23. Luukku, Hyvää Joulua!

21. Luukku, hyasintit kakkuvuoassa

20. Luukku, paperinarukuusi

Marraskuussa Tampereella järjestettiin kädentaitomessut. Viime vuonna messut jäivät väliin, mutta tänä vuonna tein täsmäiskun. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun kiersin ennalta suunnitellut ja pari suunnittelematontakin kohdetta. Aikaa olisi varmasti saanut kulumaan enemmänkin, mutta tällä taktiikalla tänä vuonna.

Sinellin osaltolta mukaan tarttui 3 eri kokoista puista kolmiokuusta (ennalta suunnittelematta 😉. Sisko nappasi niistä yhden. Pienin on nyt työpöydän koristeena. Suurempaa ajattelin kuistille, mutta se ei ehkä ole tämän joulun projekti 😏

1. Maalaa kuusi askartelumaalilla ja anna kuivua.
2. Kierrä kuusen ympärille ohutta paperinarua. (Omaani en liottanut liima-vesiseoksessa, mutta kestävämmän siitä varmasti saisi liiman kanssa.)
3. Kierrä hopealankaa kuusen ympärille.
4. Kierrä pienet jouluvalot kuusen ympärille.

Kun aloitin...

Valmis

19. Luukku, tupsuoksat

Tämä askartelu on alunperin tehty keväällä, mutta älä anna värien hämätä. Värejä vaihtamalla tästä tulee passelikoriste jouluksi. Tähän saa myös ujutettua sopivasti kaapeista löytyviä jämälankoja 😊 Kuten kuvasta näkyy, omaani käytin tuulen riepottamia koivunoksia ja ohutta villalankaa. 

1. Kerää ja kuivata muutama puun oksa. Koko riippuu käyttämästäsi purkista.
2. Tee pieniä tupsuja esim. haarukkaa apunakäyttäen. Kiedo lankaa haarukan piikkien ympärille. Sido nippu kiinni keskeltä haarukan piikkien välistä (kannattaa jättää pitkä lanka).
3. Leikkaa tupsu auki nipun päistä.
4. Kiinnitä tupsut oksiin langalla, jolla sidoit tupsun keskeltä kiinni.
5. Laita valitsemaasi astiaan hiekkaa ja upota oksat siihen
6. Huom. samalla tavalla voit tehdä myös ovikoristeen, kun sidot oksat kimpuksi. Varaudu siihen, että keväällä linnut käyttävät tupsuja pesän rakentamiseen... 😏

1. 

18. Luukku, liitutaulu

Hakiessani kaavapaperia lasiverannalta, tajusin että seinällä oleva liitutaulu ei ole vielä päässyt kuvattavaksi. Päätin korjata tilanteen tämän joulukalenteripäivityksen yhteydessä. Liitutaulu on tehty ylimääräisestä vanerilevystä ja ikkunalistojen hukkapätkistä. Liitutaulu on ajanut hyvin asiansa. Tehdessä en tosin tullut ajatelleeksi, että magneettisen liitutaulumaalin käyttö olisi voinut olla parempi idea 😊

1. Sahaa vanerista sopivan kokoinen pala. Pala kannattaa olla sen verran iso, että kehykset mahtuvat vanerin päälle.
2. Hio vaneri huolella. Epätasaisuudet ärsyttävät viimeistään, kun yrität pyyhkiä taulun puhtaaksi.
3. Maalaa liitutaulumaalilla.
4. Liimaa kehykset kiinni.
5. Ruuvaa kehykseen silmukkaruuvit ripustamista varten.
6. Huom. mikäli listoista tehdyt kehykset kuullostavat liian hankalilta, voi taulun ympärille liimata köyttä tai vaikkapa nappeja koristeeksi.

17. Luukku, lumikeijut

Osaatko arvata, mitä näistä tulee? Kuvassa on samettilankaa, huopaa, sekä puuhelmiä, pieniä tupsuja ja helogeenilamppuja (kaikkia 3).

