Pienet ballerinat

Säät ovat olleet varsin kesäiset viimepäivinä. Olemme poikien kanssa olleet ulkona suunnilleen koko päivän ruokailuja lukuun ottamatta. Pikkuveli on tehnyt makutestejä hiekkalaatikolla Peikkopojan estelyistä huolimatta ja Peikkopoika puolestaan on selkeästi nauttinut, kun pihalla on kaikenlaista puuhailtavaa. Pihaelämästä nauttiessa en ole oikein malttanut istahtaa koneen ääreen postausta tekemään ennen kuin nyt.

Taannoin käydessäni kankaitani läpi, löysin pienen palan kimaltavaa tylliä, josta ompelin pari vuotta sitten kaksi laukkua pikkuballerinoille. Mielessä käväisi, että siitä voisi saada balettihameen, jos ompelisin nuken Tilda-kirjojen ohjeille. Kaavat nukkeen minulla on jo valmiina, mutta tuumittuani totesin nuken olevan liian isoprojekti tällä hetkellä. Pikkuveljen päiväunien kestosta, kun ei aina ole takuita… Myöhemmin etsiessäni Pinterestistä kirjanmerkki-ideoita, törmäsin tyllitupsusta tehtyyn ballerinaan. Pakko oli kokeilla! 

Tiedän, että puuhelmiä on saatavilla myös valmiiksi piirretyillä kasvoilla, mutta koska käsittelemättömiä puuhelmiä löytyy omasta takaa, päädyin käyttämään niitä. Pitkään mietin, millä hiukset kannattaa maalata. Tavallinen askartelumaali saattaa lähteä vähintäänkin leviämään, jos sattuu kastumaan… Päätin kokeilla voiko kaapista löytyneellä liki kuivahtaneella kynsilakalla maalata puupalloa. Voihan sillä 😮 Karmea haju siitä kyllä tuli ja vaati lakkaa useamman kerroksen. Lakanlopulla sai juuri ja juuri maalattua tarvittavat pallot kahteen ballerinaan. Pallojen kuivuminen ei tosin tehnyt askarteluprojektista nopeaa, mutta työ oli helppo jättää kesken odottamaan jatkamista. Ballerinojen mekot tein tyllisuikaleista tupsukehikolla. Valmis tupsu oli melkoisen pörheä ja ballerinan kasvot jäivät kokonaan piiloon sovittaessani palloja paikoilleen. Ongelma ratkesi litistämällä mekkoa hieman ja ompelemalla sen muutamalla pistolla muotoonsa. Samalla sain varmistettua, että mekosta ei myöhemmin irtoa vahingossa tyllisuikaleita. Siitä huolimatta, että tupsut on tehty yhtä pitkistä tyllisuikaleista ja tupsukehikko on sama, mekoista tuli hieman eri muotoiset 😮

Samalla idealla voisi tehdä valkoisesta tyllistä lumikeijuja talveksi tai pastellinvärisistä kevätkeijuja. 

Hernaria purkkiin

Se olisi sitten toukokuun puoliväli ja ulkona sataa lunta. En nyt aio vinkua, että joo mä toivoin lunta, mutta siitä on jo muutama kuukausi! 😒

Äitienpäivänä ei sentään satanut mitään ylimääräistä. Onneksi, sillä meillä äitienpäivää vietettiin pihaolympialaisten merkeissä. Aamupalan jälkeen meidän perhe suuntasi kohti kisojen suorituspaikkoja. Kenttäkuuluttajana toiminut Peikkopoika komensi poppoon nurmikolle, jossa kisat aloitettiin heittolajeilla. Suorituksista sanottakoon sen verran, että sanomalehtikeihäässä ja pallonheitossa entinen pesäpalloilija meni omilla metriluvuillaan ja Peikkopoika ja äiti kirittivät toisiaan 😉 Pikkuvelikin suoriutui mainiosti pallonheitosta melko omintakeisella tyylillään 😄

Heittopaikalta siirryttiin alapihan ympärijuoksuun, jonka kaikki erät menivät Peikkopojan nimiin. Kenttäkuuluttajan komennossa hengästyneet juoksijat jatkoivat tasataitoilemaan, eli tasapainoilemaan. Kilpailijoiden tuli kulkea kaadetun puhelinpylvään päästä päähän.

Kisat huipentuivat tarkkuusheittokisaan. Raksapenkin päälle oli aseteltu maalattuja peltipurkkeja, joihin tuli osua pienillä hernepusseilla. Jokaisella heittäjällä oli käytössä kolme hernepussia. Lajista muodostui hitti, joka jaksoi naurattaa Pikkuveljeä ja jossa kisattiin kierroksia enemmän kuin muistettiin laskea. 

Hernepussit ovatkin tämän postauksen varsinainen aihe. Pienet tetran muotiset hernepussit ovat juuri passelin kokoisia ja muotoisia heittämiseen. Ne sopivat mainiosti niin isompaan kuin pienempäänkin käteen. Eikä niiden ompeleminenkaan ole hankalaa.

Ompelin meille 12 hernepussia jämäkankaista. Leikkasin kankaista 10cm X 20cm kokoisia paloja (3kpl kustakin kankaasta). Taitoin kangaskappaleet kahtia lyhyet sivut vastakkain ja ompelin kaksi reunaa kiinni, kolmannen jäädessä auki kääntämistä varten (neljäs reuna on muodostuu taitteesta). Pussinsuu ommellaan kiinni, siten että ommeltu sivusauma osuu kohdakain taitetun sivun kanssa. Näin pussista tulee tetran muotoinen.  Täyttämisessä kannattaa olla tarkkana, että pussia ei tule täyttäneeksi liian täyteen, jolloin ompelusta muodostuu tuskien taival ulos pyrkivien herneiden tai jumiin jääneen pussin ansiosta. Peikkopoika keksi, että pussit voisi punnita, jotta ne olisivat samankokoisia. Punnitusoperaation myötä hernepussit painavat nyt suunnilleen 78g 😅

Tuossa ne nyt komeilevat valmiina seuraavaan kisaan. 

Peikkopoikaa lainatakseni ”Ei muuta kuin hernaria purkkiin!” 😂

Hämäyskoru

Aiemmin kerroin jo, että tilasin silikonihelmiä Nappikauppa Punahilkasta. Purulelun lisäksi tilasin tarvikkeita kaulakorua varten. Ajattelin kaulakorun helpottavan kantoliinan / kantorepun käyttöä, kun kyydissä keikkuva voisi mutustella korua. Kokemus opetti, että myös korvien tutkiminen oli helpompaa Pikkuveljen natustellessa helmiä. Helmet kiinnostivat siinä määrin, että Pikkuveli ei juuri kiinnittänyt huomiota ympärillä häärivään lääkäriin. Tavoite saavutettu siis, varsinainen hämäyskoru :D

Kaulakorun tekeminen oli nopeaa. Pujottelin ensin helmet sopivassa järjestyksessä valmiiseen satiininauhaan. Lopuksi lyhensin nauhan itselle sopivaksi ja varmistin, että turvalukko on kunnolla kiinni.

Koru on ollut kovassa käytössä!

Käytetyt tarvikkeet:

Satiininauha

Turvalukko

2kpl hexakon helmi 17mm, harmaa

1kpl hexakon helmi 17mm, vedensininen

2kpl 15mm helmi, vedensininen

2kpl 15mm helmi, valkoinen

2kpl 12mm helmi, valkoinen