keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Voihan maali!

Tässä se nyt on! Viimein on viimeinenkin maalikerros kuivunut ja puusohva on saanut uuden kodin yläkerrastamme.



Harmi vain, että sohvasta ei tullut otettua ainuttakaan kuvaa ennen urakan alkua. Sohva päätyi meille tavallaan kaupanpäällisenä. Varsinainen ostos liittyi jotenkin autotallissa lymyilevään turkoosin Kuplan osaan. Harvemmin kai sitä tulee hankittua auton osia ja huonekaluja samalla kaupalla.

Puusohva oli alun perin lakkapintainen, mutta aika ja säilytyspaikka olivat saaneet lakan halkeilemaan ja sohvan pinnan tummumaan sieltä täältä. Hiomapölyä oli korvissa ja varmaan varpaan väleissäkin, kun hiomakone huristen yritin siistiä sohvan pintaa. Sohvan uudelleen lakkaaminen ei tullut kysymykseenkään, mutta muutama kierros maalia hoiti homman. Muutama kierros on yhtä kuin kaksi kierrosta pohjamaalia ja neljä kierrosta varsinaista kalustemaalia. Haastavin osuus tässä projektissa hiomisen ja maalipurkin avaamisen lisäksi oli sohvan pinnojen maalaaminen. Yllättävänkin hyvää jälkeä pensselillä kuitenkin sai aikaiseksi. Mutta MIKSI maalipurkkien kannet eivät voi aueta yhtään helpommin! Ei ole kiva hampaat irvessä ja ranteet mutkalla vääntää kantta auki joka armas kerta kun ryhtyy hommiin. Eihän siitä mitään tule, niinpä ulkoistin tämän vaiheen J  Jotain on pielessä, jos netissä on linkki tolkulla videoklippejä siitä miten maalipurkin muovireunuskannen saa auki… Missä ovat perinteiset korvakekannet (on kuulemma oikeasti sen niminen)!?




No purkkiongelmista huolimatta sohva on nyt valmis ja ensimmäinen koristetyynykin on jo löytänyt paikkansa. Vähän oikaisin. Tyyny on valmis mallia Ikea, mutta päällisen sentään ompelin itse. Kangas löytyi Eurokankaan palakankaiden joukosta. Ja tunnustan kangas oli jo hankittuna ennen maalausprojektin alkua J Aika vinkeä vai mitä J


1 kommentti:

  1. On kyllä kiva kangas, vinkeä kuvaa sitä hyvin:-) ja sohva on upea, kyllä kannatti vääntää maalipurkkia auki ja kiinni.....

    VastaaPoista