Usempi vuosi sitten lainasin kirjastosta joulukirjan, jossa yhdellä sivulla oli kuva halogeenilampuista tehdystä enkelistä. Idea jäi mieleeni ja viimein Peikkopojan huoneen halogeenit sanoivat sopimuksensa irti... Mitenkään kauan tätä odottanut 😉 

Ensin lampuista piti sahata rautasahalla metallitapit poikki. Vinkkinä, älä yritä kiinnittää lamppua sahaamisen ajaksi mihinkään. Hajoaa kuitenkin...

Halogeenilamppu metallitappien kanssa.

Liimasin kontaktiliimalla samettilankaa lampun alareunaan. Lampun päälle liimasin pienen huopapalan, jotta puupallo pysyy varmasti kiinni samaisella liimalla. Valkoisesta huovasta leikkasin puoliympyröitä, joista tein hattutötteröt (kokoa en osaa sanoa, sillä jälleen kerran kokeilemalla löytyi oikea koko). Hattujen  päähän liimasin pienet tupsut. Huovasta leikkasin vielä kaulaliinat ja kiinnitin solmukohtaan pienet tähdet.

16. Luukku, helmet

Peikkopojan pujotellessa helmiä heijastimia varten, näpräsin omaa helminauhaani. Simppeli helminauha valmistuu nopeasti. Tähän tarvittiin vain kaksi korunyöriä ja helmet.

1. Leikkaa korunyöristä reilut palat ja teippaa ne maalarinteipillä toisesta päästä yhteen.
2. Pujottele helmiä vuorotellen nyöreihin ja tee aina helmen jälkeen hevosenhäntäsolmu.
3. Jatka kunnes helminauha on sopivan mittainen.
4. Irroita maalarinteippi ja solmi kaikki neljä nyörinpäätä yhteen hevosenhäntäsolmulla.
5. HUOM! korunyörejä voi olla myös useampi kuin kaksi, jolloin helminauhasta tulee runsaanpi.

15. Luukku, joulukukat

Pääsin leikkimään floristia, kun värkkäilin ensimmäiset "kukka-asetelmat". Kukkakauppaan lähdin visio mielessäni. Astiat nimittäin löytyivät kotoa valmiiksi, yllätys, yllätys..😏 Eli jotain niihin sopivaa...

Aikani kierreltyäni löysin pienestä kolosesta sopivia jouluruusuja ja toisesta kolosesta pieniä havuja. Ne kainalossa kotia kohti. Jätin jouluruusut ja havut omiin purkkeihinsa, jotta jatkoistuttaminen olisi helpompaa. Molemmat mahtuivat pieneen leipävuokaan. Ympärille pellavaa ja pieni puinen sydän kiinni purkin reunaan. Itse ainakin olin tyytyväinen siihen, miltä asetelma näytti ilman turhia krumeluureja.

Tästä aloitin.

Tähän päädyin.

14. Luukku, neliöpipo

Tänään luvassa on vinkki jämäkankaiden käyttöön. Tämä helppo neliöpipo on nopea tehdä. Kuvassa näkyvä tähtipipo on Peikkopojan.

1. Mittaa päänympärys ja mitta niskasta pään yli silmien yläpuolelle.
2. Leikka trikoosta kappale, jonka leveys on päänympärys -1cm (saumavaroja ei tarvita, jotta piposta ei tule liian löysä) ja korkeus niska-silmät +2cm saumavara.
3. Taita kangas pitkittäin oikeat puolet vastakain. Ompele sivu kiinni.
4. Kohdista ommeltu sauma keskelle juuri ompelemaasi tuubia.
5. Ompele toinen lyhyt reuna kiinni (tuubi edelleen oikeat puolet vastakain).
6. Käännä oikea puoli päälle.
7. Ompele auki jäänyt lyhyt sivu kiinni ja työnnä juuri ompelemasi reuna "pipon sisään"
8. HUOM! Mikäli käytössäsi on saumuri, voit kohdan 3 jälkeen kääntää kankaan oikeinpäin, taittaa kankaan kaksinkerroin (muodostuu lyhyt tuubi) ja ommella lyhyet reunat yhdessä kerralla kiinni ja kääntää työn sen jälkeen oikeinpäin.

