lehden ohjeen mukaan. Valkoiset omppuhousut ovat muuten samat, mutta resorit on kavennettu. Siilihousut taas ovat kapeammat housut, joihin tein leveät resorit. Resoreilla housuille saa vähän lisää käyttöaikaa, kun lahkeen saa pidemmäksi tai lyhyemmäksi resoria kääntämällä. Omppuhousuihin käytin unipussista jääneen lopun, siilihousut on tehty oman siilipaitani lopuista ja valkopilkullista jäi seuraavaankin kertaan J

Lisää trikooharjoitusta sain kun kokeilin pienen paidan ompelemista. Löysin eräältä kirppikseltä ison palan nalletrikoota kahdella eurolla. Kangasta jäi jäljelle vielä tämän pyjamasetin jälkeen… 

Paitamekko

Minikokoisten vaatteiden huristelu on varsin hauskaa. Voi kokeilla erilaisia juttuja eikä kankaanmenekki ole päätähuimaava. Silloin eivät virheetkään kirpaise kovasti, jos jotain sattuisi menevään perustavanlaatuisesti pieleen.

Arvaa mistä tämä mekko on tehty!?

Pikkuneidin isän kauluspaidasta J 

Tarvittiin sopivan liivimekon kaava ja kauluspaita. Paidan sivusaumat leikkasin aluksi auki. Mekon etukappaleen kaavan asettelin paidan etupuolelle, siten että nappilista osuu keskelle. Näin välttyy napinläpien ompelemiselta, kun ne ovat paidassa jo valmiiksi. (Nappilistan voisi sijoittaa myös takakappaleelle, jos haluaa.) Mekon takakappaleen kaava tuli paidan selkäpuolelle.  Mekon sivusaumat ompelin kiinni ja kaula-aukon sekä käsien aukot huolittelin valkoisella kanttinauhalla (pehmeä nauha). Helmaan ompelin pitsinauhan ja nappilistaan valkoiset kukkakuvioiset napit. 

Ikuisuusprojektit osa 2

Muistatko kun aikaisemmin kerroin kangasvaraston tyhjennysprojektista. Vaikka jymyuutista varaston loppumisesta ei olekaan tarjolla, voin sentään todeta, että projekti etenee. Hitaasti tosin, mutta kuitenkin J

Varaston tyhjennykseen liittyy tämänkertainen ompelus. Samalla se mokoma kuuluu sarjaan ikuisuusprojektit. Pitkään olen tuumaillut, että ompelukoneen suojus pitäisi uusia. Viime vuodet koneen päällä on ollut paketin mukana tullut muovinen suojahuppu. Sinänsä ihan ok, mutta muovilla on taipumusta revetä eikä sitä sitten voi ompelemalla paikata. Eikä kyllä paikkapala maalarinteipistäkään pahemmin kutkuttanut mieltä. Käydessäni kätköissä lymyäviä kankaita läpi, löysin hauskan pallokankaan. Eurokankaan palakankaista sekin on mukaan lähtenyt ja siitä piti tulla kangaskassi kauppareissuja varten, vaan toisin lopulta kävi.

Aluksi leikkelin muovisen suojahupun ”saumoista” auki. Sillä tavoin sain kaavat kankaasta tehtävää versiota varten. Halusin, että suojahuppu on suhteellisen jämäkkä, joten tein kaksinkertaisesta kankaasta. Ompelukoneen päällä on kantokahva ja halusin, että se olisi käytössä myös silloin kun suojahuppu on paikoillaan. Siinä sitä sitten sainkin tuumailla, että miten kummassa saan aukon hupun päälle, kun koneen ylimenevä osa on yhdestä kappaleesta.  Ratkesihan sekin sitten lopulta. Lopputulos on varsin hauska.

Ikuisuusprojektit osa1

Kolmas työviikko on jo ovella… Mihin loma hävisi?! Vaikka työt rytmittävät nyt päiviä, kesä ainakaan ei ole kadonnut minnekään. Lämpömittaria ei edes uskalla enää katsoa, kun lukemat kuitenkin aiheuttavat heikotusta. Villalangat pysykööt kerissään vielä, kunnes ilmat viilenevät. Ompelukonekin on saanut olla rauhassa, vaikka olisihan sen voinut jatkojohdon avulla viritellä uloskin. Toisaalta eipä niitä varjopaikkoja sielläkään liiemmälti ole ollut.

Ennen loputtomalta tuntuvan hellejakson alkamista ehdin onneksi hieman näperrellä ikuisuusprojekteja valmiiksi, mm. mökiltä tuodut heinäseipäät ovat uudessa toimessaan olleet nyt suunnilleen kuukaudenpäivät. Jätetään tässä kohtaan mainitsematta kuinka kauan ne joutuivat odottelemaan uusia työtehtäviä J 

Kahdesta heinäseipäästä ja harjanvarresta tuli tikkaat makuuhuoneeseen. En ajatellut keikkua niillä kurkotellakseni vaatekaapin ylähyllylle, mutta vaikkapa seuraavan päivän vaatteet niille voi ripustaa. Nyt kun vielä muistaisi, että ne tikkaat tosiaan on olemassa J

Reikien poraaminen puolia varten ei ollut homma helpoimmasta päästä. Vanhat heinäseipäät olivat yllättävän kovaa puuta ja tietysti melko paksut. Puolat tehtiin harjanvarresta. Puolat sahattiin erimittaisiksi ja maalattiin mustalla maalilla kertaalleen, jolloin pinnasta ei tullut täysin peittävä. Kiedoin juuttinarua puolan ja heinäseipään liitoskohtaan. Se ei ollut käytön kannalta mitenkään välttämätöntä, mutta näytti paremmalta narun kanssa kuin ilman.