Tässä se nyt on! Viimein on viimeinenkin maalikerros
kuivunut ja puusohva on saanut uuden kodin yläkerrastamme.
Harmi vain, että sohvasta ei tullut otettua ainuttakaan kuvaa
ennen urakan alkua. Sohva päätyi meille tavallaan kaupanpäällisenä. Varsinainen
ostos liittyi jotenkin autotallissa lymyilevään turkoosin Kuplan osaan.
Harvemmin kai sitä tulee hankittua auton osia ja huonekaluja samalla kaupalla.
Puusohva oli alun perin lakkapintainen, mutta aika ja säilytyspaikka
olivat saaneet lakan halkeilemaan ja sohvan pinnan tummumaan sieltä täältä.
Hiomapölyä oli korvissa ja varmaan varpaan väleissäkin, kun hiomakone huristen
yritin siistiä sohvan pintaa. Sohvan uudelleen lakkaaminen ei tullut
kysymykseenkään, mutta muutama kierros maalia hoiti homman. Muutama kierros on
yhtä kuin kaksi kierrosta pohjamaalia ja neljä kierrosta varsinaista kalustemaalia.
Haastavin osuus tässä projektissa hiomisen ja maalipurkin avaamisen lisäksi oli
sohvan pinnojen maalaaminen. Yllättävänkin hyvää jälkeä pensselillä kuitenkin
sai aikaiseksi. Mutta MIKSI maalipurkkien kannet eivät voi aueta yhtään
helpommin! Ei ole kiva hampaat irvessä ja ranteet mutkalla vääntää kantta auki
joka armas kerta kun ryhtyy hommiin. Eihän siitä mitään tule, niinpä ulkoistin
tämän vaiheen J Jotain on pielessä, jos netissä on linkki
tolkulla videoklippejä siitä miten maalipurkin muovireunuskannen saa auki… Missä
ovat perinteiset korvakekannet (on kuulemma oikeasti sen niminen)!?
No purkkiongelmista huolimatta sohva on nyt valmis ja
ensimmäinen koristetyynykin on jo löytänyt paikkansa. Vähän oikaisin. Tyyny on
valmis mallia Ikea, mutta päällisen sentään ompelin itse. Kangas löytyi
Eurokankaan palakankaiden joukosta. Ja tunnustan kangas oli jo hankittuna ennen
maalausprojektin alkua J
Aika vinkeä vai mitä J
On kyllä kiva kangas, vinkeä kuvaa sitä hyvin:-) ja sohva on upea, kyllä kannatti vääntää maalipurkkia auki ja kiinni.....
VastaaPoista