Pipo ennen taittamista. Pitkä sauma kappaleen keskellä, ylä- ja alareuna ommeltuna.

VALMIS

13. Luukku, heijastavat kynsikkäät

Kuten olen tainnut jo aikaisemmin todeta, heijastimia ei voi koskaan olla liikaa. Viime talvena kokeilin neuloa heijastinlangasta kynsikkäitä itselleni. Valmista ohjetta en löytänyt, mutta aika hyvät näistä tuli. Lankana on Red Heart -lanka, joka on todella pehmeää ja miellyttävää neuloa heijastinlangasta huolimatta.

1. Luo puikoille nro 5 22 silmukkaa
2. Neulo 2oikein, 2nurin pieni resori (omissani se on 3cm korkea).
3. Jatka sileää neuletta, kunnes olet peukalon kohdalla.
4. Päättele 4 silmukkaa peukalon kohdalta ja jatka kerros loppuun sileää neuletta. Seuraavalla kerrokselle luo pääteltyjen silmukoiden kohdalle 4 uutta silmukkaa.
5. Jatka sileää neuletta, kunnes olet sormien tyvessä.
6. Aloita 2oikein, 2nurin resori.
7. Päättele silmukat, kun olet neulonut etusormen ensimmäisen nivelen kohdalle asti.
8. Päättele langat.

Heijastinlangat näkyvissä.

12. Luukku, Late-sukat

Pakko se on tunnustaa, että olen hieman heikkona villasukkiin 😊 Joulukalenterisukkien tapaaiset kirjoneulevillasukat on kokeilematta, mutta muutoin ei ole juurikaan väliä onko puikoilla perinteisiä raitoja vai jotain hieman erikoisempaa. Nämä nappisilmät saavat väkisin hymyn huulille. Ensimmäisiin Late-sukkiin tutustuin, kun Peikkopoika sai sellaiset mummolta. Muita unisukkia ei sitten enää tarvittukaan 😊

Pakkohan niiden neulomista oli itsekin päästä kokeilemaan jo ihan pelkän kuplaneulevarren takia. Tiesin jo kenen jalkoihin ne aikanaan päätyisivät. Yksivärinen kuplaneule vaatiin aluksi tarkkaavaisuutta, mutta vaikeaa sen neulominen ei missään nimessä ole. Silmät on virkattu erikseen ja ommeltu kiinni. Samoin korvat on neulottu erikseen ja sitten ommeltu kiinni. Täältä löytyy tarkempaa ohjetta sukkien tekemiseen.

11. Luukku, ovikranssi

Saatiin viimein ovikranssikin paikoilleen. Tai miten sen nyt ottaa... Sehän itseasiassa ei ole ovessa, vaan oven vieressä seinällä, mutta kuistin seinäkranssi kuullostaa jotenkin hölmöltä.

Kranssipohjana toimii vanha tuttu pajukrassi ja tällä kertaa siihen tehtiin punaisesta kimaltavasta verkkonauhasta rusetti ja kaksi joulupalloa laitettiin silkkinauhalla keskelle kiinni. Rusetti on tehty kolmesta osasta. Ensin kiedoin kaksi kierrosta nauhaa löysästi käteni ympärille. Rusetin keskiosan kiristin "ruttuun" rautalangalla ja pujotin väliin rusetin roikkuvat nauhat, jotka todellakin ovat päättäneet kiemurrella ihan oman tahtonsa mukaan. Rautalangan piilotin lyhyellä suikaleella nauhaa, jonka taitoin kaksinkerroin (ei tarvinnut kaventaa leikkaamalla). 

