Taitaa olla
ensimmäinen kerta, kun piparkakkutalo valmistui ilman manauksia ja ”Ei IKINÄ
enää!” vannomisia. Muumitaloa on väkerretty useampana vuotena ja aina yksi asia
pysyi vakiona, palovammat. Tänä vuonna tehtiin poikkeus. Ei ainuttakaan
rakkulaa! VAU!
Muumitalon
ongelmaksi joka vuosi on muodostunut osien paistamisesta johtuva leviäminen.
Tänä vuonna etsin netistä kaavoja uuteen mökkiin, mutta päädyinkin blogiin,
jossa neuvottiin, miten talon saa kasaan ilman, että se muistuttaa Pisan kaltevaa tornia.
- jauhota muotit, jotta se ei jää kiinni -> jep ei ongelmaa, koputtelen muottia pikkulusikalla kuin hiekkakakkua konsanaan, toimii
- jauhottaminen auttaa myös siihen, että osat eivät veny irrotessaan -> eivät veny kun teen osat jo valmiiksi leivinpaperin päälle, ei tarvitse siirrellä
- irrota ikkunapalat varrastikulla -> lattapäinen pikkulusikan varsi ajaa saman asian.
- suorista osien sivut sahateräisellä puukolla -> totta, kokeillaan sitä
- kokoa kattoa varten muotti ja viistä kattopalojen reunat -> no en varmasti (yksi talo vuodessa saa luvan valmistua ilman kattomuottia)
- käytä kiinnittämiseen pikeeriä, vältyt palovammoilta -> jokainen puuttuva rakkula on erävoitto, kokeillaan
Ja sitten
hommiin! Tuloksena jälleen vähemmän suoria seinäpaloja taikinan pullistuessa
uunissa. Epäilykset homman järkevyydestä heräsivät…
Peikkopojan
käydessä päiväunille, aloittelin projektin toista vaihetta (ehei, en ehtinyt
valmiiksi unien aikana). Varovasti yritin suoristaa seiniä puukolla. Pikeerin
valmistin Dansukkerin ohjeella. Pursotinpussin lukitusosaa ei löytynyt mistään
(liekö tonttu tarvinnut tai sitten se on Peikkopojan pakussa), joten laitoin pikeerin pakastepussiin. Ensin tähtiä ikkuinoiden ympärille ja sitten
ensimmäiset seinät pystyyn. Kokoaminen näytti melko koomiselta, kun seiniä
tukemaan tarvittiin korkeita ja tukevia tavaroita. Siellä jossain glögipullon,
termosmukin, myslipurkin, teepurkin ja puuropaketin takana kohosi muumitalon
seinät. Kaikkia seiniä ei toki voinut laittaa yhteen kerralla, jotta pikeeri
ehtisi kovettua kunnolla. Kello taisi olla ilta 7 ennen kuin päästiin katon
kiinnittämiseen. Sitä varten oli pakko sulattaa hieman sokeria, jotta palat
jähmettyisivät nopeasti paikoilleen. Katon kasaaminen vaati lisäapuja paikalle.
Lopuksi pikeeriä kattoon ja koristeet paikoilleen. Peikkopoika liimaili
lumihiutaleita ja sinisiä helmiä koristeeksi taktiikalla ”Mikä ei pysy kiinni,
menee suuhun”.
Mutta siinä se nyt on!
Paras tähän mennessä! Kunhan talo on kuivunut kunnolla voi tarjottimelle
laittaa myös ”lunta”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti