Neulaa etsimässä

Kipaisin eilen Turkuun kangaskauppaan etsimään ompelukoneeseen uusia neuloja. Mulla oli ihan lappukin sitä varten… Lapusta vain ei ollut mitään hyötyä, kun harhauduin ihastelemaan kaupan kangasvalikoimaa. Lopulta kassalle päästyäni sylistäni löytyi 4 erilaista kangasta ja vinonauhaa. Tyytyväisyyttä hykerrellen kävelin liukuportaita kohden, kun eräs myyjistä ihasteli olkalaukkuani, jonka olin ommellut eräänä toukokuun lauantaina. On se varmasti ollut huvittavaa kanssa ihmisistä, kun olen virnistellyt hyväntuulisena itsekseni onnistuneen kangaskauppareissun jälkeen. Joku kankaat tunteva ammattilainen on huomannut olallani keikkuneen laukun ihmisvilinästä huolimatta J Ja sitten se iski… Siinä keskellä kauppatoria, vesisateessa tajusin, että ne pirskatin neulat, joita alun perin lähdin hakemaan, ovat edelleen siellä hyllyssä. Sinne katosi se virnistely! Kotimatkalla soitin kotiin ja pyysin varmistamaan lähimmän kangaskauppamme aukioloajat. Kävi ilmi, että mulla oli siinä vaiheessa 35min aikaa selvitä sinne, jotta saisin päivän varsinaiset ostokset mukaani. Lopulta olin kaupassa 5min ennen sulkemisaikaa, enkä suinkaan ollut ainut asiakas. Loppu hyvin, kaikki hyvin J

Ompelukoneen kesyttäminen on päässyt hyvään vauhtiin, kiitos laskosverhoprojektin. Kuvat ovat antaneet odottaa itseään, mutta tässä ne nyt ovat. Kaksi vielä puuttuu, mutta siitä huolimatta lasiverannalla voi nyt vaikka yöpyä, eikä auringonpaiste haittaa.

Ihan ongelmitta näiden verhojen materiaalin hankinta ei sujunut… En ommellut verhoihin valmiita mekanismeja (sellaisia on tarjolla mm. Eurokankaassa), vaan materiaalit on hankittu rautakaupasta. Odottelen edelleen, että joku keksisi perustaa kunnollisen nettirautakaupan tai naisille suunnatun rautakaupan. Nämä tavalliset kun tuntuvat olevan uhka niin asiakkaan kuin henkilökunnan mielenterveydelle… Verhoihin tarvittiin sälekaihdinten narua, silmukkaruuveja, prikkoja ja ruuvattavia koukkuja sekä pyörörimaa. Ihan perustarvikkeita, mutta… Ensinnäkin erehdyin kysymään narua väärältä infotiskiltä (valaisinosasto tietää vain oman osastonsa tavarat). Toiseksi sisustuspuolen kolmikko tiesi vain, että heiltä löytyy sälekaihtimien kääntömekanismeja (ei mielestäni ollut sama asia kuin NARU) ja että kaupunkiin on avattu uusi baari (olisin saanut ohjeet sinne), joka toki liittyy olennaisesti sälekaihdinnarun hankintaan… Kolmas fiasko tapahtui puutavarapuolella, kun heidän infostaan kysyin pyöröriman sijaintia ”No jos sä menit niiku tost välist ja sitä ei siin ollu, ni ei meil varmaan sit oo sitä.” Siis MITÄ? Eikä siinä suinkaan kaikki… Sellaista ohutta narua lopulta löytyi venetarvikkeiden joukosta. Olisin kelpuuttanut sen koeverhooni, mutta… Se naru oli kelassa ja kelan vierestä löytyi tolppaan kiinnitetyt sakset, joita sai käyttää vain venetarvikkeista vastaava myyjä. Arvatkaa löysinkö sitä myyjää!?  Lopulta pienrautapuolelta  löysin prikat ja koukut, mutta en silmukkaruuveja. ”Lievästi” ärsyyntyneenä kiitin kahta rautapuolenmyyjää (jotka seurasivat hiljaisina vieressä etsintääni) lähtiessäni kohti kassaa. Mielessäni manasin kenkävalintaani, sillä tähän poistumiseen olisi sopinut enemmän kuin hyvin kiukkuinen korkojen kopina. Mutta tässäkin tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain tarvittavat materiaalit muualta ja verhot ovat nyt ikkunassa. Verhojen ohje löytyi muuten täältä. Mitat on helppo muuttaa itselle sopivaksi. Kiitos vain hyvästä ohjeesta J