En tiedä pitäisikö huolestua, kun noita punaisia joulujuttuja alkaa ilmestyä meille aina vain enemmän... Punainen kun ei varsinaisesti ole mun juttu... ainakaan se ei ole ollut... Tuota verkkonauhaa muuten löytyi sattumalta puutarhalta. Jotenkin valmiissa kransseissa ja asetelmissa se näytti todella kivalta eikä se hullumpi tuossakaan ole 😏

10. Luukku, joulupallot ikkunassa

Ihan ei taas mene käsikirjoituksen mukaan. Viikkoon on mahtunut Peikkopojan mykoplasma ja vatsatauti ja niiden myötä pari koko yön valvomista. Siksipä ei ollut mielessä blogin päivittäminen, kun eilen nukuttiin useammat päiväunet ja yritettiin toipua viimeisimmästä... 

Tälle illalle kalenterissa on pieni koristeluvinkki 😉 

Joulukoristeinventaariota 😃 tehdessäni löysin laatikon pohjalta minikokoisia joulupalloja. Taitavat olla Ikeasta peräisin. Kirppikselle vai käyttöön? kuului kysymys. Käyttöön, totesi pieni mies vieressä 😃 

Joulupallot päätyivät parvekkeen oven vieressä oleviin ikkunoihin. Kiinnitys tapahtui siiman ja teipin kanssa. Hämärässä ikkunat näyttävät varsin sieviltä. Pitää miettiä, mitä noille ikkunoille tekee sitten kun joulupallot ottaa pois. Ne nimittäin näyttävät tavallisesti aika "kaljuilta". Verhovaijerin siihen saisi kiinnitettyä yläpuolelle, mutta verho ei voi olla kovin iso. Mahtaako sellainen kangassuikale näyttää hassulta... No sitä mietitään sitten joulun jälkeen.

9. Luukku, virkattu ruusu

Jostain syystä mulla on aika usein ongelmia jämälankojen suhteen. Lähinnä se, että mihin niitä oikein käyttäisi, järkevästi. Pieniä lankakeriä on kertynyt aika paljon. Usein ne myös aiheuttavat kierteen. Sitä huomaa hakeneensa kaupasta lankakerän, jotta saa kaverin jämälangalle ja sitten sitä huomaa jonkin ajan kuluttua, että a) sitä lankaa olisikin ollut jo ennestään tai b) yhden jämälangan sijaan niitä on kaksi, koska jämälanka ei kulunutkaan projektissa loppuun ja uuttakin lankaa jäi… 😅

Näitä kukkia olen virkannut jämälangoista pari kokeeksi. Kokeeksi siksi, että se mihin ne lopulta päätyvät on vielä hieman auki. Näillähän voisi päällystää vaikka kranssipohjan, ommella koristetyynyyn kiinni kimpuksi, laittaa pakettien koristeeksi, kiinnittää hiuslenkki tai koruneula taakse, laittaa tossuihin, liimata synttärikorttiin… tai jotain. Helpoin tapa varioida näitä, on sekoittaa eri paksuisista langoista tehtyjä ruusuja toisiinsa. Tämä jää siis edelleen kehittelyyn ja prototyypit päätyvät virkatun pussukan kylkeen, ehkä 😜

8. Luukku, hihatin

Tänään vuorossa on helppo ompelus, jonka ehtii mainiosti toteuttaa vaikka ennen joulua. Ohjeet tähän hihattimeen löysin Mallikelpoisen-blogista (löytyy nykyään Pinterestistä). Trikookangas on Eurokankaan palalaarista, varsin pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Ensimmäisessä kuvassa kangas näyttää todellista tummemmalta.

