Juhlaa

Jälleen on se aika vuodesta, kun saan onnitella valmistuneita opintoputken päättymisestä. (Jotkut tosin eivät osaa lopettaa siihen, vaan hankkiutuvat uuteen putkeen ;) )

Itse pääsin juhlistamaan maisterin papereitani ”hieman” jälkijunassa viime viikonloppuna. Ihan tavallisista valmistujaisista ei ollut kyse. Osallistuin nimittäin yliopiston promootioon, joka tiedekunnassamme järjestetään joka 4.vuosi. Promootioperinne on alkanut yliopistollamme jo n.300 vuotta sitten. …ja etiketti oli sen mukainen. Varsinaiseen promootioaktiin tuli maisteripromovoitavien pukeutua täyspitkään, paperinvalkoiseen juhlapukuun kera valkoisten hanskojen ja valkoisten kenkien. Promootiokutsun saatuani pyörittelin pitkään päätäni puvun vaatimusten takia. Tein pari epätoivosta visiittiä juhlapukuliikkeeseen, mutta ei valkoisia pukuja tehdä ilman glitteriä, paljetteja ja hörselöitä! Niitä kun puvussa ei saanut olla enkä kyllä niitä kaivannutkaan. Lopulta päädyin ehdottamaan puvun tekemistä oppilastyönä ammattikoululla. Paras idea ikinä! Vaikka täytyy myöntää, että hieman hassulta tuntui, kun opettaja ja opiskelija pyörivät ympärillä mittanauhan kanssa. Sähköpostiin putkahteli suunnitelmia puvusta ja sen seitsemän variaatiota. Sovituskertojakin oli useampi. Lopputuloksena oli yksinkertainen valkoinen puku ja jakku. Juuri sopivat minulle J

Juhlaan kuului myös juhlaharjoitukset, johon tuli pukeutua vierailupukuun J Pari vuotta sitten ompelin itselleni tummansinisen pellavamekon, jossa on turkoosi helma. Mekko sai nyt vierailupuvun statuksen. Pukuun lisäsin turkoosin boleron ja turkoosit kengät. Hauskaa tässä oli se, että kaikki oli hankittu eri vuosina, mutta sävy sattui olemaan suunnilleen sama. 

Vierailupukuun yhdistin itse makeanveden helmistä tekemäni korut.

Samaan aikaan kun itse olin harjoituksissa, huushollimme miesedustaja istui (muiden avecien kanssa) tekemässä maisteriseppelettäniJ Jokaisen promovoitavan laakerilehtiseppele syntyi siis käsityönä (tekemiseen meni 3tuntia!) J Pysyy se neula näköjään muidenkin kuin minun käsissäni J 

Voihan maali!

Tässä se nyt on! Viimein on viimeinenkin maalikerros kuivunut ja puusohva on saanut uuden kodin yläkerrastamme.

Harmi vain, että sohvasta ei tullut otettua ainuttakaan kuvaa ennen urakan alkua. Sohva päätyi meille tavallaan kaupanpäällisenä. Varsinainen ostos liittyi jotenkin autotallissa lymyilevään turkoosin Kuplan osaan. Harvemmin kai sitä tulee hankittua auton osia ja huonekaluja samalla kaupalla.

Puusohva oli alun perin lakkapintainen, mutta aika ja säilytyspaikka olivat saaneet lakan halkeilemaan ja sohvan pinnan tummumaan sieltä täältä. Hiomapölyä oli korvissa ja varmaan varpaan väleissäkin, kun hiomakone huristen yritin siistiä sohvan pintaa. Sohvan uudelleen lakkaaminen ei tullut kysymykseenkään, mutta muutama kierros maalia hoiti homman. Muutama kierros on yhtä kuin kaksi kierrosta pohjamaalia ja neljä kierrosta varsinaista kalustemaalia. Haastavin osuus tässä projektissa hiomisen ja maalipurkin avaamisen lisäksi oli sohvan pinnojen maalaaminen. Yllättävänkin hyvää jälkeä pensselillä kuitenkin sai aikaiseksi. Mutta MIKSI maalipurkkien kannet eivät voi aueta yhtään helpommin! Ei ole kiva hampaat irvessä ja ranteet mutkalla vääntää kantta auki joka armas kerta kun ryhtyy hommiin. Eihän siitä mitään tule, niinpä ulkoistin tämän vaiheen J  Jotain on pielessä, jos netissä on linkki tolkulla videoklippejä siitä miten maalipurkin muovireunuskannen saa auki… Missä ovat perinteiset korvakekannet (on kuulemma oikeasti sen niminen)!?

No purkkiongelmista huolimatta sohva on nyt valmis ja ensimmäinen koristetyynykin on jo löytänyt paikkansa. Vähän oikaisin. Tyyny on valmis mallia Ikea, mutta päällisen sentään ompelin itse. Kangas löytyi Eurokankaan palakankaiden joukosta. Ja tunnustan kangas oli jo hankittuna ennen maalausprojektin alkua J Aika vinkeä vai mitä J