Hihat on tehty kaksinkertaisesta kankaasta, mikä tekee niistä miellyttävän napankat. Hihatinta kiertävä kaulus on ommeltu samoin kaksinkertaisesta kankaasta (minun tapauksessani myös kahdesta kappaleesta, sillä jostain syystä eka kauluspala oli puolet siitä kuinka pitkä sen oikeasti piti olla…). Etu- ja takakappale muodostuvat samasta suorakaiteen muotoisesta palasta. Alimmaisesta kuvasta näkyy paremmin minkälaisista paloista hihatin muodostuu. Mallikelpoisen mukaiset mitat löytyvät, kun hakusanoiksi laittaa "hihattimen kaava" tai "mallikelpoinen".

7. Luukkku, piparkakkutalo

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun piparkakkutalo valmistui ilman manauksia ja ”Ei IKINÄ enää!” vannomisia. Muumitaloa on väkerretty useampana vuotena ja aina yksi asia pysyi vakiona, palovammat. Tänä vuonna tehtiin poikkeus. Ei ainuttakaan rakkulaa! VAU!

Muumitalon ongelmaksi joka vuosi on muodostunut osien paistamisesta johtuva leviäminen. Tänä vuonna etsin netistä kaavoja uuteen mökkiin, mutta päädyinkin blogiin, jossa neuvottiin, miten talon saa kasaan ilman, että se muistuttaa Pisan kaltevaa tornia.

1. jauhota muotit, jotta se ei jää kiinni -> jep ei ongelmaa, koputtelen muottia pikkulusikalla kuin hiekkakakkua konsanaan, toimii
2. jauhottaminen auttaa myös siihen, että osat eivät veny irrotessaan -> eivät veny kun teen osat jo valmiiksi leivinpaperin päälle, ei tarvitse siirrellä
3. irrota ikkunapalat varrastikulla -> lattapäinen pikkulusikan varsi ajaa saman asian.
4. suorista osien sivut sahateräisellä puukolla -> totta, kokeillaan sitä
5. kokoa kattoa varten muotti ja viistä kattopalojen reunat -> no en varmasti (yksi talo vuodessa saa luvan valmistua ilman kattomuottia)
6. käytä kiinnittämiseen pikeeriä, vältyt palovammoilta -> jokainen puuttuva rakkula on erävoitto, kokeillaan

Ja sitten hommiin! Tuloksena jälleen vähemmän suoria seinäpaloja taikinan pullistuessa uunissa. Epäilykset homman järkevyydestä heräsivät…

Peikkopojan käydessä päiväunille, aloittelin projektin toista vaihetta (ehei, en ehtinyt valmiiksi unien aikana). Varovasti yritin suoristaa seiniä puukolla. Pikeerin valmistin Dansukkerin ohjeella. Pursotinpussin lukitusosaa ei löytynyt mistään (liekö tonttu tarvinnut tai sitten se on Peikkopojan pakussa), joten laitoin pikeerin pakastepussiin. Ensin tähtiä ikkuinoiden ympärille ja sitten ensimmäiset seinät pystyyn. Kokoaminen näytti melko koomiselta, kun seiniä tukemaan tarvittiin korkeita ja tukevia tavaroita. Siellä jossain glögipullon, termosmukin, myslipurkin, teepurkin ja puuropaketin takana kohosi muumitalon seinät. Kaikkia seiniä ei toki voinut laittaa yhteen kerralla, jotta pikeeri ehtisi kovettua kunnolla. Kello taisi olla ilta 7 ennen kuin päästiin katon kiinnittämiseen. Sitä varten oli pakko sulattaa hieman sokeria, jotta palat jähmettyisivät nopeasti paikoilleen. Katon kasaaminen vaati lisäapuja paikalle. Lopuksi pikeeriä kattoon ja koristeet paikoilleen. Peikkopoika liimaili lumihiutaleita ja sinisiä helmiä koristeeksi taktiikalla ”Mikä ei pysy kiinni, menee suuhun”.

Mutta siinä se nyt on! Paras tähän mennessä! Kunhan talo on kuivunut kunnolla voi tarjottimelle laittaa myös ”lunta”.

6. Luuku, heijastin

Kunnia tästä kalenteriluukusta menee Peikkopojalle 😊 Siivosin syksyllä eteistä ja mietin mihin ihmeeseen laittaisin ”vanhoja” hyvässä kunnossa olevia kovamuovisia (mainos)heijastimia. Niitä ei oikein sellaisenaan ole tullut käytettyä.

Pinterestissä näin kuvan, jossa edellä mainitun kaltaisen heijastimen naruun oli pujoteltu erilaisia helmiä. Mainiota näpertämistä Peikkopojalle, joka mielellään koluaa (yleensä omalla luvalla) lasiverannan kaappeja ja purkkeja. ”Tämä jää minulle”, ”Tätä minä tarvitsen”… Voi sitä riemua, kun kaadoin helmiä laakeaan astiaan ja laiton heijastimeen ohuen korunyörin kiinni. Nyörin päähän laitoin maalarinteippiä, jotta se olisi helpompi pujotella helmien läpi. Piiiiiiitkään ja hartaasti pienet sormet valitsivat mieluisia helmiä. Yhdellä istumalla valmistui monta heijastinta 😊 Kuvassa oleva annettiin iskälle, onhan siinä auton kuva.

5. Luukku, tuplakukkaro

Siinä kun niitä edellisessä luukussa olleita laukun kehyksiä jemmastani etsin, löysin jotain muutakin… Vastaan tuli tuplakukkaron kehykset, jotka olin napannut jo tovi sitten, jotta jonain kauniina päivänä voisin sellaisen yrittää tehdä. Messuilla ja käsityötapahtumissa olin niitä ihastellut ja halusin kokeilla onnistuisiko itseltä moinen.

Koska silloinen kukkaroni ei enää vetänyt sisäänsä ainuttakaan clubi- tai muutakaan korttia / lappua / lippua oli aika tarttua toimeen. Sinellinen kaavaa käytin pohjana omassa kokeilussani. Muutoksia tuli kukkaron syvyyteen ja pohjan muotoon. Nettiä selaamalla löysin kuvallisia ohjeita tuplakukkaron tekoon. Pikkuisen piti miettiä mitkä ommellaan vuorikankaasta ja miten ne liitettään päälliseen. Mutta sain kuin sainkin ne oikein!  Kehyksen kiinnitin jälleen kontaktiliimalla. Ihan hauska tapa käyttää kankaiden loppuja 😉

4. Luukku, pikkulaukku

Tämän päivän käsityö on pikkulaukku, jonka ompelin kesällä. Kesävaatteista ei aina löydy passelia taskua avaimille tai puhelimelle. Johonkin ne kuitenkin piti saada turvaan, etteivät päädy hiekkalaatikon uumeniin tai rikkoudu pudotessaan. Jostain syystä noita laukkukehyksiäkin löytyi jo valmiiksi kotoa ja kangas on vettähylkivää verhoilukangasta (sitäkin oli valmiiksi). 

Valmiin kaavan löytäminen ei onnistunut. Sinellin nettisivuilta löytyi muutamia kaavoja, mutta mikään niistä ei sopinut näihin kehyksiin suoraan. Kaavojen ”logiikkaa” pähkäiltyäni päädyin piirtämään oman kaavan. Ensimmäisestä versiosta tuli liian tiukka suuaukon osalta, mutta toinen onnistui toivotulla tavalla. Ommellessani vuorta kiinni jätin kääntöaukon vuorikankaan pohjaosaan. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä näin suuaukon kohdalta kangas jäi sauman vuoksi sopivan paksuksi kehykseen kiinnittämistä varten. Kehyksen kiinnittämiseen käytin kontaktiliimaa. Liimaa laitoin hammastikkua apuna käyttäen kehyksen koloon ja annoin olla hetken ennen kankaan laittamista. Aika huolellinen ja varovainen sai olla, jotta sitkeä liima ei tarttunut väärään paikkaan. Olkahihna on ommeltu samasta kankaasta ja se on riittävän pitkä yli olan laitettavaksi. Hyvin laukku on puhelimen ja avainten painon kestänyt, vaikka kehys on vain liimalla kiinni.

3. Luukku, keksit

Maistuuko keksi? Näitä on tänä syksynä tehty oikein urakalla… Vähään aikaan en ehkä halua nähdä yhtäkään balleriina- tai dominokeksiä! En oikeaa enkä leikki. Keksit nopeita tehdä, eikä niihin kulu hirvittävästi lankaakaan. Ihan mainio lahjaidea siis. Näitä on viety tuliaisiksi ja kotiinkin on tarkoitus jättää muutama. Töihin vien parikymmentä, näillä kun voi harjoitella laskemista. Villi veikkaukseni on, että keksien laskeminen motivoi enemmän kuin nappien… Kaverille näitä on menossa koululaisten jakolaskuharjoituksiin.

Ohjeen dominokekseihin löysin –blogista ja samassa paikassa oli myös balleriinakeksien ohje. Lankana kokeilin Adlibriksen puuvillalankaa, toimii. Täytteenä on omista varastoista löytyneitä valkoisia jämälankoja.

2. Luukku, villasukat

Työmies tarvitsee työmiehelle sopivat sukat. Nämä villasukat kuuluvat Peikkopojalle. Kyllä, ne ovat tarkoituksella eriväriset, vaikka ovatkin samaa paria  Sukan vartta koristavat vasarat ja kiintoavaimet (jakoavain ei ole sama asia, kuten olen saanut oppia) :)

Sukkien ohje on Tamitarhan Niina Laitisen Tools (ohje löytyy täältä).  Lankana on Novitan Wool. Ohut lanka tekee sen, että ne taipuvat lapsen jalkaan hyvin ja mahtuvat saappaisiin. Se että nuo sukat on tehty pelikuviksi, on aika hauska idea, sillä kerä kumpaakin lankaa riitti mainiosti eikä ylimääräistä hirvittävästi jäänyt.

Vähän olen tuota ohjetta silmäillyt sillä silmällä, että siitä saattaisi saada puikkoja ja lankoja vaihtamalla sukat myös aikuisen jalkaan… Pitää kokeilla toimiiko ajatus käytännössä.

1. Luukku, tonttuovi

Joulukuu on täällä taas! Ja niin on myös Lankataikojen joulukalenterikin. Kuten aikaisemminkin luukkuja on luvassa 23, aattona on muuta puuhaa J

Meille on kuulkaas muuttanut pikkuinen tonttu! Enkä nyt puhu Peikkopojasta, joka vilistää tonttulakin tiuku kilisten suuntaan jos toiseen. Toivon ainakin, että keittiön ja olohuoneen väliseen hirsiseinään ilmestyneen oven takana on tontun eikä hiiren tupa!

Alun perin minun ei pitänyt lähteä tähän tonttuovi hömpötykseen laisinkaan mukaan. Toisin kävi. Vähitellen kypsyttelin ajatusta ja tuumasin, että Peikkopoika saattaisi tontun tuvasta ilahtua ja siinä se nyt on. Suksia en sentään asetellut ovenpieleen, mutta postilaatikko ja tikkaat olla pitää. Postilaatikko itse asiassa toimittaa joulukalenterin virkaa. Sinne nimittäin ilmestyy joka päivä pieni puuha siivittämään joulunodotusta.

Tonttuoven hankin Tampereen käsityömessuilta. Pakkauksessa tuli mukana niin ovi, postilaatikko, tikkaat kuin maalit ja pensseli. Kyse oli siis paketista, jossa kaikki oli maalausta vaille valmiina. Paketin maalit paljastuivat varsin hyviksi. Pensseli liukui pinnoilla mainiosti ja värit peittivät jo ensimmäisellä maalauskerralla. Oikeasti ovi oli tarkoitettu avattavaksi, mutta meillä tuohon taakse liimattiin pala vaneria. Nyt tontun ovi on ”lukossa” eikä takana oleva hirsiseinä tule näkyviin.